|
'''Palestiinalaiset''' ovat eri heimoryhmistä koostuva ryhmä [[arabit|arabeja]], jotka elävät [[Palestiina]]ssa tai joiden sukujuuret ovat alueella. Palestiinalaisia on noin 9 395 000 ([[2001]]).
Israelin alueelta lähteneistä ja leireille päätyneistä on tunnistettavissa kuusi eri ryhmää. Sen lisäksi leireille ja pakolaiseksi tulleita on neljä muuta ryhmää.
Vuonna 1947 jakosuunnitelman jälkeen arabien terrori kohdistui myös niihin arabeihin, jotka halusivat yhteiseloa juutalaisten kanssa. Joitakin johtavia perheitä teloitettiin natsien ja islamistien yhteistyönä. Tässä yksi syy siihen, miksi joukko kauppiaita ja muita johtavia henkilöitä 1947 puolella lähti levollisemmille seuduille. Kun sitten seuraavana päivänä heidän työntekijänsä ja muut heistä riippuvat havaitsivat isäntiensä poistumisen, he lähtivät perästä. Osa lähti jalan.
Nämä kaksi ryhmää ei millään kriteerillä ole pakolaisia, vaan turvallisemmille alueille, etupäässä oman kansallisuutensa ihmisten luo paluumuuttajia. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n normaalien sääntöjen mukaan he eivät olisi saaneet pakolaisstatusta.
Seuraava ryhmä oli Egyptin armeijan aseista riisumat arabit, joihin he eivät luottaneet. Heidät lähetettiin armeijan tieltä perheineen Gazaan. Minkään kansainvälisen järjestyksen mukaan tällaiset hyökkäävän valtion tieltään evakuoimat samaa kansaa olevat ihmiset eivät ole pakolaisia, vaan evakuoijan vastuulla olevia evakuoituja.
Kolmas ryhmä poislähteneitä olivat ne arabit, jotka lähtivät arabijoukkojen kehotuksesta kodeistaan. Heille vakuutettiin, että juutalaiset on kohta työnnetty mereen. Hyökkäävien joukkojen tieltään evakuoimat samaa kansallisuutta ja etnistä ryhmää olevat ihmiset ovat evakuoituja, joista evakuoiva taho on vastuussa, ei siis pakolaisia. Näiden kaikkien evakuoitujen olisi ollut saatava arabeilta sama asema, kuin mitä meillä oli karjalaisevakoilla.
Viidentenä ryhmänä lähti edellistä pienempi joukko kodeistaan sekä arabien että juutalaisten laskemien pelotteluhuhujen takia. Tämä viides peloteltu joukko pakeni huhuja.
Kuudes ryhmä oli pienin. Juutalaiset pakottivat joidenkin kylien alueelta ihmiset lähtemään strategisista syistä, koska näiden kylien suojista naapurimaiden arabit hyökkäsivät mm. kuljetuksia vastaan. Tämä ryhmä oli aidosti pakolaisia. Siis aitoja pakolaisia oli muutama tuhat. -67 sodan yhteydessä vielä pieni määrä arabialueiden arabeja siirtyi ”pakolaisleireille”.
Edellä oleva on taustaa sille, miksi UNHCR:n sijaan tarvittiin YK:lle toisin säännöin toimiva pakolaisjärjestö tätä tapausta hoitamaan. Syntyi UNRWA, joka muutti pakolaissäännöt radikaalisti. Pakolaisten asuttamisen ja elämään juurruttamisen sijaan toimittaan päinvastoin.
Edellä olevasta voidaan huomata ettei etnistä palestiinalaiskansaa sellaisenaan ole. Nimitys tuli käyttöön vasta vuoden 1967 sodan jälkeen.
Palestiinalaiset puhuvat etupäässä [[arabian kieli|arabiaa]], ja valtaosa heistä on [[sunni]]muslimeja. Kristittyjä on 3–6 prosentin vähemmistö. Lisäksi pieni vähemmistö on [[druusit|druuseja]].
Toinen samanaikaisesti tapahtunut pakolaisaalto on yleensä jäänyt huomiotta eli juutalaispakolaiset. Näistä pakolaisista Israel integroi n.500.000 ja n.200.000 muutti muihin maihin.
Irak: Vuonna 1950 Irakin juutalaisten sallittiin poistua maasta koskaan palaamatta, ja heidän loputkin omaisuutensa takavarikoitiin. Ainoa omaisuus, mitä Irakista lähtevien juutalaisten sallittiin säilyttää päällään olevien vaatteiden lisäksi, oli vihkisormus. 123 000 Irakin juutalaista pakeni vuosina 1949-1952.
Egypti: Egyptissä Israelin itsenäisyyssodan puhjettua juutalaisilta kiellettiin maasta poistuminen. Vuonna 1949 kielto yhtäkkiä kumottiin, ja 20 000 juutalaista pakeni maasta.
Marokko: Pohjois-Afrikasta, pääosin nykyisen Marokon alueelta muutti Israeliin sen itsenäistymisen jälkeen n. 300 000 juutalaista. Pohjois-Marokon kaupungeissa, ja kymmeniä juutalaisia tapettiin. Pian tämän jälkeen ensimmäinen suurempi ryhmä, 30 000 Marokon juutalaista, pakeni Israeliin. Sionismi julistettiin rikokseksi ja juutalaisten muutto kiellettiin lailla. Kuitenkin vielä 70 000 juutalaista pakeni maasta. Vuonna 1961 muuttokielto kumottiin, ja 100 000 juutalaista lähti maasta Israeliin. Israelin voitto 1967 sodassa aiheutti uuden juutalaisvastaisen aallon Marokossa, ja vuoteen 1982 Marokon juutalaisväestö oli huvennut 10% alkuperäisestä.
Algeria: Algerian 140 000 henkeä käsittävä juutalaisväestö hävisi muutaman kuukauden aikana: suurin osa muutti Ranskaan, useita tuhansia muutti Israeliin.
Sodan jälkeen 105 000 hengen Tunisian juutalaisyhteisö alkoi paeta maasta, n. 50 000 muutti Israeliin, loput pääosin Ranskaan.
Syyria: Vuonna 1949 Syyrian hallitus uhkasi juutalaisia, jotka yrittäisivät maastapakoa, tässä tarkoituksessa juutalaisilta kiellettiin muuttaminen maan sisällä, yksityisen omaisuuden myynti tai maan ostaminen. Kaikki juutalaisten pankkitilit jäädytettiin.
Libya: Libyassa YK:n Palestiinan jakopäätöksen ja Israelin itsenäistymisen seurauksena juutalaisvastaiset mellakat jatkuivat yhä intomielisempinä, ja Libyan juutalainen yhteisö alkoi paeta. Vuonna 1948 Libyassa asui 38 000 juutalaista, vuonna 1951 enää 8000 oli jäljellä. Kuuden päivän sodan jälkeen juutalaisvastainen toiminta paheni jälleen, ja maassa jäljellä olevat muutama sata juutalaista joutuivat jättämään kaiken omistamansa ja pakenemaan henkensä edestä.
(Lähteet: Joan Peters: From Time Immemorial, Martin Gilbert: Israel, Martin Gilbert: The Atlas of Arab-Israeli Conflict).
Vuonna [[1968]] palestiinalaisten kansalliskokous määritteli palestiinalaiseksi arabin, joka on asunut Palestiinassa ennen vuotta [[1947]], ja [[juutalaiset|juutalaisen]], joka on elänyt alueella ennen nykyistä [[sionismi]]a seurannutta laajaa kansanvaellusta. Tätä myöhemmin syntyneistä palestiinalaisia ovat henkilöt, joiden isä on määritelmän mukaan palestiinalainen.<ref name="pacusa">{{Verkkoviite|Osoite=http://pac-usa.org/the_palestinian_charter.htm|Nimeke=The Palestinian Charter|Sivusto=http://pac-usa.org|Kieli={{en}}|Viitattu=13.1.2011|Julkaisija=Palestinian American Council}}</ref> Suurin osa alueen juutalaisista ei kuitenkaan pidä itseään palestiinalaisiin kuuluvana etnisenä ryhmänä, koska nimitys viittaa poliittisesti ja uskonnollisesti erottuvaan ryhmään.
| 