Ero sivun ”Samuel Beckett” versioiden välillä

Samuel Beckett syntyi varakkaaseen protestanttiseen perheeseen, jolla oli [[ranskalaiset]] sukujuuret. Beckettin perhe asui suuressa isänsä vuonna [[1903]] rakentamassa talossa, joka sijaitsi [[Dublin]]in esikaupunkialue Foxrockissa. Vuodesta [[1919]] Beckett kävi koulua Portora Royal Schoolissa, [[Enniskillen]]issä, jonka entisiin oppilaisiin kuului muun muassa [[Oscar Wilde]]. Beckett oli luontainen urheilija ja erityisen taitava [[Kriketti|kriketissä]]: Beckett pelasi myöhemmin muun muassa Dublinin yliopiston krikettijoukkueessa huipputason otteluja.

Beckett opiskeli [[Ranskan kieli|ranskaa]], [[Italian kieli|italiaa]] ja [[Englannin kieli|englantia]] Dublinin [[Trinity College (Dublin)|Trinity Collegessa]] vuosina [[1923]]–[[1927]]1923–1927. Kandidaatin tutkinnon suoritettuaan hän muutti [[Pariisi]]in työskennelläkseen englannin kielen opettajana. Pariisissa hän tapasi [[James Joyce]]n, josta tuli Beckettin pitkäaikainen ystävä. Beckett auttoi Joycea muun muassa kirjoittamaan ''Finnegans Waken'' ([[1939]]) ottamalla ylös Joycen muistiinpanoja, ja käänsi kirjasta myös osia ranskaksi. Beckett myös puolusti Joycen työtä ensimmäisessä julkaistussa kirjoituksessaan ''Dante...Bruno.Vico..Joyce'', joka ilmestyi Joyce-aiheisessa esseekirjassa ''Our Exagmination Round His Factification for Incamination of Work in Progress'' ([[1929]]). Myöhemmin Beckettin ja Joycen välit viilenivät Beckettin katkaistua seurustelusuhteen Joycen tyttäreen Luciaan tämän sairastuttua skitsofreniaan.

Vuonna [[1931]] Beckett palasi Dubliniin suorittamaan maisterin tutkinnon, jonka hän sai tehdyksi samana vuonna. Beckett teki myös debyyttinsä runoilijana, kun ''Whoroscope'' (1931), 98 säkeen monologi julkaistiin. Beckett sai runolla tunnustusta, kun se palkittiin pienellä kirjallisuuspalkinnolla. Toinen vuonna 1931 Beckettiltä julkaistu teos oli esseekokoelma ''Proust''. Beckett elätti itsensä opettamalla ranskaa Trinity Collegessa seuraavaan vuoteen saakka, jolloin hän erosi työstään omistautuakseen kokonaan kirjoittamiselle, ja lähti kiertämään Eurooppaa.

Isänsä kuoltua vuonna [[1933]] Beckett muutti [[Lontoo]]seen, missä asuessaan hän julkaisi kokoelman lyhyttarinoita nimeltä ''More Pricks Than Kicks'' ([[1934]]) ja kävi [[psykoanalyysi]]ssä tohtori Wilfred Bionin alaisuudessa vuosina [[1935]]–[[1936|36]]1935–1936. Vuonna 1936 hän palasi Pariisiin, missä tapahtui yksi Beckettin elämän dramaattisimmista käänteistä, kun sutenööri puukotti Beckettiä vuonna 1938 Beckettin kieltäydyttyä antamasta hänelle rahaa. Samana vuonna Samuel Beckett tapasi Suzanne Dechevaux-Dumesnilin, tulevan vaimonsa, ja julkaisi ensimmäisen romaaninsa ''Murphyn'' ([[1938]]).

Sodan jälkeen Beckett työskenteli hetken Irlannin [[Punainen Risti|Punaiselle Ristille]] Pariisissa. Vuosina [[1946]]–[[1949|49]]1946–1949 hän kirjoitti proosatrilogian, joka koostui romaaneista ''Molloy'', ''Malone meurt'' ja ''L'Innommable''. Vuonna 1949 kirjoitettu näytelmä ''En attendant Godot'' ([[1954]]) puolestaan teki Beckettista maailmankuuluisuuden ja yhden absurdin teatterin merkittävimmistä kirjoittajista. ''Godotin'' jälkeen Beckettiltä julkaistiin radiokuunnelmien lisäksi useita näytelmiä, joista merkittävimmät lienevät ''Fin de partie'' ([[1957]]) ja ''Krapp's Last Tape'' ([[1959]]).<ref>[http://authorscalendar.info/beckett.htm Samuel (Barclay) Beckett (1906-1989)] Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008</ref>

Vuonna [[1961]] Beckett ja Suzanne Dechevaux-Dumesnil vihittiin Englannissa. Samana vuonna julkaistiin Beckettin viimeinen pitkä romaani ''Comment c'est'', jonka jälkeen hän jatkoi uraansa kirjoittamalla teatterinäytelmien lisäksi radioon ja televisioon, pääosin englanniksi. [[Alan Schneider]], joka ohjasi useimmat yhdysvaltalaiset tuotannot Beckettin näytelmistä, ohjasi myös Beckettin ainoan elokuvakäsikirjoituksen ''Film'' ([[1963]]), jonka pääosassa nähtiin [[Buster Keaton]]. Vuonna [[1969]] Samuel Beckettille annettiin [[Nobelin kirjallisuuspalkinto]], joskin hän kieltäytyi osallistumasta palkintoseremoniaan, ja hänen on huhuttu antaneen suuren osan palkintorahoistaan kollegoilleen. Samuel Beckettin merkittävimpiä töitä 1970-luvulla olivat näytelmät ''Company'' ([[1979]]) ja ''All Strange Away'' (1979), sekä runokokoelma ''Mirlitonnades'' ([[1978]]).

Sekä Beckett että hänen vaimonsa kuolivat vuonna [[1989]]: Dechevaux-Dumesnil [[17. heinäkuuta]] ja Beckett myöhemmin [[22. joulukuuta]]. Molemmat haudattiin samaan hautaan [[Cimetière du Montparnasse]]lle Pariisissa. Hauta on Beckettille ja hänen minimalistisille töilleen tyypillinen: hautakivenä toimii valtava pala hiottua mustaa graniittia, johon on kirjoitettu Beckettin ja hänen vaimonsa nimet, ja syntymä- ja kuolinvuodet. Haudan vierellä seisoo yksinäinen puu muistona kirjailijan tunnetuimmasta näytelmästä ''Godot''.