Ero sivun ”Nils-Aslak Valkeapää” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Näytelmän suomalainen nimi on vapaa käännös, joten poistin kursiivin. |
kh ja wl |
||
Rivi 20:
| palkinnot = [[Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto]] 1991
}}
'''Nils-Aslak Valkeapää''' ([[23. maaliskuuta]] [[1943]] [[Enontekiö]] – [[27. marraskuuta]] [[2001]] [[Espoo]]), tunnetaan myös nimillä '''Áilu''' ja '''Áillohaš''', oli [[Saamelaiset|saamelainen]] [[taiteilija]] ja kansallisesti ja kansainvälisesti tunnetuimpia [[Saamelainen kulttuuri|saamelaiskulttuurin]] edistäjiä. Valkeapää tunnetaan erityisesti [[Joiku|joiuistaan]] ja runoistaan. Hän oli Lapin [[läänintaiteilija]] vuosina 1978–1983. Hän sai [[Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto|Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon]] vuonna 1991 teoksestaan ''[[Aurinko, isäni|Beaivi, áhčážan]]'' (suom. ''Aurinko, isäni'').<ref name="Rovaniemen">{{Verkkoviite | Osoite=http://lapinkirjailijat.rovaniemi.fi/vpaa.HTM | Nimeke=Nils-Aslak Valkeapää | Julkaisu=Lappilaisia ja saamelaisia kirjailijoita | Julkaisija=Rovaniemen kaupunginkirjasto | Viitattu=20.2.2012}}</ref><ref name="Norden">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.norden.org/fi/pohjoismaiden-neuvosto/pohjoismaiden-neuvoston-palkinnot/nordisk-raads-litteraturpris/palkinnonsaajat/1991 | Nimeke=1991 Nils-Aslak Valkeapää, Saamelainen kielialue: Beaivi, áhčážan | Julkaisija=Pohjoismaiden neuvosto | Viitattu=20.2.2012}}</ref>
== Elämä ja teokset ==
Rivi 26:
===Lapsuus ja nuoruus===
Nils-Aslak Valkeapää syntyi perheen nuorimpana [[Palojoensuu|Palojoensuussa]] Enontekiöllä. Perhe asui siihen aikaan Aatsakursussa (''Ádjagorsa''), parin tunnin kävelymatkan päässä Pättikän (''Beattet'') kylästä. Myöhemmin he siirtyivät asumaan Pättikään. Hänen vanhempansa olivat Johannes J. Valkeapää (
===Muusikko ja säveltäjä===
Valkeapää nousi julkisuuteen saamelaisten joikujen esittäjänä ja joikuperinteen elvyttäjänä. Ensimmäisen levynsä ''Joikuja'' hän julkaisi vuonna 1968.<ref name="Rovaniemen"/> Esikoisalbumillaan Valkeapää teki yhteistyötä säveltäjä [[Kari Rydman|Kari Rydmanin]] ja muusikko Martti Niskalan kanssa. Myös [[Kaj Chydenius]] ja [[Pehr Henrik Nordgren]] tekivät sävellyksiä hänen runoihinsa. Ennen Valkeapäätä joiku oli vokaalimusiikkia, jota esitettiin yksityisissä tilanteissa. ''Joikuja''-levyllä hän lisäsi joikuun [[Soitin|soittimia]] ja ääniefektejä ja toi joiun konserttisaleihin. Valkeapää halusi tehdä joiusta nykyaikaista ilmaisua.<ref name="Leksikon"/><ref name="Lassagammi"> [http://www.lassagammi.no/nils-aslak-valkeapaa.307398.fi.html] ''Lásságámmi''. Viitattu 7.10.2017</ref>
Albumitrilogia ''Sápmi lottážan'' sisältää albumit ''Sámi eatnan duoddariid'' vuodelta 1978 sekä ''Sápmi, vuoi Sápmi!'' ja ''Davás ja geassái'' vuodelta 1982.<ref name="Lassagammi"/>
Rivi 36:
Valkeapää kehitti joikua myös jazzin suuntaan yhteistyössä eräiden tunnettujen suomalaisten jazzmuusikoiden, kuten [[Paroni Paakkunainen|Seppo ”Paroni” Paakkunaisen]], kanssa. Joikaaminen vei häntä ympäri maailmaa, muun muassa [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikan]] kiertueelle vuonna 1982 yhdessä Paakkunaisen kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.baiki.org/content/nils.htm | Nimeke=Nils-Aslak Valkeapää | Tekijä=Muus, Nathan & Gaski, Harald | Julkaisu=Báiki: The International Sami Journal | Ajankohta=2001 | Viitattu=21.2.2012 | Kieli={{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.galdu.org/web/index.php?sladja=25&vuolitsladja=11&vuolitvuolitsladja=6&giella1=spa | Nimeke=Saamelainen nykymusiikki | Tekijä=Lehtola, Veli-Pekka | Julkaisu=Galdu.org | Viitattu=22.2.2012}}</ref><ref>Nieminen, Mauri: ''Lapin luonto luo outoa taikaa'', 2014, s. 88</ref>
Valkeapää teki musiikin [[Nils Gaup]]in elokuvaan ''Ofelaš'' (''Tiennäyttäjä''), jossa hän myös näytteli. Elokuva on maailman ensimmäinen saamelainen pitkä elokuva, ja se oli [[Oscar]]-palkintoehdokkaana (paras ulkomainen elokuva vuonna 1989). Muusikko [[Mike Oldfield]] käytti Valkeapään elokuvassa esittämää joikua kappaleensa ”Prayer For The Earth” pohjana levyllään ''The Songs of Distant Earth'' (1994).<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.siida.fi/sisalto/lapsille-ja-opiskelijoille/vuodenajan-teema/arkisto/tiennyttj | Nimeke=Tiennäyttäjä | Tekijä=| Julkaisu=siida.fi | Ajankohta= | Viitattu=12.10.2017| Kieli= }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.mikeoldfield.org/index.php/info/discography/songs-distant-earth/ | Nimeke=Songs of Distant Earth | Ajankohta= | Julkaisu=mikeoldfield.org | Viitattu=12.10.2017 | Kieli={{en}} }}</ref>
Valkeapää valittiin vuoden 1994 [[Lillehammerin olympialaiset|Lillehammerin talviolympialaisten]] nimikkotaiteilijaksi, ja hän esitti joiun kisojen avajaisissa. Lintusinfonia ”Goase dušše” sai vuonna 1993 arvostelulautakunnan erikoispalkinnon Prix Italian kansainvälisessä radiokilpailussa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =https://yle.fi/uutiset/3-5116071 | Nimeke =Nils Aslak Valkeapää on kuollut | Tekijä = | Julkaisu =yle.fi | Ajankohta = 27.11.2001 | Viitattu = 8.10.2017 | Kieli = }}</ref>
Rivi 42:
Suomenkieliseen virsikirjaan otettiin vuonna 2015 Valkeapään kirjoittama virsi ”Giitu buot Du attáldagain” (suom. Kiitän Herran antimista).<ref>{{Verkkoviite | Osoite =https://yle.fi/uutiset/3-8440266 | Nimeke =Nils-Aslak Valkeapään virsi suomenkieliseen virsikirjaan | Tekijä = Aikio, Jouni; Näkkäläjärvi, Pirita | Julkaisu = yle.fi | Ajankohta = 9.11.2015 | Viitattu = 9.10.2017 | Kieli = }}</ref>
===Kirjailija
Runoissaan ja kirjoissaan hän kirjoitti erityisesti saamelaisista, pohjoisesta luonnosta ja saamelaisten [[Myytti|myyteistä]] ja perinteestä. Kirjailijana Valkeapää aloitti vuonna 1971 suomenkielisellä [[Pamfletti|pamfletilla]] ''Terveisiä Lapista''. Teoksessa Valkeapää kuvasi saamelaisen kansanperinteen rikkautta ja otti esille saamelaisten aseman ja vaati heille oikeutta elää omilla ehdoillaan, säilyttää ja uudistaa kulttuuriaan. Hän vertasi koulujen asuntoloita hautausmaahan ja kuvasi niitä kaikkein tehokkaimmaksi laitokseksi saamelaisuuden hävittämisessä.<ref name="Kansallisbiografia">{{Kansallisbiografia|id = 4929|nimi = Valkeapää, Nils-Aslak (1943–2001).|tekijä = Lehtola, Veli-Pekka |vapaa=| Ajankohta = 30.7.2007}}</ref><ref name="Weilin + Göös">{{Kirjaviite | Nimeke=Suomalainen tietosanakirja 8, tamp–ö | Julkaisupaikka=Espoo | Julkaisija=Weilin + Göös | Vuosi=1993 | Tunniste=ISBN 951-35-4652-7}}</ref><ref name="Rovaniemen"/><ref>Nyyssönen, Jukka: Saamelaisten kouluolot 1900-luvulla. Julkaisussa ''Saamelaisten kansanopetuksen ja koulunkäynnin historia Suomessa'' s. 75. Siirtolaisuusinstituutti 2014</ref><ref name="tahiti"/>
Rivi 49:
Valkeapään kirjalliseen tuotantoon kuuluu yhdeksän runokokoelmaa, joista kaikki on kirjoitettu [[pohjoissaame|pohjoissaameksi]]. Niistä vain kaksi teosta on suomennettu. Hänen tuotantonsa tuli tunnetummaksi siellä, missä lukijakunta on laajempi, eli Norjassa.<ref>Mattila, Hanna: ''Vaikko namat ja áiggit / riikkat ja vuogit molsásit / ieš ášši ii rievdda; Aika, nostalgia ja etninen identiteetti Nils-Aslak Valkeapään runokokoelmassa Ruoktu váimmus.'' Suomen kirjallisuuden pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto 2011, s. 10</ref>
==== ''Giđa ijat čuovgadat'' ====
Ensimmäinen runoteos ''Giđa ijat čuovgadat'' (suom. ''Kevään yöt niin valoisat'', 1980) ilmestyi vuonna 1974. Seuraavat runoteokset ''Lávlo vizar biellocizáš'' (1976) ja ''Ádjaga silbasuonat'' (1981) ilmestyivät yhdessä ensiksi mainitun kanssa vuonna 1985 trilogiana ''Ruoktu váimmus'' (suom. Koti sydämessä). Trilogia on käännetty ruotsiksi, norjaksi, englanniksi ja saksaksi. [[Suomen kieli|Suomenkielistä]] laitosta ei ole ilmestynyt.<ref>Hirvonen, Vuokko: ''Sydämeni palava: johdatus saamelaiseen joiku- ja kertomusperinteeseen, taiteeseen ja kirjallisuuteen'', 1995, s. 38</ref><ref>Mattila, Hanna: ''Vaikko namat ja áiggit / riikkat ja vuogit molsásit / ieš ášši ii rievdda; Aika, nostalgia ja etninen identiteetti Nils-Aslak Valkeapään runokokoelmassa Ruoktu váimmus.'' Suomen kirjallisuuden pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto 2011, s. 9-10</ref>
''Trekways of the Wind'' on saamenkielisestä kokoomateoksesta ''Ruoktu váimmus'' käännetty, Valkeapään itsensä kuvittama runokokoelma. ''Trekways of the Wind'' on Valkeapään yhteiskunnallisen ajattelun taiteellinen synteesi. ''Trekways of the Wind'' on trilogia, jonka osat on alun perin kirjoitettu ja myös julkaistu eri aikoina. Kaikkien osien keskiössä on luonto, johon saamelainen elämäntapa nivoutuu. Kaikki osat sisältävät myös yhteiskunnallisiin kehityksiin liittyviä kuvauksia ja kritiikkiä. Ensimmäisessä, vuonna 1974 alun perin julkaistussa osassa Valkeapää kirjoittaa toistuvasti länsimaisen kulttuurin yleisistä epäkohdista sekä saamelaiskulttuuriin kohdistuvista väheksyvistä asenteista. Toisessa osiossa, joka on julkaistu alun pitäen 1976, maailmanlaajuiset epäkohdat, kuten sodat ja nälänhätä, kietoutuvat kertojaminän henkilökohtaisiin kokemuksiin. Toisessa osassa Valkeapää nostaa esiin myös teeman, johon hän on aiemmin viitannut lähinnä haastatteluissaan: saamelaiskulttuuri on vanha tai oikeammin muinainen kulttuurimuoto, jonka juuret ovat syvällä historiassa. Kertoja kritisoi toistuvasti sitä, miten valtion edustajat eivät kykene ymmärtämään jutaavien saamelaisten liikkuvaa elämäntapaa. Hän kiistää myös maiden haltuunottoon liittyvien lakien oikeudenmukaisuuden, kuten teki jo ''Terveisiä Lapista'' -teoksessa. Kokoelman kolmas osa poikkeaa kahdesta ensimmäisestä. Osiota leimaavat erityisesti tarinat, jotka kertovat vierailuista [[Inuitit|inuittien]] ja [[Intiaanit|intiaanien]] luokse [[Grönlanti|Grönlantiin]] ja Pohjois-Amerikkaan. Kertoja kuvaa tuntemuksia, joita arktisten kansojen elämän samankaltaisuus hänessä herättää. ''Trekways of the Wind'' -teokselle on leimallista, että Valkeapää ei käytä siinä lainkaan alkuperäiskansan (''indigenous people'', ''álgoálbmot'', ''eamiálbmot'') käsitettä. Hän puhuu saamelaisista, inuiteista ja intiaaneista (välillä tarkemmin [[mustajalat|mustajaloista]]) sekä siskoista ja veljistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://politiikasta.fi/saamelaisuus-ja-arktinen-alkuperaiskansaisuus-nils-aslak-valkeapaan-ajattelussa/ | Nimeke =Saamelaisuus ja arktinen alkuperäiskansaisuus Nils-Aslak Valkeapään ajattelussa | Tekijä =Nykänen, Tapio | Julkaisu =politiikasta.fi | Ajankohta =9.9.2017 | Viitattu =10.10.2017 | Kieli = }}</ref> ▼
==== ''Trekways of the Wind'' ====
''Beaivi, áhčážan'' on kuvarunoteos. Kirja julkaistiin vuonna 1988. Teoksen nimi viittaa saamelaisten vanhaan myyttiin, jonka mukaan saamelaiset ovat Päivän poikien jälkeläisiä. Valkeapää keräsi kirjassa julkaistuja valokuvia kuuden vuoden ajan eurooppalaisista museoista. Kuvat kertovat saamelaisista 1860-luvulta 1930-luvulle. Kuvien lisäksi teos koostuu lyhyistä runoista. Valkeapää on kuvannut teostaan sanalla ''govadas''. Suomeksi se tarkoittaa esinettä, jossa on paljon kuvia, eli saamelaisen kulttuurin konkreettista kohdetta – noitarumpua. Kirjastaan hän sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1991.<ref name="tahiti"/><ref>Hirvonen, Vuokko: ''Sydämeni palava: johdatus saamelaiseen joiku- ja kertomusperinteeseen, taiteeseen ja kirjallisuuteen'', 1995, s. 38-39</ref> ▼
''Trekways of the Wind'' on saamenkielisestä kokoomateoksesta ''Ruoktu váimmus'' [[Käännös|käännetty]], Valkeapään itsensä kuvittama runokokoelma. ''Trekways of the Wind'' on Valkeapään yhteiskunnallisen ajattelun taiteellinen synteesi. ''Trekways of the Wind'' on trilogia, jonka osat on alun perin kirjoitettu ja myös julkaistu eri aikoina. Kaikkien osien keskiössä on [[luonto]], johon saamelainen elämäntapa nivoutuu. Kaikki osat sisältävät myös yhteiskunnallisiin kehityksiin liittyviä kuvauksia ja kritiikkiä. Ensimmäisessä, vuonna 1974 alun perin julkaistussa osassa Valkeapää kirjoittaa toistuvasti länsimaisen kulttuurin yleisistä epäkohdista sekä saamelaiskulttuuriin kohdistuvista väheksyvistä asenteista.
▲
Valkeapää liittyi Pohjoiset kirjailijat -yhdistykseen vuonna 1962 ja oli keskeisenä henkilönä perustamassa saamelaisten kirjailijayhdistystä (Sámi Girječálliid Searvi). Valkeapää osallistui yhtenä Suomen saamelaisten edustajista [[Kanada|Kanadan]] Port Albernissa Maailman alkuperäiskansojen neuvoston (WCIP) perustavaan kokoukseen vuonna 1975. Valkeapää oli yksi nuorista saamelaisintellektuelleista. ▼
Hän käytti saamelaisista nimitystä [[alkuperäiskansa]] julkisesti ensimmäistä kertaa tiettävästi vuonna 1975 puhuessaan ”niin sanotuista alkuperäiskansoista” [[Yle Sámi Radio|Saamen radion]] haastattelussa. Hän toimi WCIP:n kulttuurikoordinaattorina vuosina 1978–1981 ja maailman alkuperäiskansojen ensimmäisen kulttuurifestivaalin Davvi Šuvva (1979) pääjärjestäjänä. Hän raportoi alkuperäiskansojen kansainvälisistä tapahtumista myös Saamen radiolle sekä toimittajana että haastateltavana ja toi pitkiltä ulkomaanmatkoiltaan terveisiä itse [[Fidel Castro|Fidel Castrolta]]. Maaliskuussa 1976 hän puhui intiaanien ja saamelaisten kohtalonyhteydestä ja samankaltaisuudesta Yleisradion haastattelussa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://politiikasta.fi/saamelaisuus-ja-arktinen-alkuperaiskansaisuus-nils-aslak-valkeapaan-ajattelussa/ | Nimeke =Saamelaisuus ja arktinen alkuperäiskansaisuus Nils-Aslak Valkeapään ajattelussa | Tekijä =Nykänen, Tapio | Julkaisu =politiikasta.fi | Ajankohta =9.9.2017 | Viitattu =10.10.2017 | Kieli = }}</ref><ref>Nieminen, Mauri: ''Lapin luonto luo outoa taikaa'', 2014, s. 88</ref><ref name="Lassagammi"/><ref>Lehtola, Veli-Pekka: ''Saamelainen ääni: Saamen Radio 1947–1997'', 1997, s. 65</ref>▼
==== ''Beaivi, áhčážan'' ====
▲''Beaivi, áhčážan'' on kuvarunoteos. Kirja julkaistiin vuonna 1988. Teoksen nimi viittaa saamelaisten vanhaan myyttiin, jonka mukaan saamelaiset ovat Päivän poikien jälkeläisiä. Valkeapää keräsi kirjassa julkaistuja valokuvia kuuden vuoden ajan eurooppalaisista museoista. Kuvat kertovat saamelaisista 1860-luvulta 1930-luvulle. Kuvien lisäksi teos koostuu lyhyistä runoista. Valkeapää on kuvannut teostaan sanalla ''govadas''. Suomeksi se tarkoittaa esinettä, jossa on paljon kuvia, eli saamelaisen kulttuurin konkreettista kohdetta – [[Noitarumpu|noitarumpua]]. Kirjastaan hän sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1991.<ref name="tahiti" /><ref>Hirvonen, Vuokko: ''Sydämeni palava: johdatus saamelaiseen joiku- ja kertomusperinteeseen, taiteeseen ja kirjallisuuteen'', 1995, s. 38-39</ref>
=== Kulttuurin edistäjä ja alkuperäiskansa-aktiivi ===
▲Valkeapää liittyi Pohjoiset kirjailijat -yhdistykseen vuonna 1962 ja oli keskeisenä henkilönä perustamassa saamelaisten kirjailijayhdistystä (Sámi Girječálliid Searvi). Valkeapää osallistui yhtenä Suomen saamelaisten edustajista [[Kanada|Kanadan]] Port Albernissa [[Maailman alkuperäiskansojen neuvosto|Maailman alkuperäiskansojen neuvoston]] (WCIP) perustavaan kokoukseen vuonna 1975. Valkeapää oli yksi nuorista saamelaisintellektuelleista.
▲Hän käytti saamelaisista nimitystä [[alkuperäiskansa]] julkisesti ensimmäistä kertaa tiettävästi vuonna 1975 puhuessaan ”niin sanotuista alkuperäiskansoista” [[Yle Sámi Radio|Saamen radion]] haastattelussa. Hän toimi WCIP:n kulttuurikoordinaattorina vuosina 1978–1981 ja maailman alkuperäiskansojen ensimmäisen kulttuurifestivaalin Davvi Šuvva
Nils-Aslak Valkeapään rooli Suomen saamelaisradion alkuvaiheissa 1970-luvulla oli keskeinen, vaikka hän ei ollut vakituinen työntekijä. Hän oli osallistunut journalismin peruskysymyksiä käsittelevälle radioavustajakurssille [[Hetta|Hetassa]] vuonna 1969. Saamelaistoimituksen vireänä avustajana hän aloitti saamelaiset perheohjelmat, joihin hän kokosi usein saamelaisia joikaajia ja muusikoita. Myöhemmin hän toimi saamelaismuusikoiden monien kokoomalevyjen tuottajana. Hän haki v.t. saamelaistoimittajan vakanssia vuonna 1971, mutta ei tullut valituksi Johtti Sabmelažžat -yhdistyksen voimakkaasta tuesta huolimatta.<ref>Lehtola, Veli-Pekka: ''Saamelainen ääni: Saamen Radio 1947–1997'', 1997, s. 28, 34, 56, 143</ref>
Valkeapää teki erilaisia toimitustöitä. Hän toimitti kirjailija [[Johan Turi|Johan Turin]] taiteilijaelämäkerran ja toimitti ja kirjoitti kattavan johdannon runoilija [[Paulus Utsi|Paulus Utsista]] kertovaan kirjaan. Utsi oli Valkeapään sukulainen ja inspiraation lähde.
Hän kirjoitti näytelmän ''Ritnoaivi ja nieguid oaidni'' (suom. Kuurapää ja unien näkijä), jonka konserttimuotoinen kantaesitys oli [[Sapporo|Sapporossa]] [[Japani|Japanissa]] vuonna 1995. Näytelmän saamelainen alkuperäisversio esitettiin ensimmäisen kerran [[Beaivváš Sámi Našunálateáhter|Beaivváš-saamelaisteatterissa]] vuonna 2007.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.vaylanpyorre.com/nils-aslak-valkeapaan-naytelma-tuo-saamelaishuiput-haaparannalle/ | Nimeke =Nils-Aslak Valkeapään näytelmä tuo saamelaishuiput Haaparannalle | Tekijä = | Julkaisu =Väylänpyörre | Ajankohta =6.9.2013 | Viitattu =24.10.2017 | Kieli = }}</ref>
Rivi 75 ⟶ 81:
Valkeapään taiteen keskeisiä teemoja olivat saamelainen identiteetti, rakkaus, ihmisyys ja ihmisen sekä luonnon välinen yhteys. Hän halusi luoda kuva- ja kuvitustaiteessaan saamelaista kuvastoa, jossa [[Alattio|Altan]] kalliopiirrokset, shamaanien noitarumpujen kuviot ja ''duodjin'' koristekuviot sekä varhaisten saamelaistaiteilijoiden, kuten Johan Turin ja [[Nils Nilsson Skum|Nils Nilsson Skumin]], piirrokset olivat tärkeitä inspiraation lähteitä. Valkeapään tuotannossa näkyy perinteinen voimakas värimaailma yhtyneenä noitarummuista tuttuihin symboleihin sekä Turin ja Skumin avaraan tilallisuuteen. Hänen käyttämänsä materiaalit ja tekniikat olivat monipuolisia.<ref name="tahiti"/>
Valkeapään varhaiskauden maalauksessa ''Silloin aurinko oli aina luonamme'' (1975) on jo nimessä kaipaus kadotettuun aikaan. Teoksen sommittelu muistuttaa 1700-luvun alussa [[Västerbotten|Västerbottenista]] löydetyn ja lopulta [[Rooma|Roomaan]] päätyneen saamelaisen noitarummun jakoa ylä- ja alasegmenttiin. Etualalle, maanpäälliseen alasegmenttiin, on kuvattu saamenpukuinen nainen ja mies sekä koira. Takaosaan, maan yläpuolella olevaan yläsegmenttiin, on kuvattu poro, kettuja, lintuja ja mahdollisesti kaksi jumalhahmoa. Näiden kahden maailman välillä ja maalauksen keskellä on ihmiskasvoinen ja isokokoinen keltaoranssi aurinko. Aurinko oli yksi saamelaisten tärkeimmistä jumalista. Valkeapää tunsi [[Reidar Särestöniemi|Reidar Särestöniemen]] (
===Muutto Norjaan, Norjan kansalaisuus ja kuolema===
| |||