Ero sivun ”Seikkailu (vuoden 1960 elokuva)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
+ 4 luokkaa HotCat-työkalulla
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
lisää kokeellisuudesta ja miksei pidetty
Rivi 44:
Poliisiasemalla Sandro tajuaa, etteivät pidätetyt salakuljettajat tiedä mitään Annasta. Hän menee hakemaan Claudiaa rautatieasemalta ja lähentelee häntä taas, mutta Claudia torjuu hänet ja kieltää pahentamasta asioita. Claudia nouseekin Palermoon menevään junaan, ja Sandro juoksee junan kiinni ja hyppää siihen itsekin. He riitelevät, ja Sandro poistuu junasta [[Castroreale]]n asemalla.
 
[[Messina]]n kaupungissa Sandro jäljittää Annan katoamisesta kirjoittaneen toimittajan Zurian. Heidän tapaamisensa keskeytyy, kun innokkaat miesihailijat seuraavat 19-vuotiasta kaunotarta Gloria Perkinsiä, joka on todellisuudessa prostituoitu. Zuria sanoo kuulleensa, että muuan apteekkari [[Troina]]ssa olisi nähnyt Annan. Sandro lähtee Troinaan. Sillä välin Claudia saapuu Corradon huvilaan ja tapaa veneseurueen muut jäsenet. Heistä kukaan ei tunnu ottavan Annan katoamista vakavasti. Myös Claudia lähtee Troinaan luettuaan Zurian jutun lehdestä.
 
Troinassa Sandro kuulee apteekkarilta, että Anna on ostanut tältä rauhoittavia lääkkeitä. Claudian saavuttua he saavat selville, että Annan tuntomerkit täyttävä nainen olisi noussut eteläisen Sisilian Notoon lähteneeseen bussiin. Claudia ja Sandro lähtevät ajamaan kohti Notoa. He pysähtyvät autioituneessa kylässä ja rakastelevat kalliolla junan ajaessa heidän ohitseen. Notossa Sandro menee tiedustelemaan Annaa kylän ainoasta hotellista, ja Claudia jää ulos. Paikalliset miehet piirittävät Claudian. Claudia luulee näkevänsä Sandron tulevan ulos Annan kanssa ja pakenee viereiseen maalikauppaan. Sandro tulee sinne ja vakuuttaa ettei ole tavannut Annaa.
Rivi 50:
Luostarikirkon katolla nunna näyttää Claudialle ja Sandrolle maisemia. Sandro sanoo pettyneensä uraansa ja halunneensa aikoinaan arkkitehdiksi. Yhtäkkiä hän kosii Claudiaa, mutta tämä kieltäytyy. Claudia vetäisee vahingossa kirkonkellon köydestä, kellot soivat ja niihin vastaavat toisen kirkon kellot. Seuraavana aamuna Claudia herää iloisena ja vaikuttaa rakastuneelta, niin myös Sandro. Sandro lähtee kylän torille, jossa hän vahingossa läikyttää mustetta harmistuneen taideopiskelijan luonnokselle. Hän palaa hotelliin ja lähentelee Claudiaa, mutta tämä torjuu hänet ja muistuttaa, että on aika lähteä.
 
Taorminassa Claudia ja Sandro kirjoittautuvat hienoon hotelliin, jossa Sandron työnantaja on valmistelemassa juhlia. Claudia on väsynyt eikä lähde juhliin. Claudia ei saa unta ja lähtee etsimään Sandroa. Hän löytää miehen rakastelemassa aiemmin nähtyänähdyn prostituoituaGloria Perkinsin kanssa. Sandro seuraa Claudiaa hotellin terassille ja löytää hänet itkemässä. He syleilevät ja taustalla näkyy lumihuippuinen tulivuori [[Etna]].
 
==Vastaanotto ja jälkimaine==
Cannesin tuomaristopalkinnon ja Kultainen palmu -ehdokkuuden lisäksi ''Seikkailu'' sai kaksi [[Bafta-palkinto]]ehdokkuutta (paras elokuva, paras naispääosa) ja [[British Film Institute]]n Sutherland-palkinnon. Monica Vitti sai monia palkintoja ja ehdokkuuksia roolistaan. ''[[The New York Times]]in'' kriitikot valitsivat ''Seikkailun'' vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.<ref>[https://web.archive.org/web/20120322194924/http://www.nytimes.com/ref/movies/1000best.html The Best 1,000 Movies Ever Made], ''The New York Times''. Perustuu teokseen ''The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made'', St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 31.7.2017 (Internet Archive).</ref>
 
Elokuva oli aikansa yleisölle ja kriitikoille toivottoman pitkä, yli kaksi tuntia, ja tarinan kerrontaa hidastivat pitkät kohtaukset, jotka oli kuvattu niin sanotusti ”reaaliaikaisina” eli ilman tavanomaisia nopeutuksia ja aikasiirtymiä. Tässä Antonioni seurasi [[Roberto Rossellini]]n 1950-luvun alussa kehittämiä ilmaisukeinoja. Itse ''Seikkailun'' tarinassa tuntui sen sijaan olevan huomattavia ajallisia ja loogisia aukkoja tilanteiden ja henkilöhahmojen niukan pohjustuksen takia. Yleisö ei ymmärtänyt, miksi päähenkilöt yhtäkkiä tuntuvat lakkaavan etsimästä Annaa.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = The Films of Michelangelo Antonioni| Julkaisija = Cambridge University Press| Vuosi = 1998| Tekijä = Brunette, Pete| Suomentaja = | Luku = | Sivu = | Sivut =31 | Selite = | Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
 
==Lähteet==