|
Sellaiset asiat, joissa oikeusvoiman laajuus tulee pohdittavaksi ovat verrattain yleisiä ja usein epäselviä. Korkeimman oikeuden ennakkotapausrekisterissä esiintyy 89 tapausta otsikolla oikeusvoima. Vastaavasti varkauksia on 104 tapausta ja ryöstöjä vain 42. Luvut toisaalta osoittavat enemmänkin epäselvyyden määrää kun faktista esiintymistiheyttä.
:Eniten viime vuosikymmeninä julkisuutta saanut ylimääräinen muutoksenhaku lienee tilanne, joka syntyi uusien todisteiden ilmaannuttua asiassa jossa ruotsalaisen tuomioistuin oli hylännyt Olof Palmen murhaa koskevassa jutussa syyttäjän nyttemmin edesmennyttä syytettyä vastaan ajaman syytteen. Syyttäjä haki tuomion purkua. Ruotsin - jossa laki on oletettavasti hyvin pitkälti samanlainen kuin Suomessa - Korkein oikeus hylkäsi syyttäjän hakemuksen.
Tapausta ei tietenkään tuntematta juttua seikkaperäisesti voi arvioida. Syyttäjän hakemus kohdistui kuitenkin sen [[oikeushyvä|oikeushyvän]] ydintä vastaan, jota ne bis in idem-periaatteella suojataan. Henkilöllä on oikeus edellyttää, että kun asiassa on tuomittu, on se saatettu lopullisesti pois päiväjärjestyksestä.
:Toinen tapaus jossa ne bis in idem -periaattetta on sovellettu nykyaikana (tosin syytetyn vahingoksi) oli Yhdysvalloissa huomattavaa julkisuutta saavuttanut tapaus, jossa mies ensin vapautettiin vaimonsa murhaa koskevasta syytteestä, koska ei ollut todistettu, että mies olisi riistänyt vaimonsa hengen. Toisessa, joitakin kuukausia myöhemmin käydyssä oikeudenkäynnissä mies kuitenkin velvoitettiin maksamaan vahingonkorvausta sillä perusteella että hänen - nyt - katsottiin surmannen vaimonsa. Tapauksessa on tosin julkisuudessa eniten kiinnitetty huomiota päätösten ristiriitaan - sama tuomioistuin katsoo toisessa tapauksessa surmaamisen näytetyksi, toisessa sen jääneen näyttämättä, vaikkei mitään uusia todisteita ollut, mutta tämä seikka selittyy luontevasti sillä, että ns. näyttökynnys on rikosasiassa - eli murha-asiassa - huomattavasti korkeampi kuin siviiliasiassa - eli vahingonkorvausasiassa. Yhtä olennaista tapauksessa on kuitenkin, ettei murha-asiassa annetulla ratkaisulla katsottu oikeusvoimaisesti ratkaistun, oliko mies riistänyt vaimonsa hengen vai ei. Tämä kysymys voitiin ottaa uudelleen käsiteltäväksi ja ratkaista eri tavalla. Ilmeistä on että tuomioistuimen ratkaisu nostaa esiin uusia oikeusvoimaa koskevia ongelmia.
Esimerkin päinvastaisesta ratkaisusta kuin em. ratkaisu Yhdysvalloista tarjoaa (nyt Suomen) Korkeimman oikeuden seuraava ratkaisu:
:Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta lääkerikoksesta, koska tämä oli lääkelain vastaisesti tuonut maahan lääkkeitä ja luovuttanut niitä edelleen. Käräjäoikeus oli lainvoiman saaneella tuomiollaan jättänyt A:n tuomitsematta tästä rikoksesta rangaistukseen. Uudessa oikeudenkäynnissä syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeistä huumausainerikoksista. Syyte jätettiin tutkimatta siltä osin kuin se koski samoja tekoja, joista aikaisemmassa oikeudenkäynnissä oli ollut kysymys. (KKO 2003:30, 3.4.2003)[http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2003/20030030]
Tämä ratkaisu tosin vaikuttaa selvältä. Syyttäjä vaatii syyttäessään rangaistusta tietystä (luonnossa tapahtuneesta) teosta. Tuomioistuin tuomitsee niihin seuraamuksiin, jotka laki määrää tämänkaltaisista teoista. Se, mitä rikosnimikettä syyttäjä kulloinkin käyttää, on epäoleellista. Ensimmäisessä rikosasiassa vastaaja oli jo vastannut siitä teosta, josta oli kysymys ja tuomioistuin oli määrännyt seuraamukset siitä. Toisessa myöhemmässä asiassa käsiteltiin samaa tekoa, joskin syyttäjä käytti siitä eri nimeä.{{Lähde||22. marraskuuta 2017|vuosi=2017}}
'''Vuoden 2012 KKO-purkuhakemusten lopputulema'''<blockquote>Siihen, purkiko tai poistiko KKO ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleen tuomion vai ei, oli hyvin vahvasti yhteydessä se, oliko jutussa mukana hakijan lisäksi muita asianosaisia. Mikäli muita asianosaisia oli mukana, 72 prosentissa [vuoden 2012] tapauksista KKO päätyi hakijan kannalta myönteiseen lopputulokseen eli purki tai poisti tuomion, mutta jos asianosaisia ei ollut mukana, ainoastaan noin kolme prosenttia tuomioista purettiin tai poistettiin.
Yksityisten hakijoiden hakemuksista 14 prosenttia menestyi eli KKO purki tai poisti ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleen tuomion. Viranomaisten hakemuksista menestyi sen sijaan lähes yhdeksän kymmenestä (89 %). Poliisilaitosten ja syyttäjänvirastojen ratkaisuja koskeneista hakemuksista kaikki olivat menestyviä.
Kaiken kaikkiaan noin 22 prosenttia ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleista asioista joko purettiin tai poistettiin. Noin 71 prosenttia ylimääräisistä muutoshakemuksista hylättiin.
Yksityisten hakijoiden kannalta tutkimustulokset ovat melko lohduttomia. Heidän hakemuksensa lähes pääsääntöisesti hylätään. Ylimääräisen muutoksenhaun kohteena painottuvat melko voimakkaasti alioikeuksien ratkaisut KKO:n päätösten ohessa. Tähän voi vaikuttaa muun muassa se, että KKO on hylännyt aiemmin valitusluvan. Tämä antaa yksityiselle hakijalle vielä intoa kokeilla loppuun asti toivotun lopputuloksen saamista ylimääräisen muutoksenhaun kautta. Kuitenkin käytännössä tämä on osoittautunut melko turhaksi.<ref>Mika Sutela, Mika Sutela: Ylimääräinen muutoksenhaku rikosasioissa – väärän rikostuomion korjausmekanismi, Defensor Legis N:o 3/2014</ref>
Toinen mahdollinen selitys hyväksyttyjen yksityisten hakemusten vähäiselle määrälle voi löytyä hakemusten käsittelystä korkeimmassa oikeudessa. Asiasta tehdyn tilastollisen analyysin tekijät ovat arvioineet korkeimman oikeuden hylkäävän virheellisesti huomattavan paljon juuri tämän ryhmän hakemuksia.{{Lähde||22. marraskuuta 2017|vuosi=2017}} (kafkatuomiot.net: "Tuomionpurut korkeimmassa oikeudessa tilastojen valossa")<ref>[https://www.kafkatuomiot.net/kko.html#tilasto Tuomionpurut korkeimmassa oikeudessa tilastojen valossa]</ref>
</blockquote>
Korkeimmassa oikeudessa esittelijä esittelee ylimääräisen muutoksenhakuasian käytännössä ensin kolmijäseniselle kokoonpanolle, joka päättää asian jatkoesittelystä viisijäseniselle kokoonpanolle jotta hakemus voisi menestyä. Selvästi hylättävä asia voidaan hylätä suppeammassakin kokoonpanossa. Mikäli vastapuolelta ei viimeistään tässä vaiheessa pyydetä vastinetta ei hakijalta tulla pyytämään myöskään vastinetta ja hakemus poikkeuksetta hylätään.{{Lähde||22. marraskuuta 2017|vuosi=2017}}
==Kansainväliset tilanteet Suomen laissa==
| 