Ero sivun ”Seikkailu (vuoden 1960 elokuva)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tuotantovaikeuksia |
|||
Rivi 51:
Taorminassa Claudia ja Sandro kirjoittautuvat hienoon hotelliin, jossa Sandron työnantaja on valmistelemassa juhlia. Claudia on väsynyt eikä lähde juhliin. Claudia ei saa unta ja lähtee etsimään Sandroa. Hän löytää miehen rakastelemassa aiemmin nähdyn Gloria Perkinsin kanssa. Sandro seuraa Claudiaa hotellin terassille ja löytää hänet itkemässä. He syleilevät ja taustalla näkyy lumihuippuinen tulivuori [[Etna]].
==Tuotanto==
Elokuvan tuotantoryhmä joutui majoittumaan saarella, jossa ei ollut juoksevaa vettä eikä sähköä. Huono sää pakotti siirtämään monien ulkokuvien teon talveen. Lea Massari sai kuvauksissa sydänkohtauksen ja oli kaksi päivää tajuttomana. Tuotantoyhtiö meni konkurssiin eikä majoitus- ja cateringpalveluja ollut varaa maksaa.<ref name=brunette/>
==Vastaanotto ja jälkimaine==
Cannesin tuomaristopalkinnon ja Kultainen palmu -ehdokkuuden lisäksi ''Seikkailu'' sai kaksi [[Bafta-palkinto]]ehdokkuutta (paras elokuva, paras naispääosa) ja [[British Film Institute]]n Sutherland-palkinnon. Monica Vitti sai monia palkintoja ja ehdokkuuksia roolistaan. ''[[The New York Times]]in'' kriitikot valitsivat ''Seikkailun'' vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.<ref>[https://web.archive.org/web/20120322194924/http://www.nytimes.com/ref/movies/1000best.html The Best 1,000 Movies Ever Made], ''The New York Times''. Perustuu teokseen ''The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made'', St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 31.7.2017 (Internet Archive).</ref>
Elokuva oli aikansa yleisölle ja kriitikoille toivottoman pitkä, yli kaksi tuntia, ja tarinan kerrontaa hidastivat pitkät kohtaukset, jotka oli kuvattu niin sanotusti ”reaaliaikaisina” eli ilman tavanomaisia nopeutuksia ja aikasiirtymiä. Tässä Antonioni seurasi [[Roberto Rossellini]]n 1950-luvun alussa kehittämiä ilmaisukeinoja. Itse ''Seikkailun'' tarinassa tuntui sen sijaan olevan huomattavia ajallisia ja loogisia aukkoja tilanteiden ja henkilöhahmojen niukan pohjustuksen takia. Yleisö ei muun muassa ymmärtänyt, miksi päähenkilöt yhtäkkiä tuntuvat lakkaavan etsimästä Annaa.<ref name=brunette>{{Kirjaviite | Nimeke = The Films of Michelangelo Antonioni| Julkaisija = Cambridge University Press| Vuosi = 1998| Tekijä = Brunette, Pete| Suomentaja = | Luku = | Sivu = | Sivut =28, 31 | Selite = | Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
==Lähteet==
| |||