Ero sivun ”Tilanhoitajaetiikka” versioiden välillä

'''Tilanhoitajaetiikalla''' tarkoitetaan [[Kristinusko|kristillisessä]] ja [[Juutalaisuus|juutalaisessa]] [[Teologia|teologiassa]] sekä [[Ympäristöfilosofia|ympäristöfilosofiassa]] ajatusta, että ihminen on luotu viljelemään ja varjelemaan luontoa viisaasti hyvänä tilanhoitajana. Se hylkää näkemyksen, jonka mukaan ihmiselle on annettu oikeus vallita luomakuntaa argumentoiden, että valtaan liittyy myös vastuu luonnon huolenpidosta, hyvinvoinnista ja suojelusta.

[[Ekoteologia|Ekoteologinen]] [[eksegetiikka]] muistuttaa, että luomakunnan varjelu oli ensimmäisimpiä [[Jumala (kristinusko)|Jumalan]] ihmisille antamamia käskyjä. Luonnon varjeleminen nähdään ihmisen eettisenä velvollisuutena ja ympäristöongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, ja globaalin ympäristökriisin syynä nähdään synti, rikkomus Jumalaa ja oikeutta vastaan, kuten ahneus. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.teologia.fi/tutkimus/uskontoilmiona/495-paakirjoitus-kristinusko-ja-ymparistoongelmat|nimeke=Pääkirjoitus: Kristinusko ja ympäristöongelmat|tekijä=Heikki Pesonen|julkaisu=Teologia.fi|ajankohta=2009|julkaisija=|viitattu=}}</ref> <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.areiopagi.fi/2014/03/vieraskyna-uskonto-ja-luonnontieteet-keskustelu-ja-ekoteologia/|nimeke=Uskonto ja luonnontieteet -keskustelu ja ekoteologia|tekijä=Panu Pihkala|julkaisu=2014|ajankohta=|julkaisija=Areiopagi|viitattu=}}</ref>

Tilanhoitajaetiikan periaatteet löytyvät [[Raamattu|Raamatun]] alusta [[Luomiskertomukset|Luomikertomuksesta]]:

[[Jesajan kirja|Jesajan kirjassa]] puolestaan puhutaan Jumalan luovan Uuden taivaan ja uuden maan, jossa

"Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruokana on maan tomu. Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra." <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=|Nimeke=Raamattu: Jesajan kirja 65:25|Vuosi=1992|Sivu=|Julkaisija=Suomen Pipliaseura}}</ref> Sama tematiikka esiintyy myös [[Uusi testamentti|Uudessa testamentissa]] [[Johanneksen ilmestys|Johanneksen ilmestyksessä]] sen lopussa luvuissa Uusi taivas ja uusi maa ja [[Uusi Jerusalem]]. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=|Nimeke=Raamattu: Johanneksen ilmestys 21|Vuosi=1992|Sivu=|Julkaisija=Suomen Pipliaseura}}</ref>

Aihetta paljon tutkineen Helsingin yliopiston tutkijatohtorin [[Panu Pihkala|Panu Pihkalan]] mukaan kristillisen ekoteologian painoarvo on viime vuosina kasvanut voimistuneen ympäristökriisin myötä. Raamatusta ja kristillisestä perinteestä on nostettu esiin sisältöjä, jotka käsittelevät luontoa ja kirkkokunnat ovat ottaneet luonnon huomioon yhä enemmän toiminnassaan ja opetuksessaan. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.areiopagi.fi/2014/03/vieraskyna-uskonto-ja-luonnontieteet-keskustelu-ja-ekoteologia/|nimeke=Uskonto ja luonnontieteet -keskustelu ja ekoteologia|tekijä=Panu Pihkala|julkaisu=Areiopagi|ajankohta=2014|julkaisija=|viitattu=}}</ref>

Esimerkiksi [[Suomen evankelis-luterilainen kirkko|Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla]] on oma ympäristöohjelma ja erityinen ilmasto-ohjelma, jossa lähtökohtina ovat kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus. [[Kirkon ympäristödiplomi]] on kehittänyt seurakuntien toimintaa mahdollisimman ympäristöystävälliseksi. Kirkon ympäristödiplomi myönnetään neljäksi vuodeksi kerrallaan. Sitä hakiessa seurakunnan toiminta pisteytetään ottaen huomioon kaikki ympäristökasvatuksesta metsien ja hautuumaiden hoitoon. Myös monien kirkkorakennusten valot on sammutettu kansainvälisen [[Earth Hour|Earth Hourin]] ajaksi. Kirkko myös järjestää vihreitä ripareita ja tekee pääsiäisen aikaan ekopaastokampanjoita, joissa pohditaan omia kulutustottumuksia ympäristöystävällisemmiksi.. Kirkko korostaa opetuksessaan, että kristityn elämään kuuluu yksinkertainen elämäntapa ja kohtuus. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://evl.fi/tietoa-kirkosta/kirkko-ja-yhteiskunta/kirkon-ymparistotyo|nimeke=Kristityllä on vastuu ympäristöstä|tekijä=Suomen evankelis-luterilainen kirkko|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkkojen-valoja-sammutetaan-earth-hourin-ajaksi|nimeke=Kirkkojen valoja sammutetaan Earth Hourin ajaksi|tekijä=|julkaisu=Kirkko & Kaupunki|ajankohta=2017|julkaisija=Helsingin seurakuntayhtymä|viitattu=}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/ymparistodiplomi-ohjaa-vastuullisuuteen|nimeke=Ympäristödiplomi ohjaa vastuullisuuteen|tekijä=|julkaisu=Kirkko & Kaupunki|ajankohta=2014|julkaisija=Helsingin seurakuntayhtymä|viitattu=}}</ref>

[[Adventismi|Adventtikirkko]] korostaa vahvasti ympäristöongelmia ja näkee ihmisen taloudenhoitajana, jolle Jumala on antanut vastuun kunnioittavasta huolenpidosta ja ohjauksesta. Monet adventistit ovat kasvissyöjiä. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.adventist.fi/uskon-piirteet/elama/hoito/ihmisen-vastuu-luomakunnasta/|nimeke=Ihmisen vastuu luomakunnasta|tekijä=Stephen G. Dunbar|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=Suomen adventtikirkko|viitattu=}}</ref>

[[Suomen ortodoksinen kirkko]] näkee luonnon pyhänä ja, että ihmisen tulisi toiminnallaan ylistää tätä pyhyyttä. Ortodoksiselle kirkolla on oma ympäristöohjeisto, jonka mukaan luomakunnan kohteleminen ahneuden välikappaleena on ekologista pahuutta, joka heijastuu myös ihmiseen. <ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.ortodoksi.net/index.php/Suomen_ortodoksisen_kirkon_ympäristöohjeisto|nimeke=Suomen ortodoksisen kirkon ympäristöohjeisto|tekijä=Suomen ortodoksinen kirkko|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref>

[[Tanak|Heprealainen Raamattu]] on täynnä luonnon ylistystä, varsinkin runnolliset [[Psalmien kirja|psalmit]]. Kaikki luotu nähdään hyvänä perustuen [[Genesis|Genesiksen]] jakeisiin, joiden mukaan Jumala katsoi kaikkea luotua ja totesi ne hyväksi. Juutalaisuudessa Maa ja kaiken mitä siellä on nähdään olevan lainaa Jumalalta ja meillä on velvollisuus tilanhoitajana pitää siitä huolta.

[[Rabbi Natan]] toteaa [[Talmud|Talmudissa]], että jos on istuttamassa puuta, kun [[Messias]] ilmestyy, on ensin istutettava puu ja sitten vasta tervehdittävä Messiasta. Samankaltainen ajatus esiintyy myös [[Martti Luther|Lutherin]] toteamuksessa, että hän istuttaisi omenapuun maailmanlopun päivänä. Juutalainen käsite bal tashchit, älä tuhoa, kehottaa välttämään kaikkea tarpeetonta tuhoamista ja Raamattu on täynnä ympäristöön liittyviä ohjeita, esimerkiksi miten maata tulee viljellä kuusi vuotta ja antaa sen levätä seitsemäntenä, samoin viinitarhojen ja oliivipuiden. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://reformjudaism.org/jewish-views-environment|nimeke=Jewish Views on the Environment|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=Religious Action Center of Reform Judaism|viitattu=}}</ref> <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=|Nimeke=Raamattu: Exodus 23:10-11|Vuosi=1992|Sivu=|Julkaisija=Suomen Pipliaseura}}</ref>