Pavlov päätyi teoriaan koirakokeissaan, joista kuuluisimmassa soitettiin [[kello]]a juuri ennen kuin jauhettua [[liha]]a työnnettiin ahdettiin[[koira]]n [[suu]]hun. Aluksi koira ei erittänyt [[sylki|sylkeä]] ennen kuin se oli todella saanut lihaa. Kokeen edetessä koira oppi yhdistämään kellon äänen ja lihan, ja alkoi erittää sylkeä jo kuullessaan kellon äänen. Lopulta Pavlov totesi, että koira reagoi erittämällä sylkeä vaikkei ruokaa saanutkaan. Koira oli näin ollen [[Klassinen_ehdollistuminen|ehdollistunut]] ärsykkeenä toimivaan kellon ääneen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_2/behavioristiset_suuntaukset_klassinen.htm | Nimeke = Behavioristiset suuntaukset: Klassinen ehdollistuminen | Tekijä = Hanna Salovaara | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2004 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen virtuaaliyliopisto | Viitattu = 8.12.2015 | Kieli = }}</ref>
Ärsykkeenä voi olla mikä tahansa toimintaan kuulumatonkin tai kuuluva asia kuten [[ääni]], [[väri]] tai [[haju]]. Tällöin vaikkapa lapsella pelkkä valkoisen takin näkeminen voi saada aikaan pelon tai inhon tunteen, koska mieli yhdistää epämieluisan lääkärikäynnin ja valkoisen lääkäritakin. [[Behaviorismi]] juontuu muun muassa Pavlovin tutkimuksista.
