Ero sivun ”Väinö Voionmaa” versioiden välillä

169 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
p
 
Voionmaa toi suomalaiseen historiantutkimukseen uusia metodologisia oivalluksia ja menetelmiä. Hän tavallaan edusti Suomessa samaa aikakauteen liittyvää tutkimuksen paradigman muutosta kuin samoihin aikoihin muun muassa [[Ranska]]ssa [[Annalistinen koulukunta]]. Hänen teoksistaan useat ovat vielä tänäänkin alansa arvostettuja auktoriteetteja, etenkin keskiajan historian tutkimukset. Hänen huomattavimpia teoksiaan ovat:
* Tampereen kaupungin historia I–III, 1903–101903–1910,
* Sosialidemokratian vuosisata, 1906–091906–1909,
* Suomalaisia keskiajan tutkimuksia, 1912,
* Suomi Jäämerellä, 1918,
Voionmaa (silloinen Wallin) aloitti yhteiskunnallisen toimintansa [[Raittiusliike Suomessa|raittiusliikkeessä]] ja kansanvalistuksellinen toiminta leimasikin koko hänen elinkaartaan. Heti 1900-luvun alussa hän toimi Helsingin kaupunginvaltuustossa suomalaisen puolueen riveissä.
 
Voionmaa oli yksi sivistyneistöön kuuluneista "kravattisosialisteista", jotka kannattivat 1900-luvun alussa työväenliikkeen tavoitteita. Vuoden 1904 tienoilla he muodostivat suomalaisen puolueen radikaalin ryhmän, jotka pitivät puolueen sosiaalista ohjelmaa vanhentuneena. Pian sen jälkeen he irrottautuivat suomalaisesta puolueesta. Wallin sai virikkeitä sosialistiseen suuntaan äidiltään, aviovaimoltaan, asuinympäristöstään Jyväskylän [[Mäki-Matti|Mäki-Matista]] sekä opintomatkoillaan Berliinistä ja Kööpenhaminasta. Vaimolleen hän raportoi Kööpenhaminasta: "Sympatialla olen lukenut sosialistista kirjallisuutta ja sosialististen kirjailijoiden nerokkaita esityksiä nykyoloista. -[– -–] vaan miten se käytännössä olisi toteutettava, se on vielä peitetty niin kuin elämän tulevaisuus aina on." Hän pohti yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta, joka hänen ajatuksensa mukaan vaatisi "uutta oikeutta". Sosialismin [[luokkataistelu]]oppia hän vieroksui. Yhdistämällä raittiusliikkeen ja työväenliikkeen hän muodosti näkymän, johon luokkataistelukin sopi: taistelun "viinakapitalismia" vastaan. Hän kuitenkin liittyi SDP:nSuomen sosiaalidemokraattisen jäseneksi vasta 1918, sisällissodan jälkeen.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Väinö Voionmaa | Julkaisija = Tammi| Vuosi = 1969| Tekijä = Aimo Halila| Sivu = 50–60, 163| Isbn = 951-0-22044-2 }}</ref>
 
Suurimman elämäntyönsä Voionmaa teki kansanedustajana vuosina 1919–471919–1947 [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosialidemokraattisessa puolueessa]]. Eduskunnassa hän toimi muun muassa ulkoasianvaliokunnassa, sen puheenjohtajana 1931–371931–1937 ja vaikeana sota-aikana 1940–461940–1946. Tämän lisäksi hänellä oli eduskunnan luottamustehtävinä muun muassa: Kulkulaitosvaliokunta pjpuheenjohtaja 1925, Kulkulaitosvaliokunta pjpuheenjohtaja 1929–311929–1931, Perustuslakivaliokunta jäsen, Sivistysvaliokunta jäsen, Suuri valiokunta jäsen, Talousvaliokunta jäsen, Valtiovarainvaliokunta jäsen, [[Eduskunnan kirjasto]]n hallitus jäsen, [[Valtakunnanoikeus|Valtakunnanoikeuden]] jäsen. Hän kuoli kesken vaalikauden vuonna 1947.
 
Väinö Voionmaan jälkeläisten parissa elää tarina, jonka mukaan hän kirjoitti tieteelliset työnsä eduskunnan pulpetissa istuessaan. Teksti oli suoraan painovalmista ja jokaisen päivän tuotanto sai oman kirjekuorensa, jotka sitten koottiin yhteen uudeksi kirjaksi.
== Senaattori ja ministeri ==
 
Voionmaa ehti toimia ministerin tointa vastaavassa [[senaattori]]n tehtävässä, kun hän oli vuonna 1917 [[Tokoin senaatti|Tokoin senaatin]] talousosaston jäsen ja kulkulaitostoimikunnan päällikkö. [[Suomen ulkoasiainministeri|Ulkoasiainministerinä]] hän toimi Väinö Tannerin hallituksessa vuosina 1926–271926–1927. Tämän jälkeen hän toimi vielä Cajanderin 3. hallituksen kauppa- ja teollisuusministerinä 1937–1939 sekä vt. ulkoasiainministerinä vuonna 1938 Cajanderin 3. hallituksessa.
 
Hänen ulkopoliittinen asiantuntemuksensa korostui, kun hän toimi Suomen valtuuskunnan jäsenenä [[Kansainliitto|Kansainliiton]] yleiskokouksessa. Tämä tehtävä oli nuoren valtion ensimmäisiä multilateraalisia toimintoja.
== Rauhanneuvottelija ==
 
Voionmaa osallistui aktiivisti kaikkiin itsenäisen Suomen neuvottelemiin rauhoihin. Ensimmäiseksi oli hänellä edessään [[Tarton rauha]]nvaltuuskunnan jäsenyys 1920. Hänellä oli keskeinen osuus siinä, että Petsamon alue saatiin Suomelle, sillä hän tiesi Venäjän keisarinkin luvanneen aluehyvityksiä Suomelle. Vaikea neuvottelutehtävä oli toimiminen [[Moskovan rauha]]nvaltuuskunnan jäsenenä 1940. Voionmaa oli ehdolla myös vuoden 1944 Moskovassa solmitun välirauhan valtuuskuntaan.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke = Väinö Voionmaa. Puolue- ja geopoliitikko|Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2014|Sivu = 414|Vuosi = 2014|Tekijä = Maria Lähteenmäki}}</ref> Vielä ennen kuolemaansa hän ehti toimia [[Pariisin rauha (1947)|Pariisin rauhan]] rauhanvaltuuskunnan jäsenenä 1946–1947. Viimeksi mainituissa Voionmaan etuna oli hänen toimintansa sodan loppuvaiheissa SDP:nSuomen ns.sosiaalidemokraattisen puolueen niin sanotussa hiljaisessa oppositiossa, joten hän nautti kaikkien osapuolten luottamusta.
 
== Suomalaisuusmies ==
Koska Voionmaa selkeästi kuului siihen ranskalaiseen historiankoulukuntaan, joka korostaa maantieteen ja historian yhteiseloa, niin myös arkipäivän poliittisessa toiminnassa nämä periaatteet muokkasivat hänen ajatuksiaan. Lisäksi hän oli uuden tasavallan kokeneimpia ulkopoliitikkoja ja siten tuo näkemys vaikutti hänen ulkopoliittisiin mielipiteisiinsäkin.
 
Voionmaa korosti, että Suomea oli tarkasteltava sen ''luonnollisen kokonaisuuden yhteydessä, jossa nykyinen Suomi on pääosan'' ja näin hän hahmotteli "''luonnollisen [[Suur-Suomi|Suur-Suomen]]''" ja hänen mukaansa "''suomalaisen heimohengen viaton kirmailu''" tulisi lopettaa. Tähän Suur-Suomeen Voionmaan silloisen näkemyksen mukaan kuuluisivat [[Tornionjoki|Tornionjoen]] länsipuolella oleva Ruotsin [[Ruotsi]]nLänsipohjan kysymys|Länsipohjan]] suomalaisalue, suomalaisten asuttama [[Norja]]n [[Ruija]], suomalaisten [[Inkerinmaa]] ja koko [[Itä-Karjala]] Jäämeren rannikoineen. Tässä näkyy selvästi maantieteellis-historiallinen ajattelutapa, joka kuvastaa hyvin Voionmaan ajattelumaailmaa.
 
Kuitenkin Voionmaan näkemysten mukaan tuosta luonnollisesta Suomesta oli paljon tingittävä. Nämä tinkimisen syyt olivat hänestä etenkin historiallisia. Eräänä mahdollisuutena Voionmaa pohti kuitenkin vaihtokauppoja, [[Ahvenanmaa]] voitaisiin vaihtaa Länsi-Pohjaan ja [[Enontekiö]]n Lappi Ruijaan. Myös Inkerinmaan liittäminen olisi merkinnyt suurvallan karkottamista sille tärkeästä Suomenlahden perukasta ja Pietarista.
Väinö Voionmaan pysyväksi muistomerkiksi muodostui Ylöjärvelle rakennettu '''Hämeen Työläisnuoriso-opisto'''. Opiston peruspääomana oli Voionmaalle hänen 75-vuotissyntymäpäiväkseen kerätty kansalaislahja.
 
Laitoksen peruskiven muurasi itse ministeri Voionmaa, mutta hän ei ehtinyt nähdä ensimmäisen vuosikurssin käynnistymistä; rakennustyö ja viimeistelyt viivästyivät pula-ajan johdosta niin paljon, että vasta neljä vuotta perustajan kuoleman jälkeen opistotyö alkoi. Ensimmäiseksi rehtoriksi valittiin FMfilosofian maisteri Annikki Saarela, joka jatkoikin aina yllättävään kuolemaansa asti vuonna 1967: liikenneonnettomuus kauppamatkalla katkaisi työteliään uran.
 
Kesken jääneen lukuvuoden hoiti loppuun FM Raili Ruusala, joka ei kuitenkaan jäänyt vakinaiseksi vaan uudeksi rehtoriksi valittiin venäjään kieleen erikoistunut FM Martti Ruohonen.
 
Laitos toimi menestyksellä ensimmäisen lukuvuotensa, jonka päätyttyä uudeksi nimeksi päätettiin antaa Väinö [[Voionmaan opisto]]. Se oli valtionapua nauttiva kansanopisto, jossa vuosina 1951–1972 järjestettiin seitsemän kuukautta kestäviä ns. vuosikursseja; niiden aihepiiri käsitti pääasiassa nuorisotyötä, juhlakulttuuria, liikealan perusaineita ja yleensä järjestöasiaa. Vuoden 1972–73 vuosikurssi jäi viimeiseksi, koska peruskoulu-uudistus vähensi yleissivistävän koulutuksen tarvetta. Laitos muutettiin nyt lyhytkurssien pitopaikaksi, jollainen se on 10 kkkuukautta kestävien medialinjojen (elokuva, näytteleminen, tvtelevisio, radio, toimittaminen, valokuvaus) lisäksi edelleen.
 
Voionmaan syntymä- ja koulukaupungissa Jyväskylässä on hänen mukaansa nimetty katu (Valtakatu muuttui Voionmaankaduksi noin vuonna 1952) ja sen tuntumassa taiteilija [[Raimo Heino]]n suunnittelema Väinö Voionmaan muistomerkki (vudoelta 1971).<ref>[http://www3.jkl.fi/taidemuseo/veistokset/veistokset/051.html Voionmaan muistomerkki] Julkiset taideteokset Jyväskylässä</ref>
 
== Tuotantoa ==
Rekisteröitymätön käyttäjä