Ero sivun ”Huuliharppu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
vähän lisää
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
p clean up, typos fixed: Allao → Alla o, lukuuno → lukuun o using AWB
Rivi 17:
Bluesharpussa on kymmenen reikää. Sen ääniala on kolme [[oktaavi]]a: esimerkiksi C-viritteisessä soittimessa sävelet C1–C4. Sävelet on sijoitettu siten, että reikiin vuorotellen puhaltamalla ja imemällä kiivetään diatonista asteikkoa ylöspäin. Richter-systeemiksi kutsutussa virityksessä myös useamman reiän yhteissointi tuottaa miellyttäviä sointuja. Sen saavuttamiseksi kaikkia asteikon nuotteja ei kuitenkaan ole saatavilla.<ref>Jokelin 2013, s. 20.</ref>
 
AllaolevassaAlla olevassa kuvassa ovat C-duurivireisen huuliharpun puhallussävelet (yllä) ja imusävelet (alla):<ref>Jokelin 2013, s. 20–21.</ref>
[[Kuva:Harmonica C b.svg|left]]
<br clear="both" />
Rivi 39:
Bassohuuliharppua soitetaan ainoastaan puhaltamalla. Sen äänet on sijoitettu kahteen päällekkäiseen runkoon, ja sävelkorkeuden tuottaa kaksi samanaikaisesti soivaa kieltä. Soittimessa on tyypillinen resonanssi, joka syntyy oktaavin välein viritetyistä parikielistä. Korva kuulee soivana sävelkorkeutena alemman kielen tuottaman korkeuden.<ref name="etno" />
 
Huuliharpun rakenne on pysynyt samanlaisena 1850-luvun puolivälistä 2000-luvulle joitain laatuun vaikuttavia parannuksia lukuunottamattalukuun ottamatta. Uudenlaisia harppuja tuodaan kuitenkin silloin tällöin markkinoille: esimerkiksi 1980-luvulla julkaisitiin puhallettava huuliharppusyntetisaattori Millioniser ja 2000-luvun alkuvuosikymmenenä Hohnerin XB-40, jonka jokaista nuottia voi taivuttaa alaspäin ja kaikki kromaattisen asteikon sävelet voidaan saavuttaa tavallisella taivutustekniikalla. Myös perinteinen Richter-viritys on saanut kilpailijoita.<ref>Jokelin 2013, s. 145–147.</ref>
 
==Soittaminen==