Ero sivun ”Alexander Dubček” versioiden välillä

== Ura puolueessa ==

 

 

Vuoteen 1949 saakka Dubček oli ollut mukana poliittisessa toiminnassa ainoastaan työpaikkansa kommunistipuolueen solussa. Niinpä hän yllättyi, kun saman vuoden kesäkuussa hänet kutsuttiin Trenčínin kaupungin aluesihteeristöön tekemään politiikkaa päätoimisesti. Hän pohti tarjousta vaimonsa Annan kanssa, sillä nuori perhe tarvitsi rahaa ja puolue maksoi pienempää palkkaa kuin tehdas. Harkinnan jälkeen hän kuitenkin päätti ottaa paikan vastaan.

Myöhemmin 1960-luvulla edellisen vuosikymmenen poliittisia oikeudenkäyntejä tutkiessaan Dubčekille ilmeni, että valtionpoliisi oli toiminut kuin valtio valtiossa. Se sai usein ohjeensa suoraan Neuvostoliitosta ja 1950-luvun näytösoikeudenkäynnit olivat neuvostoliittolaisten suunnittelemia ja ohjaamia. Ankaraa sortoa jatkui vuosia ja Dubček oli monien ystäviensä kanssa hämmentynyt. Mitä heidän unelmalleen oli tapahtumassa? Toisaalta ajateltiin, että sosialismi oli ajautunut kunnottomien ja vilpillisten ihmisten käsiin ja jos sen käytännön toteutus palautettaisiin sopimaan yhteen sen filosofisten arvojen kanssa, kaikki muuttuisi.<ref>Dubček 1993, s. 85–86.</ref>

 

 

Dubček nimitettiin Tšekkoslovakian kommunistipuolueen keskuskomiteaan vuonna 1955. Samana vuonna hän lähti opiskelemaan [[Moskova]]n poliittiseen instituuttiin, josta hän valmistui vuonna 1958. Puoluekoulun opetus oli tiukasti [[marxismi-leninismi]]n viitekehykseen sidottua. Eriävistä mielipiteistä kerrottiin, mutta ne kaikki leimattiin ”vihamielisiksi” ja ”revisionistisiksi”. [[Lev Trotski]]n, [[Karl Kautsky]]n ja [[Rosa Luxemburg]]in kirjoituksista esitettiin sitaatteja vain niiden virheellisiksi osoittamisen vuoksi. Historian tapahtumien tulkinta vaihteli jatkuvasti puolueen linjan mukaan. Koulun kirjaston virallisissa luetteloissa ei ollut ainuttakaan Leniniä arvostelevaa teosta.<ref>Dubček 1993, s. 91.</ref>

Moskovan poliittisen instituutin vuosina Dubčekin mieleen kylvettiin ensimmäiset epäilyksen siemenet. Hän luki Neuvostoliiton kommunistisen puolueen virallisesta linjasta suuresti poikkeavat Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen Gothan ja Erfurtin julistukset. Hän alkoi myös vertailla kriittisesti Marxin ja Leninin kirjoituksia toisiinsa. Marxin pohdinnat sosialistisen muutoksen edellytyksistä saattoivat Leninin pohdinnat epäilyttävään valoon, vaikka ne esiteltiin lopullisena totuutena. Lisäksi Marx oli demokraattisempi kuin Lenin, hänen ajatuksensa köyhälistön yksinvallasta ei merkinnyt poikkeamista enemmistövallasta. Dubček alkoi mielessään kyseenalaistaa Leninin Marxin teorioihin tekemien viitteiden merkityksellisyyden.<ref>Dubček 1993, s. 91–92.</ref> Merkittävältä tuntui myös Leninin lause, joka kyseenalaisti Neuvostoliiton johtoaseman sosialistisen leirin johdossa. Lenin oli kirjoittanut, että vallankumouksen voittaessa kehittyneessä maassa takapajuinen [[Venäjä]] seuraa perässä. Dubček muistaa alleviivanneensa lauseen ja kirjoittaneensa marginaaliin ”Tšekkoslovakia?” ja ”Itä-Saksa?”<ref>Dubček 1993, s. 93.</ref>

 

 

Syyskuussa vuonna 1958 Dubček palasi perheensä luo Trenčíniin, minne perhe oli asettunut isän opiskelujen ajaksi. Pian sen jälkeen oli edessä muutto Bratislavaan, missä odotti työ piirisihteerinä. Tšekkoslovakian poliittisessa ilmapiirissä oli ollut jonkin verran liikehdintää. Jotkut olivat jo vaatimassa kommunistisen puolueen ylimääräistä puoluekokousta. Aloitteellisuus oli ollut kuitenkin pienten piirien asia ja stalinismin vastainen oppositio oli helppo tukahduttaa. Tšekkoslovakian presidentti [[Antonín Zápotocký]] oli kuollut ja uudeksi presidentiksi valittiin marraskuussa 1957 [[Antonín Novotný]], joka oli kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri. Ensimmäisen sihteerin ja presidentin tehtävät kiedottiin yhteen ja puolue ja valtio sekoitettiin toisiinsa. Novotný tunnettiin kaikkien muutosten sitkeähenkisenä vastustajana ja hänen uhmaamistaan pidettiin poliittisena itsemurhana. Novotný ajoi läpi vuoden 1959 perustuslakiuudistuksen joka kodifioi kommunistisen puolueen vallan ja heikensi Slovakian itsehallintoa.<ref>Dubček 1993, s. 99–104.</ref>

23. maaliskuuta 1968 Tšekkoslovakian edustajat kutsuttiin [[Dresden]]iin käsittelemään taloudellista yhteistyötä. [[Romania]]n edustajat eivät olleet paikalla. [[Saksan demokraattinen tasavalta|DDR]]:n johtaja [[Walter Ulbricht]] avasi kokouksen, hylkäsi esityslistalla olleet talousasiat ja siirtyi käsittelemään Tšekkoslovakian tilannetta. Dubček muisteli myöhemmin tunteneensa itsensä niin petetyksi, että oli kävellä ulos salista. Kokouksessa luettiin tšekkoslovakialaisia sanomalehtiä joiden artikkeleista etsittiin perusteita syytöksille ”vastavallankumouksesta” ja ”otteen menetyksestä” ja väläyteltiin sosialismiin kohdistuvan ulkovaltojen uhkia. Dubček puolusteli lehdistön oikeutta kirjoittaa asioista vapaasti ja toimivansa kansan parhaaksi. Lisäksi hän tähdensi maansa hoitavan velvollisuutensa [[Varsovan liitto|Varsovan liitossa]] tinkimättä. Dubčekin mukaan kokouksessa Leonid Brežnev näytteli huolestunutta isää ja Walter Ulbricht ja [[Władysław Gomułka]] syyttäjiä.<ref>Dubček 1993, s. 175–178.</ref>

 

 

Leonid Brežnev soitti Dubčekille 19. heinäkuuta 1968 ja ehdotti kahdenvälistä kokousta. Ilmassa leijui pelottelua: DDR:n lehdistö väitti Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun lähettäneen aseita vastavallankumouksellisille ja Neuvostoliiton lehdistö väitti Tšekkoslovakian yrittävän kaapata itselleen osaa [[Ukraina]]sta. Neuvottelupaikasta käytiin kädenvääntöä ja lopulta sovittiin tapaamispäiväksi 29. heinäkuuta Čiernan rautatieasemalla, minne Neuvostoliiton valtuuskunta tuli junalla. Neuvottelut ajautuivat heti alussa umpikujaan, mutta ne kestivät kaikkiaan kolme päivää. Neuvostoliittolaiset käyttäytyivät neuvotteluissa karkeasti: [[Aleksei Kosygin]] solvasi tšekkoslovakialaista František Kriegeliä ”Galitsian juutalaiseksi” ja Brežnev vetäytyi tekosairaana junanvaunuunsa, minne Dubčekin täytyi tulla hänen luokseen henkilökohtaisiin keskusteluihin.<ref>Dubček 1993, s. 211–212.</ref>