Ero sivun ”Itä-Karjalan keskitysleirit” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Muokkasin lauseita lähinnä suomenkielen kieliopillisin perustein. Lisäsin tekstiin kontekstin kokonaisuuden kannalta merkittäviä asioita. Asiayhteydestään irrotettuna hyökkäys Itä-Karjalan ja sen miehitys saa vääristyneen luonteen. |
p Poistin tautofonian |
||
Rivi 13:
[[Osmo Hyytiä]] osoittaa tutkimuksessaan (2008), että Itä-Karjalan venäläinen väestö siirrettiin syksyllä 1941 internointileireille ylipäällikkö Mannerheimin käskystä. Sotilashallinto perusteli venäläisten siirtoja sillä, että väestö asui sotatoimialueella ja voisi piilotella sissisotaa käyvää vihollista.<ref name="Hyytiä"> Hyytiä, Osmo 2008: ""Helmi Suomen maakuntien joukossa" - Suomalainen Itä-Karjala 1941-1944" . Helsinki: Edita.</ref>
Jatkosodan hyökkäysvaiheen 1941 aikana Suomi valtasi ensin takaisin Talvisodassa Moskovan rauhansopimuksen perusteella NL:lle luovuttamansa alueet. Sen jälkeen hyökkäys ulotettiin Itä-Karjalaan puolustuksellisesti edullisimmalle Laatokka - Syväri - Ääninen -linjalle. Suomen sodanjohto antoi jo 8. heinäkuuta 1941 käskyn vallatun alueen väestön käsittelystä. Se jaettiin luotettaviksi ja epäluotettaviksi kansallisuuden perusteella. Sissisodan estämiseksi epäkansallinen väestö oli vangittava ja toimitettava internointileireihin. Kansalliseen suomensukuiseen väestöön kuuluneet suomalaiset, karjalaiset tai vepsäläiset saivat vihreän oleskeluluvan, epäkansalliseen väestöön punaisen kortin. Tarkoituksena oli ”Suomen kansaan elimellisesti liittyvän ja rodullisesti puhtaan kantaväestön luominen Itä-Karjalaan”. Näin vallatun alueen väestö eroteltiin suomensukuisiin yhteistyökumppaneihin ja vihollismaan väestöön, joka siirrettiin
Vallattujen alueiden väestö koostui lähes kokonaan naisista, alle 15-vuotiaista lapsista ja vanhoista miehistä. Sotakuntoinen miespuolinen väestö oli käskettyMiehet oli Internointileirien asukasmäärä oli suurimmillaan 23 984 vuoden 1942 huhtikuussa. Internointileirit määrättiin noudattamaan sotavankileirien ravintoannoksia. Laskennallisia ravintosuosituksia ei kuitenkaan kyetty noudattamaan käytännössä, sillä perunakin loppui jo vuoden 1942 alussa. Tämä näkyi leirien kuolemansyytilastoissa, joissa perussyyksi tai lisätekijäksi kuolemaan on arvioitu aliravitsemus. Samaan aikaan myös emämaassa Suomessa oli huutava pula elintarvikkeista.
| |||