Ero sivun ”Helttasienet” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
yritän selkeyttää |
fix heimoluokitus eri kohtaan |
||
Rivi 11:
| lahko = '''Helttasienet''' ''Agaricales''
| lahko_auktori = [[Lucien Marcus Underwood|Underw.]]<ref>Taksonomian lähde: [http://www.mycobank.org/MycoTaxo.aspx?Link=T&Rec=90247 MycoBank] Viitattu 23.11.2017.</ref>
'''Helttasienet''' (vanhentuneelta synonyyminimitykseltään ''Agaricales'') on historiallisesti käytössä ollut [[sienet|sienten]] lahkon nimitys. Siihen kuuluu yli 4 000 lajia, mm. [[peltoherkkusieni|herkkusieni]] ja [[Punakärpässieni|kärpässieni]]. Helttasienillä on morfologinen vastaavuus, eli niiden itiöt muodostuvat lakin alapinnalla sijaitsevissa heltoissa.<ref name="Suomen.helttasienten.ja.tattien" /><ref name=Sienten.biologia>{{Kirjaviite | Tekijä = Leena Myllys, Soili Stenroos ja Seppo Huhtinen | Nimeke = Sienten biologia| Luku = 1.1.(9.3.) Agaricomycotina| Vuosi = 2013| Sivu = (14),44–45| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Gaudeamus| Tunniste = ISBN 978-952-495-297-2| Viitattu = 24.11.2017 }}</ref> Helttasieniä kasvaa lähes kaikkialla [[maa]]ilmassa [[Etelämanner]]ta ja [[meri]]ä lukuun ottamatta.{{lähde}}▼
Nykyään katsotaan, että helttasienillä käsitetään toisistaan geneettisesti toisistan hyvinkin kaukaisia sienilajeja, joiden itiöstö sijaitsee lakin yhteydessä heltoissa, yleensä alapuolella. Näin ollen helttasieniin käsitetään kuuluvaksi [[rouskut]] ja [[haperot]] sekä suuri joukko muita suursieniä.<ref name="Suomen.helttasienten.ja.tattien" /><ref name=Sienten.biologia /> ▼
[[Agaricales]] on puolestaan nykykäsityksen mukaan sienten geneettinen [[kladi]], joka vastaa osittain helttasienten määritelmää, mutta siitä puuttuvat muun muassa rouskut ja haperot, ja toisaalta siihen kuuluu esimerkiksi kääväkkäitä kuten [[häränkieli]] ja kupusieniä kuten [[tuhkelot]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = С.Ю.Афонкин | Nimeke = Грибы России, Европейский части, Сибири и Дальнего Востока| Vuosi = 2013| Sivu = 18 (Lycoperdon), 46 (Fistulina), 170 (Lactarius), 180 (Russula)| Julkaisupaikka = Vilna| Julkaisija = Bestiary| Tunniste = ISBN 978-609-456-104-7| Viitattu = 24.11.2017 }}</ref> ▼
Helttasienten lajit ja suvut on voitu tunnistaa varsin hyvin mikroskooppisten tuntomerkkien avulla.<ref name="Suomen.helttasienten.ja.tattien">Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Nummela-Salo ja Esteri Ohenoja (toim.), s. 11, {{Verkkoviite | Osoite =https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40619/SY_769.pdf?sequence=1 | Nimeke = Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus | Viitattu = 23.11.2017}}</ref> Sen sijaan helttasienten jakoa heimoihin on uudistettu rajusti molekyylibiologisin tutkimuksin.<ref>{{verkkoviite | Osoite=http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.319.3635&rep=rep1&type=pdf | Nimeke = One hundred and seventeen clades of euagarics | Tekijä = Moncalvo et al. | Ajankohta = 2002}}</ref>▼
== Helttasieniheimoja ==
* ''[[Agaricaceae]]''
* ''[[Amanitaceae]]''
Rivi 36 ⟶ 44:
* ''Schizophyllales'' (Nuss 1980)
lähde<ref name="MB200">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.mycobank.org/Biolomics.aspx?Table=Mycobank&Page=200&ViewMode=Basic | Nimeke=Agaricales|Sivusto=MycoBank | Tekijä=International Mycological assocication | Viitattu = 23.11.2017}}</ref>
| wikispecies =
| commonscat =
}}
▲'''Helttasienet''' (vanhentuneelta synonyyminimitykseltään ''Agaricales'') on historiallisesti käytössä ollut [[sienet|sienten]] lahkon nimitys. Siihen kuuluu yli 4 000 lajia, mm. [[peltoherkkusieni|herkkusieni]] ja [[Punakärpässieni|kärpässieni]]. Helttasienillä on morfologinen vastaavuus, eli niiden itiöt muodostuvat lakin alapinnalla sijaitsevissa heltoissa.<ref name="Suomen.helttasienten.ja.tattien" /><ref name=Sienten.biologia>{{Kirjaviite | Tekijä = Leena Myllys, Soili Stenroos ja Seppo Huhtinen | Nimeke = Sienten biologia| Luku = 1.1.(9.3.) Agaricomycotina| Vuosi = 2013| Sivu = (14),44–45| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Gaudeamus| Tunniste = ISBN 978-952-495-297-2| Viitattu = 24.11.2017 }}</ref> Helttasieniä kasvaa lähes kaikkialla [[maa]]ilmassa [[Etelämanner]]ta ja [[meri]]ä lukuun ottamatta.{{lähde}}
▲Nykyään katsotaan, että helttasienillä käsitetään toisistaan geneettisesti toisistan hyvinkin kaukaisia sienilajeja, joiden itiöstö sijaitsee lakin yhteydessä heltoissa, yleensä alapuolella. Näin ollen helttasieniin käsitetään kuuluvaksi [[rouskut]] ja [[haperot]] sekä suuri joukko muita suursieniä.<ref name="Suomen.helttasienten.ja.tattien" /><ref name=Sienten.biologia />
▲[[Agaricales]] on puolestaan nykykäsityksen mukaan sienten geneettinen [[kladi]], joka vastaa osittain helttasienten määritelmää, mutta siitä puuttuvat muun muassa rouskut ja haperot, ja toisaalta siihen kuuluu esimerkiksi kääväkkäitä kuten [[häränkieli]] ja kupusieniä kuten [[tuhkelot]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = С.Ю.Афонкин | Nimeke = Грибы России, Европейский части, Сибири и Дальнего Востока| Vuosi = 2013| Sivu = 18 (Lycoperdon), 46 (Fistulina), 170 (Lactarius), 180 (Russula)| Julkaisupaikka = Vilna| Julkaisija = Bestiary| Tunniste = ISBN 978-609-456-104-7| Viitattu = 24.11.2017 }}</ref>
▲Helttasienten lajit ja suvut on voitu tunnistaa varsin hyvin mikroskooppisten tuntomerkkien avulla.<ref name="Suomen.helttasienten.ja.tattien">Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Nummela-Salo ja Esteri Ohenoja (toim.), s. 11, {{Verkkoviite | Osoite =https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40619/SY_769.pdf?sequence=1 | Nimeke = Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus | Viitattu = 23.11.2017}}</ref> Sen sijaan helttasienten jakoa heimoihin on uudistettu rajusti molekyylibiologisin tutkimuksin.<ref>{{verkkoviite | Osoite=http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.319.3635&rep=rep1&type=pdf | Nimeke = One hundred and seventeen clades of euagarics | Tekijä = Moncalvo et al. | Ajankohta = 2002}}</ref>
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
| |||