Ero sivun ”Felix Mendelssohn Bartholdy” versioiden välillä

===Nuoruus===▼

Mendelssohn syntyi 3. helmikuuta [[Hampuri]]ssa varakkaaseen [[juutalainen|juutalaisperheeseen]]. Hänen isänsä Abraham Mendelssohn oli pankkiiri ja isoisänsä puolestaan kuuluisa filosofi [[Moses Mendelssohn]] ([[1729]]–[[1786]]). Hänen siskonsa [[Fanny Mendelssohn|Fanny]] ([[1805]]–[[1847]]), jolla oli veljeensä hyvin läheinen suhde, oli myös lahjakas säveltäjä ja pianisti. Mendelssohnit muuttivat [[Berliini]]in vuonna [[1812]] ja kääntyivät [[luterilaisuus|luterilaisuuteen]], minkä johdosta he ottivat lisänimen ''Bartholdy''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.manfredlehmann.com/sieg236.html | Nimeke = The Jew in Felix Mendelssohn (1809–1847) | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Manfred and Anne Lehmann Foundation | Viitattu = 29.3.2015 }}</ref>▼

Kuusivuotiaana Felix alkoi saada pianotunteja äidiltään, ja seitsemänvuotiaana hän sai ohjausta Marie Bigot'lta [[Pariisi]]ssa. Vuodesta [[1817]] alkaen hän opiskeli sävellystä Carl Friedrich Zelterin ([[1758]]–[[1832]]) johdolla. Yhdeksänvuotiaana hän esiintyi todennäköisesti ensimmäisen kerran julkisesti osallistumalla kamarimusiikkikonserttiin.<ref name="STIFT">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.mendelssohn-stiftung.de/r-familiy.html | Nimeke = Family and Family Tree | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Felix Mendelssohn Bartholdy Stiftung | Viitattu = 29.3.2015 }}</ref> 12-vuotiaasta lähtien hän alkoi säveltää hyvin varhaiskypsiä teoksia, ja vuotta myöhemmin hän julkaisi ensimmäisen teoksensa, varhaisen pianokvarteton. Nuori lahjakkuus sai perheeltään kaiken tarvitsemansa henkisen kannustuksen ja rahallisen tuen, ja hänen teoksiaan esitettiin usein kotona salongissa, jonne oli kutsuttu pieni yksityinen orkesteri. Musiikkiesityksistä tuli pian kuuluisia Berliinissä.▼

[[Kuva:Mendelssohn Bartholdy 1821.jpg|thumb|Mendelssohn vuonna [[1821]]]]▼

Ensimmäiset kaksitoista jousisinfoniaansa Mendelssohn sävelsi 12–14-vuotiaana, ja 15-vuotiaana hän teki ensimmäisen täysimittaiselle orkesterille sävelletyn sinfonian (opus 11, c-molli), joka oli ensimmäinen täyden tunnustuksen saanut teos. Vuotta myöhemmin valmistunut jousioktetto oli hämmästyttävän kypsä saavutus, ja sitä pidetään yhä yhtenä säveltäjän arvostetuimmista töistä. Tämän ohella vuonna [[1826]] ilmestynyt alkusoitto [[William Shakespeare|Shakespearen]] ''Kesäyön unelmaan'', joka sai innostuksensa Felixin luettua siskonsa kanssa kyseistä näytelmää, varmisti nuoren säveltäjälupauksen maineen Mozartin veroisena lapsinerona. 16 vuotta myöhemmin hän sävelsi alkusoiton jatkoksi lisää musiikkia samaiseen näytelmään. Tämä vokaaliosuuksiakin sisältävä teos on kenties viulukonserton ohella Mendelssohnin suosituin. Siihen sisältyy kuuluisa [[Häämarssi (Mendelssohn)|häämarssi]], jonka melodia on kaikille tuttu.▼

Mendelssohn sävelsi nuorena myös useita oopperoita. Vuonna [[1827]] sävelletty ''Die Hochzeit des Camachon'' otettiin kuitenkin Berliinissä vastaan huonosti, eikä säveltäjä enää jatkanut oopperoiden tekoa. Häntä pidettiin muusikkopiireissä liian etuoikeutettuna ja egoistisena – mielipiteitä väritti myös [[antisemitismi]], joka kohdistui säveltäjän juutalaistaustaan.▼

Mendelssohn oli Bachin musiikin suuri ihailija ja puolestapuhuja. Hänen johtamansa ''Matteuspassion'' lyhennetty esitys vuonna [[1829]] oli ensimmäinen sitten barokkisäveltäjän kuoleman vuonna [[1750]]. Se merkitsi myös kansainvälistä tunnustusta 20-vuotiaalle Mendelssohnille ja toi unohduksiin vaipuneen Bachin jälleen suuren yleisön tietoisuuteen.<ref name="STIFT"/>▼

Etsiessään sopivaa työpaikkaa Mendelssohn lähti useille kiertomatkoille, ja vuoden 1829 lopussa hän saapui [[Lontoo]]seen ensimmäisellä kymmenestä [[Englanti|Englannin]]-vierailustaan. Hän matkusti myös [[Skotlanti]]in, jossa Staffan-saaren kivimuodostelmat tekivät häneen suuren vaikutuksen ja antoivat inspiraation ''Hebridit-alkusoitolle''. Seuraavana vuonna hän vieraili jälleen Skotlannissa ja [[Italia]]ssa, mikä tuotti kuvaukset kummankin maan luonteesta musiikin muodossa: ''Skotlantilaisen sinfonian'' (nro 3) ja ''Italialaisen sinfonian'' (nro 4). Näitä pidetään Mendelssohnin parhaina sinfonioina.▼

===Kapellimestari===▼

Useiden matkojen jälkeen Mendelssohn sai lopulta vakituisen musiikillisen johtajan paikan [[Düsseldorf]]ista vuonna [[1833]]. Hän sävelsi sinä aikana yhden ''Sanattomien laulujen'' sarjoistaan, jotka ovat nykyään suosittuja pianolle kirjoitettuja tunnelmakappaleita. Hänen yksinvaltainen ja määräilevä lähestymistapansa johtajana kohtasi pian vastustusta, ja jo [[1835]] hän muutti [[Leipzig]]iin saatuaan sieltä kapellimestarin paikan kuuluisasta [[Leipzigin Gewandhausorkesteri|''Gewandhausista'']], missä hän pysyi seuraavat yksitoista vuotta. Konsertteihin hän sisällytti aikalaistensa ohella Bachin, [[Georg Friedrich Händel|Händelin]] ja suurten wieniläisten klassikoiden ([[Joseph Haydn|Haydn]], Mozart ja [[Ludwig van Beethoven|Beethoven]]) teoksia. Vuonna [[1836]] hän johti ''Paulus''-oratorionsa kantaesityksen Düsseldorfissa.▼

Mendelssohn tapasi elämänsä aikana useita kuuluisuuksia, joista ensimmäisenä [[Johann Wolfgang von Goethe|Goethen]].<ref name="STIFT"/> Tämän tiedetään sanoneen nuorelle muusikolle: "Kun olen alla päin, tule ja piristä minua soitollasi". Hän tunsi myös [[Hector Berlioz]]in, jonka hän tapasi ensin ranskalaisten taiteiden akatemiassa [[Rooma]]ssa ja myöhemmin Saksassa. Myös Berlioz mainitsee hänet muistelmissaan. Matkallaan Pariisiin vuonna [[1831]] hän tapasi [[Frédéric Chopin|Chopinin]] ja [[Franz Liszt|Lisztin]]. Mendelssohn eli säveltäjätovereihinsa verrattuna varsin säädyllistä ja tasapainoista elämää: hän oli onnellisesti naimisissa Cécile Jeanrenaudin kanssa vuodesta [[1837]] lähtien, ja he saivat neljä lasta.▼

Vuonna [[1840]] Mendelssohn ehdotti konservatorion perustamista Leipzigiin. Neuvottelut suunnitelmasta keskeytti Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm IV:n kutsu (käytännössä kuninkaallinen käsky) Mendelssohnille tulla kapellimestariksi Berliiniin hänen palvelukseensa. Siellä Mendelssohn sai jälleen nuivan vastaanoton sekä yleisöltä että muusikoilta, ja niinpä hänen eronpyyntönsä hyväksyttiin jo parin vuoden kuluttua. Hän palasi Leipzigiin, jossa suunniteltu [[Leipzigin konservatorio|konservatorio]] perustettiin vuonna [[1843]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mendelssohn-academy.com/index.php/anzeige/seite/1/22 | Nimeke = Hochschule für Musik und Theater "Felix Mendelssohn Bartholdy" Leipzig | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Internationale Mendelssohn Akademie Leipzig | Viitattu = 29.3.2015 }}</ref>▼

===Myöhäinen kausi===▼

Mendelssohn jatkoi kapellimestarin tehtäviään [[Leipzigin Gewandhausorkesteri|Gewandhausissa]], jonka orkesterin johtohahmoja oli maineikas viulisti Ferdinand David. Hänestä tuli Mendelssohnin hyvä ystävä. David inspiroi Mendelssohnia säveltämään viulukonserttonsa (opus 64) vuonna [[1844]]. Viulukonsertto on nykyään yksi säveltäjän useimmin esitetyistä teoksista. Muita myöhäisen kauden teoksia ovat pianomuunnelmateos ''Variations sérieuses'' ([[1841]]), kuusi urkusonaattia (1844–[[1845]]) sekä suuri oratorio ''[[Elias (oratorio)|Elias]]'', joka sai ensiesityksensä [[Birmingham]]issa vuonna [[1846]] ja jossa Mendelssohn antaa kaikkensa dramaattisesta ja romanttisesta puolestaan. Teos on Händelin ja Haydnin oratorioiden rinnalla tunnetuin teos lajissaan.▼

Viimeisinä elinvuosinaan Mendelssohn kärsi jatkuvan matkustamisen ja ylitöiden aiheuttamasta liikarasituksesta. Kun Fanny kuoli veljensä oratorion harjoituksissa toukokuussa [[1847]], Mendelssohn masentui syvästi. Hän kärsi värinä- ja päänsärkykohtauksista, ja kuoli [[sydänkohtaus|sydänkohtaukseen]] marraskuussa 1847 Leipzigissä vain 38-vuotiaana. Häntä suremaan jäi erityisesti Robert Schumann, joka oli nähnyt hänessä mahdollisen Beethovenin seuraajan.▼