Wikipedia

Ero sivun ”Iranin panttivankikriisi” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
kh
Noin kymmenen pilkkukorjausta ja 'attaché'-sanan korvaus 'attasea'-sanalla
Rivi 1:
{{Korjattava/kieli}}
{{Taistelu
| nimi = Iranin panttivankikriisi
| osa_sotaa = [[Iranin vallankumous]]ta
| kuva = Man holding sign during Iranian hostage crisis protest, 1979.jpg|thumb|Iranilaisvastainen protesti Washingtonissa 9.11.79
| kuvateksti = Iranilaisvastainen mielenosoitus [[Washington D.C.]]:ssä vuonna 1979
| päivämäärä = 4. marraskuuta, 1979 –20– 20. tammikuuta, 1981
| paikka = [[Teheran]], [[Iran]]
| lopputulos = panttivangit vapautettiin 444 päivän kuluttua kaappauksesta
| aluemuutokset =
| vaikutukset = Iranin ja Yhdysvaltain diplomaattiset suhteet katkaistiin lopullisesti.
| taistelija1 = {{Yhdysvallat}}<br>{{Kanada}}
| taistelija2 = {{Iran}}
| komentaja1 = {{Yhdysvaltain lippu}} [[Jimmy Carter]]<br>{{Yhdysvaltain lippu}} [[Ronald Reagan]]<br>{{Yhdysvaltain lippu}} [[George H. W. Bush]]<br>{{Yhdysvaltain lippu}} [[Walter Mondale]]<br>{{Kanadan lippu}} [[Kenneth D. Taylor]]
| komentaja2 = {{Iranin lippu}} ajatollah [[Ruhollah Khomeini]]
| vahvuus1 =
| vahvuus2 =
| tappiot1 = 2kaksi pelastuslentokonetta vaurioitui hiekkamyrskyssä
| tappiot2 =
| huomautus =
| muut_taistelut =
}}
[[Kuva:Banisadr Iran Hostage Crisis.jpg|thumb|Iranin maltillisten johtaja Abulhassan Banisadr kaappauspäivänä 4.11.79]]
[[Kuva:Iran hostages return.jpg|thumb|Vapautettuja panttivankeja palaamassa kotiin 27.1.81]]
'''Iranin panttivankikriisi''' alkoi [[4. marraskuuta]] [[1979]], kun paikalliset islamilaiset opiskelijat valtasivat [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] [[Iran]]in [[suurlähetystö]]n [[Teheran]]issa.
 
=== Tausta ===
Lokakuun lopussa vuonna 1979 Iranin šaahi [[Mohammed Reza Pahlavi]] oli poistunut kuohuvasta Iranista, jossa uskonnolliset radikaalit pyrkivät saamaan maahan islamilaisen hallinnon. Samalla tuhannet osoittivat mieltään šaahia ja Yhdysvaltoja vastaan. Marraskuun alussa mielenosoitukset Yhdysvaltojen lähetystön edessä kävivät yhä suuremmiksi.
 
Panttivankikriisi alkoi kun noin 200 mielenosoittajaa ottivat [[panttivanki|panttivangeikseen]] lähetystön 52 työntekijää, jotka vapautettiin vasta 444 päivää myöhemmin alkuvuonna [[1981]]. Kaappaajat vaativat Yhdysvaltoja luovuttamaan Iranin entisen johtajan, šaahi [[Mohammad Reza Pahlavi]]n, joka oli saamassa sairaalahoitoa [[New York]]issa. Iranista oli samana vuonna tullut islamilainen valtio, kun hengellinen johtaja ajatollah [[Ruhollah Khomeini]] oli voittanut kansanäänestyksen laajan islamilaisen liikehdinnän jälkeen.
 
=== Kaappauksen kulku ===
===== Amerikan-vastainen mielenosoitus lähetystön edustalla =====
Vuoden [[1979]] [[4. marraskuuta|marraskuun 4. aamuna]] tuhannet kiihkoilevat iranilaiset mielenosoittajat olivat kerääntyneet [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] [[suurlähetystö]]n eteen ja vaativat kuolemaa Iranin entiselle šaahille [[Mohammed Reza Pahlavi]]lla sekä Yhdysvalloille.<ref name="Iran444">Tieteen Kuvalehti Historia 2/2010>{{Lehtiviite | Tekijä = Sebastian Relster | Otsikko = 44 päivää ajatollahin vankina| Julkaisu = Tieteen Kuvalehti Historia | Ajankohta = | Vuosikerta =2010 | Numero =2 | Sivut = 64-71 | Julkaisupaikka =Oslo | Julkaisija = Bonnier Publications International AS | Selite= | Tunniste= ISSN 0806-5209| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 19.4.2015 | Kieli = SUOMI| Lopetusmerkki = }}</ref>.
 
Suurlähetystössä työskentelevä, kolmanneksi ylin virkamies, [[Moorhead C. Kennedy]] katseli kiihkomielisiä mielensoittajia, jotka vaativat Yhdysvaltoja luovuttamaan šaahin ja tämän omaisuuden takaisin Iraniin Yhdysvalloista .<ref name="Iran444">Tieteen Kuvalehti Historia 11/2008</ref>. Moorhead C. Kennedy tiesi, että suurlähetystöä olisi vaikeaa puolustaa, mikäli väkijoukko tunkeutuisi suurlähetystöalueelle, jota vartioi vain 13 [[Yhdysvaltain merijalkaväki|Yhdysvaltain merijalkaväen]] sotilasta, joille oli annettu käsky olla ampumatta ketään, joka tunkeutuisi suurlähetystön sisälle. Tunkeutujat tulisi häätää pois vain ulkopuolelta olevalta apuvoimin .<ref name=Iran444/>.
 
Yhdysvaltain suurlähetystön asianhoitajana toimi tuolloin [[Bruce Laingen|Bruce Laingen,]], joka oli sillä hetkellä vastuussa suurlähetystöstä, sillä Iran oli estänyt varsinaisen uuden nimitetyn suurlähettilään tulon maahan.<ref name=Iran444/>.
 
Kello oli noin 09.00 kun Laingen oli matkalla autossa Iranin ulkoministeriöön, joka sijaitsee noin 1,5 kilometriä suurlähetystöstä, mielenosoituksen aikana saadakseen takeet suurlähetystön turvallisuudesta.<ref name=Iran444/>. Laingen tiesi kuitenkin sen, ettei Iranin poliisi tekisi asialle mitään mikäli mahdollinen hyökkäys suurlähetystön sisälle tapahtuisi.<ref name=Iran444/>.
 
===== Hyökkäys suurlähetystöön =====
Kello 10.15 Moorhead C. Kennedyn toimistoon ryntäsi vartiosotilas, joka ilmoitti, että kaikkien olisi parasta poistua suurlähetystön kadunpuolisista rakennuksista, koska mielenosoittajat olivat juuri tunkeutuneet kolme metriä pitkän aidan sekä portin yli ja olivat tunkeutumassa suurlähetystö alueelle ja pyrkisivät todennäköisesti suurlähetystö rakennuksen sisälle.<ref name=Iran444/>.
 
Suunnitelmaa evakuoinnista ei ollut tiedossa vaikka asianhoitaja Laingen oli jo aiemmin varoittanut [[Yhdysvaltain ulkoministeriö]]tä edellisistä mielenosoituksesta suurlähetystön edustalla, mikäli mielensoittajat tunkeutuisivat joskus lähetystöalueen sisälle.<ref name=Iran444/>.
 
Mielensoittajat juoksivat lähetystön rappuja kohti pääovea, jota vartioi kaksi merijalkaväen sotilasta aseistettuna .<ref name=Iran444/>.
 
Suurlähetystörakennuksen toisessa kerroksessa kymmenkunta suurlähetystön henkilökunnan jäsentä olivat lähetystön turvaholvissa tuhoamassa salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja, rikkomassa kaikki elektroniset laitteet palasiksi sekä silppusivat salaisia koodikirjoja, jotta ne eivät joutuisi mielenosoittajien käsiin.
 
Samaan aikaan yksi suurlähetystön työntekijöistä John W. Limbert yritti samassa kerroksessa ottaa radio- ja puhelinyhteys Yhdysvaltain ulkoministeriön sekä Iranin hallituksen edustajiin.<ref name=Iran444/>. Kun Limbert sai ilmoitettuun tiedon [[Washington (DC)|Washington]]iin hyökkäyksestä ja yritti sen jälkeen ottaa yhteyttä Iranin pääministeriin, [[Mehdi Bazargan]]ille, joka ei ollut kovinkaan halukas puuttumaan asiaan, koska hänen mukaan päätös valta oli vain [[ajatollah Khomeini]]lla joten puhelu katkesi siihen paikkaan<ref name=Iran444/>.
 
Iltapäivään mennessä mielensoittajat olivat vallanneet koko suurlähetystö kompleksin ja ottaneet suurimman osan lähetystön työntekijöistä panttivangeiksi.<ref name=Iran444/>.
=====Yhdysvaltain reaktio=====▼
Kello oli 04.30 aamulla Yhdysvaltain presidentin vapaa-ajan asunnolla [[Camp David]]issa, jossa istuva presidentti [[Jimmy Carter]] oli juuri nukkumassa kaappauksen aikana, kun puhelin soi<ref name=Iran444/>. ▼
 
▲===== Yhdysvaltain reaktio =====
Soittaja oli Carterin turvallisuuspoliittinen neuvojanantaja [[Zbigniew Brzezinski]] joka ilmoitti, että Yhdysvaltain Teheranin suurlähetystöön oli tunkeuduttu ja sen henkilökunta oli otettu panttivangiksi<ref name=Iran444/>. Brzezinski painotti, ettei asiaan voisi mitenkään puuttua sotilaallisesti, sillä kaappareiden tavoitteet tunkeutumiselle ja vaatimukset olivat vielä hämärän peitossa<ref name=Iran444/>. ▼
▲Kello oli 04.30 aamulla Yhdysvaltain presidentin vapaa-ajan asunnolla [[Camp David]]issa, jossa istuva presidentti [[Jimmy Carter]] oli juuri nukkumassa kaappauksen aikana, kun puhelin soi.<ref name=Iran444/>.
 
▲Soittaja oli Carterin turvallisuuspoliittinen neuvojanantaja [[Zbigniew Brzezinski]], joka ilmoitti, että Yhdysvaltain Teheranin suurlähetystöön oli tunkeuduttu ja sen henkilökunta oli otettu panttivangiksi.<ref name=Iran444/>. Brzezinski painotti, ettei asiaan voisi mitenkään puuttua sotilaallisesti, sillä kaappareiden tavoitteet tunkeutumiselle ja vaatimukset olivat vielä hämärän peitossa.<ref name=Iran444/>.
Tätä painotti myös ulkoministeri [[Cyrus Vance]], joka oli liittynyt linjalle, ja kertoi että kaapparit vaativat todennäköisesti entisen šaahin luovuttamista Iraniin, jotta panttivangit voitaisiin vapauttaa<ref name=Iran444/>. Siihen Carter ei suostunut, vaikka Brzezinski olikin aluksi asialle myönteinen<ref name=Iran444/>.▼
 
▲Tätä painotti myös ulkoministeri [[Cyrus Vance]], joka oli liittynyt linjalle, ja kertoi, että kaapparit vaativat todennäköisesti entisen šaahin luovuttamista Iraniin, jotta panttivangit voitaisiin vapauttaa.<ref name=Iran444/>. Siihen Carter ei suostunut, vaikka Brzezinski olikin aluksi asialle myönteinen.<ref name=Iran444/>.
=====Iranin ulkoministeriön toimet =====▼
[[Tiedosto:Heckler2.jpg|right|thumb|Mielenosoittaja Washingtonissa huutaa kadun yli oleville iranilaisille mielenosoittajille elokuussa vuonna 1980 ]]▼
Kello oli 10.30, 4.11.1979, kun asianhoitaja Bruce Laingen oli ollut kahden tunnin odottelun jälkeen Iranin ulkoministeriössä ja päättänyt nyt palata takaisin suurlähetystöön kuultuaan radiopuhelimen kautta viestin, että suurlähetystö alueelle oli tunkeuduttu. Laingen oli matkalla autolle, kun hän sai viestin ettei palaaminen suurlähetystön alueelle olisi turvallisuussyistä järkevää, joten hän päätti palata takaisin ulkoministeriöön selvittämään asiaa<ref name=Iran444/>.▼
 
▲===== Iranin ulkoministeriön toimet =====
Vasta iltapäivällä Laingen tapasi Iranin ulkoministerin [[Ibrahim Yazdi]]n joka vain totesi, ettei ulkoministeriö voi asialle mitään. Vaikka Laingen jo tiesi, että Yazdi pystyisi asialle mitään, sillä hänkin oli vain ainostaan [[ajatollah Khomeini]]n käskyjen vallassa, yritti Laingen kuitenkin taivutella Yazdia toimimaan lähetystöön tunkeutujia vastaan.▼
▲[[Tiedosto:Heckler2.jpg|right|thumb|Mielenosoittaja Washingtonissa huutaa kadun yli oleville iranilaisille mielenosoittajille elokuussa vuonna 1980 ]]
▲Kello oli 10.30, 4.11.1979, kun asianhoitaja Bruce Laingen oli ollut kahden tunnin odottelun jälkeen Iranin ulkoministeriössä ja päättänyt nyt palata takaisin suurlähetystöön kuultuaan radiopuhelimen kautta viestin, että suurlähetystö alueelle oli tunkeuduttu. Laingen oli matkalla autolle, kun hän sai viestin, ettei palaaminen suurlähetystön alueelle olisi turvallisuussyistä järkevää, joten hän päätti palata takaisin ulkoministeriöön selvittämään asiaa.<ref name=Iran444/>.
 
▲Vasta iltapäivällä Laingen tapasi Iranin ulkoministerin [[Ibrahim Yazdi]]n, joka vain totesi, ettei ulkoministeriö voi asialle mitään. Vaikka Laingen jo tiesi, että Yazdi pystyisi asialle mitään, sillä hänkin oli vain ainostaan [[ajatollah Khomeini]]n käskyjen vallassa, yritti Laingen kuitenkin taivutella Yazdia toimimaan lähetystöön tunkeutujia vastaan.
6. marraskuuta Iranin pääministeri [[Mehdi Bazargan]] päätti puuttua asiaan, joten hän oli näin ollen määrännyt Iranin poliisin menemään suurlähetystö alueelle poistamaan sinne tunkeutuneet mielenosoittajat<ref name=Iran444/>. ▼
 
▲6. marraskuuta Iranin pääministeri [[Mehdi Bazargan]] päätti puuttua asiaan, joten hän oli näin ollen määrännyt Iranin poliisin menemään suurlähetystö alueelle poistamaan sinne tunkeutuneet mielenosoittajat.<ref name=Iran444/>.
Bazargan joka itse oli demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja tiesi hyvin, että suurlähetystöön tunkeutuneet opiskelijat eivät kuitenkaan reagoisi mitenkään poliisin kehotuksiin poistua alueelta<ref name=Iran444/>. Bazarganilla ei ollut itse asiassa pääministerinä minkäänlaista valtaa vaikuttaa asiaan, sillä todellinen käsky tulisi vain suoraan ajatollah Khomeinilta, joka asettui lopulta tukemaan mielensoittajia<ref name=Iran444/>.▼
 
▲Bazargan, joka itse oli demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja tiesi hyvin, että suurlähetystöön tunkeutuneet opiskelijat eivät kuitenkaan reagoisi mitenkään poliisin kehotuksiin poistua alueelta.<ref name=Iran444/>. Bazarganilla ei ollut itse asiassa pääministerinä minkäänlaista valtaa vaikuttaa asiaan, sillä todellinen käsky tulisi vain suoraan ajatollah Khomeinilta, joka asettui lopulta tukemaan mielensoittajia.<ref name=Iran444/>.
=====Iran vapauttaa panttivankeja=====▼
William Quarles, 23-vuotias Yhdysvaltain merijalkaväen vartija oli ollut kaksi viikkoa panttivankina, mutta tänä aikana hän oli saanut poikkeuksellisen hyvää kohtelua, sillä Quarles oli [[Afroamerikkalaiset|afroamerikkalainen,]] jota iranilaiset pitivät sorrettuna kansanosana ja uskoivat näin ollen, että lähetystön muut valkoiset henkilökunnan jäsenet olivat alistaneet häntä. Näin ollen heidän sympatiansa Quarlesia kohtaan oli eri kuin muiden panttivankien kohdalla<ref name=Iran444/>. ▼
 
▲===== Iran vapauttaa panttivankeja =====
Pian Quarles ja 12 muuta afroamerikkalaista ja loput naispanttivangit vapautettiin, koska näin haluttiin ilmeisesti korostaa [[Islam ja naiset|naisten erityisasemaa]] [[islam]]inuskossa sekä saamaan Yhdysvaltain afroamerikkalaisen väestön sympatiat kaappareiden puolelle. Nyt panttivankeja olisi vain 52 jäljellä<ref name=Iran444/>.▼
▲William Quarles, 23-vuotias Yhdysvaltain merijalkaväen vartija oli ollut kaksi viikkoa panttivankina, mutta tänä aikana hän oli saanut poikkeuksellisen hyvää kohtelua, sillä Quarles oli [[Afroamerikkalaiset|afroamerikkalainen,]] jota iranilaiset pitivät sorrettuna kansanosana ja uskoivat näin ollen, että lähetystön muut valkoiset henkilökunnan jäsenet olivat alistaneet häntä. Näin ollen heidän sympatiansa Quarlesia kohtaan oli eri kuin muiden panttivankien kohdalla.<ref name=Iran444/>.
 
▲Pian Quarles ja 12 muuta afroamerikkalaista ja loput naispanttivangit vapautettiin, koska näin haluttiin ilmeisesti korostaa [[Islam ja naiset|naisten erityisasemaa]] [[islam]]inuskossa sekä saamaan Yhdysvaltain afroamerikkalaisen väestön sympatiat kaappareiden puolelle. Nyt panttivankeja olisi vain 52 jäljellä.<ref name=Iran444/>.
===Pelastussuunnitelma: Operaatio Eagle Clawin suunnittelu===▼
 
▲=== Pelastussuunnitelma: Operaatio Eagle Clawin suunnittelu ===
[[Tiedosto:Ex embassy US tehran.jpg|thumb|left|Yhdysvaltain entinen suurlähetystö vuonna 2008. Rakennuksessa toimii vallankumousmuseo sekä kirjakauppa. Banderollissa lukee isolla Kuolema Amerikalle. ]]
Panttivankikriisiä oli jatkunut jo puoli vuotta eikä shaahia ollut luovutettu takaisin Iraniin.<ref name=Iran444/>.
 
Maaliskuun 22. päivänä vuonna 1980 [[Camp David]]issa presidentti Carter oli tavannut lähimpiä neuvonantajia, joiden joukossa olivat ulkoministeri Vance, turvallisuuspoliittinen asiantuntija Brzezinski sekä kenraali [[David C. Jones|David Jones]]. Jones esitteli sotilaallisen suunnitelman panttivankien vapauttamiseksi.<ref name=Iran444/>.
 
Jonesin suunnitelman mukaan [[C-130 Hercules]]&nbsp;-kuljetuskoneet nousisivat ilmaan [[Masirah]]in sotilaskentältä [[Oman]]in etelärannikolta ja lentäisivät [[Persianlahti|Persianlahden]] yli Iranin ilmatilaan ja laskeutuisivat keskelle hiekka-aavikkoa.<ref name=Iran444/>.
 
Koneessa olisi [[Delta Force]]n erikoisjoukkue. Samaan aikaan kahdeksan Intian valtamerellä olevalta USS Nimitz&nbsp;-nimiseltä lentotukialukselta tullutta helikopteria täyttäisi samalla laskeutumispaikalla polttoainetankkinsa ja suuntaisi Delta Forcen joukot mukanaan kohti [[Teheran]]ia. Kopterit oli maalattu Iranin ilmavoimien väreihin, jotta niitä ei voitaisi ampua alas.<ref name=Iran444/>.
Seuraavana yönä erikoisjoukot kuljetettaisiin suurlähetystön alueelle Iranissa toimivien [[CIA]]:n agenttien järjestämillä kuorma-autoilla ja samalla helikopterit laskeutuisivat lähetystön lähellä olevalle jalkapallostadionille, jonne vapautetut panttivangit tuotaisiin. Sieltä kopterit lentäisivät hylätylle Manzariyehin lentokentälle Teheranin ulkopuolelle, jossa muut [[Delta Force]]&nbsp;-joukot odottaisivat.<ref name=Iran444/>. Sieltä C-130 Hercules&nbsp;-koneet veisivät panttivangit vapauteen.<ref name=Iran444/>.
 
Carter tuki Jonesin suunnitelmaa ja käski kenraaleiden jatkaa suunnitelmia operaation totuttamiseksi. Carter itse tiesi suunnitelman riskit ja näin ollen hän halusi sille lisää aikaa.<ref name=Iran444/>. Samalla hän halusi jatkaa neuvotteluita iranilaisten kanssa<ref name=Iran444/>.
 
==== Operaatio Eagle Clawin epäonnistuminen ====
Neuvottelut iranilaisten kanssa kariutuivat vuoden 1980 huhtikuun alussa. Carter antoi määräyksen aloittaa kenraali Jonesin suunnitelmat sotilaallisesta väliintulosta.<ref name=Iran444/>.
 
Huhtikuun 24. päivänä Jones ilmoitti, että kaikki olisivat valmiita pelastusoperaatioon ja Hercules-kone ja kopterit olivat parasta aikaa matkalla toteuttamaan pelastussuunnitelmaa.<ref name=Iran444/>. Tunnin päästä Carter sai kenraali Jonesilta viestin, että helikopterit ovat törmänneet Hercules-koneeseen ja molemmat olivat tuhoutuneet. Kahdeksan Delta Forcen kommandoa oli saanut surmansa törmäyksessä lähellä Tabasia olleella salaisella lentokentällä ja joukot jäivät iranilaisten vangiksi. Syyksi onnettomuuteen ilmoitettiin [[hiekkamyrsky]].<ref name=Iran444/>.
 
Jälkipyykissä operaatiota vastustanut ulkoministeri [[Cyrus Vance]] erosi.<ref>Suomen Kuvalehti, Vuoden kuvat 1980, s. 104–111</ref>
 
Carter tiesi heti, että kyseinen tappio tulisi vaikuttamaan paljonkin hänen uudelleenvalintaansa presidentiksi tulevissa vaaleissa.<ref name=Iran444/>.
 
=== Šaahin kuolema Kairossa ===
Ratkaisu näytti jo löytyvän heinäkuussa 1980, kun šaahi Mohammed Reza Pahlavi kuoli [[Kairo|kairolaisessa]] sairaalassa, mutta kiihkomielisiin kaappaajiin vaikuttivat uudet tapahtumat. Kesäkuussa paljastui Iranin armeijassa vallankaappaushanke, joka kiihdytti ääri-islamilaisten otteita maltillisia kohtaan. Panttivankikriisin ratkaisu lykkääntyi kerta toisensa jälkeen. Ulkomailla tulkittiinkin yhdysvaltalaisten panttivankien joutuneen pelinappulaksi Iranin sisäisessä valtataistelussa.<ref>William Copeland: ''Iran – vallankumous vaikeuksissa. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1981,'' s. 123–126. Helsinki: Otava 1980</ref>
 
=== Neuvotteluratkaisu ===
Yhdysvalloissa kommandoiskun epäonnistuminen vaikutti presidentti Carterin kannatukseen siten, että hän ei tullut valituksi toiselle virkakaudelle joten uudeksi presidentiksi valittiin republikaaniehdokas [[Ronald Reagan]].<ref name=cbs>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.cbsnews.com/stories/2001/01/19/iran/main265499.shtml |Nimeke=Reagan's Lucky Day|Julkaisija=CBS News|Luettu=03.06.2007}}</ref> Carter toisaalta keskittyi panttivankikriisiin ja laiminlöi samalla vaalikampanjaansa. Hän kuitenkin epäonnistui laajan kansainvälisen painostuksen aikaansaamisessa.<ref name=tkh>{{Lehtiviite | Tekijä = Jens Munch| Otsikko = 444 päivää ajatollahin vankina| Julkaisu = Tieteen Kuvalehti Historia| Ajankohta = 2010| Vuosikerta = | Numero = 2| Sivut = 65-71| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Bonnier| Selite = | Tunniste = | Pmid = | Doi = | Issn = 0806-5209| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>
 
Iranissa uuden presidentin valinta herätti pelkoja taas siitä, että tämä oli hyvin avoimesti tuominnut iranilaisten toiminnan panttivankikriisin aikana ja tulisi mahdollisesti julistamaan sodan Irania vastaan mikäli se ei suostuisi panttivankien vapauttamiseen.<ref name=Iran444/>. Iran tulisi häviämään sodan, sillä maan talous ei olisi kestänyt massiivisia sotaponnisteluita, silläkoska maa oli öljyboikotissa.<ref name=Iran444/>.
Iran suostui vapauttamaan loput panttivangit vastineeksi sille, että Yhdysvallat vapauttaisi samalla amerikkalaisiin pankkeihin talletetut Iranin entisen šaahin varat, jotka olivat jäädytetty panttivankikriisin aikana.<ref name=Iran444/>.
 
==== Iran vapauttaa loput panttivangeista ====
[[Tiedosto:US Embassy Tehran.JPG|thumb|200px|Yhdysvaltain entisen suurlähetystön sinetin jäännös]]
Iranilaiset eivät kuitenkaan halunneet vapauttaa panttivankeja Carterin virkakautena, koska se olisi ollut propagandavoitto Carterille.<ref name=Iran444/>.
 
Joten vain 20 minuuttia sen jälkeen, kun , [[20. tammikuuta]] [[1981]], uusi presidentti [[Ronald Reagan]] astui virkaansa, ilmoitettiin Iranista, että loput panttivangeista olivat vapaat lähtemään maasta.<ref name=cbs/>.
 
Panttivangit lennätettiin aluksi [[Algeria]]an, joka oli toiminut välittäjänä Iranin ja Yhdysvaltain neuvotteluissa, josta heidät vietiin [[Länsi-Saksa]]an olevaan [[Rhein-Main]]in lentotukikohtaan, jossa entinen presidentti Carter oli heitä vastassa.<ref name=Iran444/>. Lääkärin tarkastuksen jälkeen panttivangit matkustivat takaisin Yhdysvaltoihin 444 panttivankipäivän jälkeen.<ref name=Iran444/>.
 
Vapautus on luonut monia [[Salaliittoteoria|salaliittoteorioita]]. On esitetty väitteitä, että Reaganin tulevan hallinnon virkamiehet olisivat sopineet Iranin kanssa panttivankien vapautuksen viivästyttämisestä, jotta tilanteesta olisi [[Yhdysvaltain presidentinvaalit 1980|presidentinvaaleissa]] apua. Myös panttivankien ostamisesta vapaaksi on esitetty väitteitä. {{lähde}} On myös mahdollista, että Reagan ja Carter pelasivat yhteispeliä vaalien jälkeen niin, että kaappaus saataisiin päättymään ennen Reaganin kauden alkamista. Kaapparit saattoivat ajatella, että Reagan olisi hankalampi neuvottelukumppani.<ref name=tkh/>
 
== Panttivankikriisin aikajana ==
* Lähteet: <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://edition.cnn.com/2013/09/15/world/meast/iran-hostage-crisis-fast-facts/ | Nimeke = Iran Hostage Crisis Fast Facts| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Iran Hostage Crises| Julkaisu =CNN Middle East | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = CNN | Viitattu = 18.1.2014 | Kieli = }}</ref><ref name=tkh/>
'''Iranin panttivankikriisin vaiheet'''
* 16.1.1979: shaahi [[Mohammad Reza Pahlavi]] lähti maanpakoon [[Egypti]]in.
* 1.2.1979: [[ajatollah Khomeini]] palasi Iraniin maanpaosta Ranskasta
* 22.10.1979: shaahi [[Mohammad Reza Pahlavi]] saapui [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] sairaalahoitoon, hän sairasti syöpää.
* 4.11.1979: Kiihkeä mielenosoitus Yhdysvaltain lähetystön edustalla. Lähetystö odotti Washingtonista ohjeita. Kaappaus alkoi aamupäivällä, kun 500 mielenosoittaja kiipesivät muurin yli lähetystöön Iranin poliisin katsellessa vierestä. Rynnäkkö oli ennalta suunniteltu. Lähetystövirkailijat pyysivät apua myös Iranin hallitukselta, mutta lupauksista huolimatta apua ei tullut. Lähetystö puolustautui kyynelkaasulla, koska kotimaasta ei saatu lupaa aseiden käyttämiseen. Salaisia asiakirjoja yritettiin hävittää. Yhteensä 90 ihmistä otettiin panttivangeiksi, ja heistä 66 oli amerikkalaisia.
* 4.11.1979 alkaen 52 panttivankia oli suljettuna suurlähettilään asuntoon. Lähetystö oli kaappareiden hallussa.
* 5.11.1979: Iranin hallitus ilmoitti peruvansa kaikki ne sotilaalliset sopimukset [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] kanssa, jotka mahdollistavat näiden maiden asevoimien tuen Iranille kriisitilanteessa.
* 6.11.1979: pääministeri [[Mehdi Bazargan]]in hallitus eroaa ja maata hallitsee [[Iranin vallankumouskaarti|vallankumouskaarti]]. Todellinen johtaja on ajatollah [[Ruhollah Khomeini]]
* 7.11.1979: presidentti [[Jimmy Carter]]in nimittämä kahden miehen delegaation Iraniin. Siihen kuuluu entinen liittovaltion syyttäjä [[Ramsey Clark]] ja [[William Miller]] neuvotellakseen panttivankikriisin loppuun saattamisesta. [[Ajatollah Khomeini]] ei suostu tapaamaan delegaatiota.
* 12.11.1979: Iranin ulkoministeri [[Abolhassan Banisadr]] ilmoitti, että panttivangit vapautetaan, mikäli Yhdysvallat luovuttaa Iranin entisen shaahin.
* 14.11.1979: Yhdysvaltain hallitus jäädytti Iranin valtion [[pankki]]tilit amerikkalaisissa pankeissa.
* 17.11.1979: Khomeini määräsi vapauttamaan kahdeksan [[Afroamerikkalaiset|afroamerikkalaista]] ja viisi [[Nainen|nais]]puolista panttivankia.
* 29.11.1979: Yhdysvallat haastaa Iranin [[Haagin kansainvälinen tuomioistuin|Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen]] kansainvälisen oikeuden rikkomisesta.
* 15.12.1979: shaahi [[Mohammad Reza Pahlavi]] lähtee Yhdysvalloista [[Panama]]an ja palaa Egyptiin [[25. maaliskuuta]] [[1980]].
* 28.1.1980: kuusi amerikkalaista diplomaattia pakeni [[Kanada]]n passeilla Iranista Kanadan suurlähetystön avustamana heidän piiloteltuaan Kanadan suurlähetystössä.
* 7.4.1980: Yhdysvallat asettaa Iranin [[kauppasaarto]]on ja katkaisee diplomaattisuhteet Iranin kanssa.
* 24.4.1980: Neuvottelut tilanteen ratkaisemiseksi kariutuivat. Carter antoi käskyn sotilasoperaation aloittamisesta. Isku epäonnistui ja kahdeksan USA:n sotilasta kuoli helikoptereiden yhteentörmäyksessä hiekka-aavikolla.
* 11.7.1980: yksi panttivanki vapautetaan terveyssyistä. Panttivankeja on jäljellä 52.
* 27.7.1980: shaahi [[Mohammad Reza Pahlavi]] kuolee [[Kairo]]ssa, Egyptissä syöpähoidosta huolimatta.
* 12.9.1980: Khomeini asettaa uuden ehdon panttivankien vapauttamiselle. Yhdysvaltain on luovutettava edesmenneen shaahin kaikki valuuttavarannot amerikkalaisista pankeista. Iranin hallituksen mukaan summa on noin 32 miljardia [[USD|USA:n dollaria]].
* 10.11.1980-8.1.1981: Yhdysvaltain apulaisulkoministeri [[Warren Christopher]]in johtama delegaatiodelegatio neuvotteli [[Algeria]]n hallituksen välityksellä Iranin hallituksen edustajan kanssa panttivankien vapauttamisehdoista.
* Joulukuu 1980: [[Yhdysvaltain presidentinvaalit 1980]] ratkesi [[Ronald Reagan]]in voittoon.
* 19.1.1981: Yhdysvallat ja Iran allekirjoittivat sopimuksen, jossa Iran vapauttaa panttivangit ja Yhdysvallat vapauttaa 8 miljardin dollarin arvosta Iranin valtion varoja amerikkalaisista pankeista.
* 20.1.1981: uusi presidentti [[Ronald Reagan]] vannoi virkavalansa.
* 20.1.1981: Vain 20 minuuttia Reaganin virkavalan vannomisen jälkeen Iran vapautti loput 52 panttivankia. Heidät lennätettiin Algerian kautta [[Länsi-Saksa]]an, jossa entinen presidentti Jimmy Carter oli heitä vastassa.
* Kymmenen päivää vapauttamisen jälkeen entiset panttivangit otettiin autosaattueessa vastaan [[New York City]]n [[Broadway (katu)|Broadway]]n pääkadulla.
 
== Panttivangit ==
* Lähde: <ref name="jimmycarterlibraryandmuseumiranianhostagecriseslistofhostages"> {{Verkkoviite | Osoite = http://www.jimmycarterlibrary.gov/documents/list_of_hostages.phtml| Nimeke =The Hostages and The Casualties | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite =Documents and Photographs | Julkaisu = Documents and Photographs from the Jimmy Carter Library Collections| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Jimmy Carter Library and Museum| Viitattu = 18.1.2014 | Kieli = }}</ref>
 
=== Kolmetoista panttivankia, jotka vapautettiin ensin ===
Otettu panttivangiksi 4. marraskuuta 1979 ja vapatettu 19-20. marraskuuta 1979 ajatollah Khomeinin käskystä
* Kathy Gross, 22-vuotias, sihteeri
* James Hughes, 30-vuotias, Yhdysvaltain ilmavoimien hallinnosta vastaava virkailija
* Lillian Johnson, 32-vuotias, sihteeri
* Ladell Maples, 23-vuotias, Yhdysvaltain merijalkaväen vartija
* Elizabeth Montagne, 42-vuotias, sihteeri
* William Quarles, 23-vuotias, Yhdysvaltain merijalkaväen vartija
Rivi 157 ⟶ 160:
* Neal (Terry) Robinson — Yhdysvaltain ilmavoimien sotilastiedustelusta vastaava virkailija
* David Walker, 25-vuotias, Yhdysvaltain merijalkaväen vartija
* Joan Walsh, 33-vuotias, sihteeri
* Wesley Williams, 24-vuotias, Yhdysvaltain merijalkaväen vartija
 
=== Richard I. Queen ===
Otettu panttivangiksi 4. marraskuuta 1979 ja vapautettu 11. heinäkuuta 1980
* Richard I. Queen, 28-vuotta, varakonsuli, vapautettu terveydellisistä syistä.
 
=== Loput viimeisistä panttivangeista ===
Otettu panttivangiksi 4. marraskuuta 1979 ja vapautettu 20. tammikuuta 1981. Panttivankeina yhteensä 444 päivää.
* Thomas L. Ahern Jr, huumekaupan vastaisen yksikön virkailija peite virka todellisuudessa [[CIA]]:n asemapäällikkö Iranissa.
* Clair Cortland Barnes, 35-vuotias, kommunikaatiosta vastaava asiantuntija
* William E. Belk, 44-vuotias, suurlähetystön [[arkisto]]nhoitaja
* Robert O. Blucker, 54-vuotias, kaupallisen puolen vastaava, erikoistuntemus [[öljynjalostus]]
* Donald J. Cooke, 25-vuotias, varakonsuli
* William J. Daugherty, 33-vuotias, suurlähetystön kolmas sihteeri (CIA)
* Robert Englemann, 34-vuotias, [[Yhdysvaltain laivasto]]n attaché[[attasea]] (lähetystöavustaja)
* William Gallegos, 22-vuotias, [[Yhdysvaltain merijalkaväki|Yhdysvaltain merijalkaväen]] vartija
* Bruce W. German, 44-vuotias, budjettivastaava
* Duane L. Gillette, 24-vuotias, Yhdysvaltain laivaston kommunikaatiosta vastaava tiedustelu asiantuntija
* Alan B. Golacinski, 30-vuotias, suurlähetystön turvallisuuspäällikkö
* John E. Graves, 53-vuotias, julkisten toimien virkailija
* Joseph M. Hall, 32-vuotias, [[Yhdysvaltain asevoimat|Yhdysvaltain asevoimien]] sotilas -attachéattasea
* Kevin J. Hermening, 21-vuotias, Yhdysvaltain merijalkaväen vartija
* Donald R. Hohman, 38-vuotias, Yhdysvaltain asevoimien lääkinnästä vastaava
* Leland J. Holland, 53-vuotias, sotilas- attachéattasea
* Michael Howland, 34-vuotias, suurlähetystön varaturvallisuuspäällikkö, panttivankina Iranin ulkoministeriön tiloissa
* Charles A. Jones Jr, 40-vuotias, kommunikaatiosta vastaava asiantuntija, [[teleks]]in pääkäyttäjä
* Malcolm K. Kalp, 42-vuotias, kaupallinen edustaja
* Moorhead C. Kennedy Jr. 50-vuotias, kaupallinen edustaja
* William F. Keough, Jr. 50-vuotias, [[Islamabad]]in amerikkalaisen koulun päällikkö, vierailulla Teheranissa vallankumouksen aikana
* Steven W. Kirtley, Yhdysvaltain merijalkaväen vartija
* Kathryn L. Koob, 42-vuotias, [[kulttuuri]]puolen edustaja
* Frederick Lee Kupke, 34-vuotias, kommunikaatiosta vastaava asiantuntija
* Bruce Laingen , 58-vuotias, Chargé d'Affaires, suurlähettiläs William Sullivanin sijainen tämän ollessa Washingtonissa presidentin käskystä.
* Steven Lauterbach, 29-vuotias, hallinnollinen virkailija
Rivi 202 ⟶ 205:
* Staff Sgt. Michael E. Moeller, 31-vuotias, Yhdysvaltain merijalkaväen päällikkö suurlähetystö Jr -alueella
* Bert C. Moore, 45-vuotias, hallinnon lainopillinen neuvonantaja
* Richard Morefield, 51-vuotias, [[pääkonsuli ]]
* Paul M. Needham Jr, 30-vuotias, [[Yhdysvaltain ilmavoimat|Yhdysvaltain ilmavoimien]] logistiikasta vastaa henkilökunnan virkailija.
* Robert C. Ode, 65-vuotias, [[Yhdysvaltain ulkoministeriö]]n eläkkeellä oleva virkamies, joka oli sijaisena suurlähetystössä
* Gregory A. Persinger, 23-vuotias, Yhdysvaltain merijalkaväen vartija
* Jerry Plotkin, 45-vuotias, liikemies, siviili, joka oli Teheranissa vallankumouksen aikana
* Regis Ragan, 38-vuotias, puolustus- attachénattasean virkailija, ammattisotilas
* David M. Roeder, 41-vuotias, Yhdysvaltain ilmavoimien apulaisattachéapulais-attasea
* Barry M. Rosen, 36-vuotias, lehdistö-attachéattasea
* William B. Royer, Jr, 49-vuotias, [[Iran-Yhdysvallat seura]]n varajohtaja
* Thomas E. Schaefer, 50-vuotias, Yhdysvaltain ilmavoimien attachéattasea
* Charles W. Scott, 48-vuotias, Yhdysvaltain asevoimien attachéattasea
* Donald A. Sharer, 40-vuotias, Yhdysvaltain laivaston attachéattasea
* Codney V. (Rocky) Sickmann, 22-vuotta, Yhdysvaltain merijalkaväen vartija
*Joseph Subic, Jr, 23-vuotias, Yhdysvaltain asevoimien sotilas attachén-attasean virkailija, sotilaspoliisi
* Elizabeth Ann Swift, 40-vuotias, poliittisen osaston varapääjohtaja
* Victor L. Tomseth, 39-vuotias, poliittisen osaston virkailija
* Phillip R. Ward, 40-vuotias, CIA:n kommunikaatioista vastaava
 
=== 6 muuta diplomaattia ===
[[Kuva:ThanksCanada.JPG|thumb|300px|Kanadan pelastamat 6 diplomaattia tukeva mielenosoitus Yhdysvalloissa ]]
* Lähde:<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://international.gc.ca/history-histoire/people-gens/ken_taylor.aspx?lang=eng| Nimeke = Ken Taylor and the Canadian Caper| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = The Department in History| Julkaisu =Foreign Affairs, Trade and Development Canada | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Government of Canada | Viitattu = 18.1.2014 | Kieli = }}</ref>
Kanadan lähetystöön paenneet kuusi diplomaattia pääsivät pakenemaan Iranista [[27. tammikuuta]] vuonna [[1980]] väärillä Kanadan passeilla [[Tehranin Mehrabadin kansainvälinen lentoasema|Teheranin Mehrabadin kansainvälisen lentoaseman]] kautta [[Swissair]]in lennolla [[Zürich]]iin ja sieltä edelleen [[Länsi-Saksa]]n kautta [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]].
 
* Robert Anders, 54-vuotias, konsulaattivirkailija
* Mark J. Lijek, 29-vuotias, konsulaattivirkailija
* Cora A. Lijek, 25-vuotias, konsulaattivirkailija
* Henry L. Schatz, 31-vuotias, maatalous- attachéattasea
* Joseph D. Stafford, 29-vuotias, konsulaattivirkailija
* Kathleen F. Stafford, 28-vuotias, konsulaattivirkailija
 
== Katso myös ==
* [[Irangate]]
* ''[[Argo (vuoden 2012 elokuva)|Argo]]''
 
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
 
 
[[Luokka:Kansainväliset kriisit]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Iranin_panttivankikriisi”