Ero sivun ”Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen” versioiden välillä

Yrjö-Koskisen läsnäolo senaatissa sai kysymyksen maan virasto- ja tuomioistuinkielestä jälleen nousemaan esille. 18. maaliskuuta 1886 annettu käskykirje julisti suomen kielen viralliseksi kieleksi<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Suomenmaan Kenraalikuwernöörillemme. Asettaaksemme Suomen ja Ruotsin kielen oikeudet.... | Julkaisu = Suomalainen Wirallinen Lehti | Ajankohta = 05.04.1886 | Numero = 78 | Sivut = 1 | www = http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/419527/articles/114679 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu=27.06.2014}}</ref> ja tätä käskykirjettä täydensi 4. huhtikuuta 1887 annettua avoin kirje, jolla mukaan kuntien pöytäkirjakieli määräsi alempien viranomaisten pöytäkirjakielen kunnan alueella.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = K. M. A. kirje Turun Howioikeudelle, sisältäwä tarkempia määräyksia Suomen ja Ruotsin kielten käyttämisestä... | Julkaisu = Suomalainen Wirallinen Lehti | Ajankohta = 29.04.1887 | Numero = 97 | Sivut = 1 | www = http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/420509/articles/114680 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu=27.06.2014}}</ref> Ylemmille virkamiehille toki jäi edelleen oikeus itse päättää kumpaa kieltä tahtoivat käyttää.

 

 

Eronsa jälkeen senaattorissa heräsi vanha lehtimies ja hän aloitti uudelleen sanomalehtikirjoittelunsa. Hän kehotti kirjoituksissaan kansaa tukemaan kotimaista hallitusta ja luopumaan ruotsalaisista ja näin hän vähin erin saavutti takaisin vanhan luottamuksensa kansan keskuudessa.