Ero sivun ”Nerva” versioiden välillä

'''Marcus Cocceius Nerva Caesar Augustus''' (synt. ''Marcus Cocceius Nerva'', yleisesti '''Nerva''') ([[8. marraskuuta]] [[30]] – [[27. tammikuuta]] [[98]]) oli [[Rooman valtakunta|Rooman]] [[Rooman keisari|keisari]] joka hallitsi [[18. syyskuuta]] [[96]] – [[25. tammikuuta]] [[98]]. Nerva oli Nerva-[[Antoninus]]-suvun ensimmäinen keisari. Hän oli viimeinen italialaisukuinenitalialaissukuinen ja Italiassa syntynyt keisari. Nerva onnistui vakauttamaan olot [[Domitianus|Domitianuksen]] murhan jälkeen ja valitsi [[Trajanus|Marcus Ulpius Trajanuksen]] seuraajakseen. 84 vuotta kestäneen niin kutsutun viiden hyvän keisarin kauden katsotaan alkaneen Nervasta.<ref>”Viiden hyvän keisarin kausi” on englantilaisen historioitsija [[Edward Gibbon]]in nimitys ajanjaksosta 96–180.</ref>

Nerva kuului vanhaan roomalaiseen ylimyssukuun ja oli myös etäistä sukua keisari [[Tiberius|Tiberiukselle]]. Nervan isoisä oli ollut Tiberiuksen läheinen ystävä ja konsuli. Nervan isoisä ja isä olivat myös arvostettuja juristeja. Taustansa ansiosta Nerva eteni helposti senaattoriurallaan. Hänestä tuli yksi [[salii-papit|salii-papeista]], ja hänet nimitettiin useisiin muihin kunniatehtäviin. Ollessaan ehdokkaana [[preettori]]ksi Nerva oli mukana paljastamassa [[Gaius Calpurnius Piso]]n johtamaa Neron vastaista salaliittoa. Näin hän pääsi keisari [[Nero]]n suosioon. Palkkioksi Nervalle myönnettiin ''[[triumfi|ornamenta triumphalia]]'' eli triumfin arvomerkit, ja häntä esittäviä patsaita pystytettiin Neron palatsin ulkopuolelle. Vaikka Nervan ura alkoi näin hienosti, ei hän kuitenkaan hakenut virkaa provinssien maaherrana tai legioonan komentajana. Hän ei myöskään toiminut asianajajana, mikä oli sotilasuran tavanomaisin vaihtoehto. Nerva hakeutui Neron hoviin, ja ajan myötä hänestä tuli loistava diplomaatti. Nerva tunnettiin senaattorina, joka tuli toimeen kaikkien keisarien kanssa.<ref name="B35">Bennett s. 35</ref>

Nerva tuli hyvin toimeen myös [[Domitianus|Domitianuksen]] kanssa. Kun vainoharhainen Domitianus alkoi epäillä lähipiiriään salajuonista vuonna 90, hän valitsi kuitenkin Nervan konsulikumppanikseen. Eräiden lähteiden mukaan Nerva joutui Domitianuksen tyrannian aikana maanpakoon, mutta luultavasti hän ei poistunut Roomasta pidemmäksi ajaksi. [[Dio Cassius]] kertoo erään tarinan, jonka mukaan Domitianus oli aikonut murhata Nervan sen jälkeen kun oli nähnyt tämän horoskoopin, jonka mukaan Nervasta tulisi keisari. Eräs Nervalle myönteinen [[astrologi]] oli kuitenkin kertonut Domitianukselle Nervan kuolevan pian. Domitianus oli jättänyt Nervan murhaamatta, koska ei halunnut syyllistyä jälleen yhteen murhaan.<ref>Dio Cassius LXVII.15</ref> Kumpikaan näistä tarinoista ei luultavasti ole tosi.<ref>Bennett s. 35–36</ref>

Nerva oli keisariksi tullessaan jo 65-vuotias, ja hänen terveytensä oli huono. Hänet valittiin keisariksi lähinnä siksi, että hänet tunnettiin maltillisena ja neuvottelutaitoisena miehenä. Hänellä arvioitiin siten olevan hyvät edellytykset palauttaa vakaat olot Domitianuksen hirmuhallinnon jälkeen. Domitianuksen lähimmät avustajat joutuivat kuitenkin pian hyökkäysten kohteiksi. Senaattorit käyttivät tilannetta hyväkseen ja yrittivät kytkeä vihollisensa Domitianuksen hirmuvaltaan. Senaatissa esitettiin useita syytöksiä, joista tyypillinen oli Plinius nuoremman yritys haastaa eräs Publius Certus oikeuteen, koska tämä oli Domitianuksen avulla saanut kuolemantuomion eräälle henkilölle. Nerva jättäytyi näiden [[verikosto|vendettojen]] ulkopuolelle.<ref>Bennett s. 38</ref>

Nervan elämästä on säilynyt nykypäivään vain vähän lähteitä. Dio Cassiuksen Rooman historian LXVIII kirja, joka on säilynyt bysanttilaisen munkin [[Johannes Ksifilinos|Johannes Ksifilinoksen]] yhteenvetona, sisältää Nervan hallituskauden. Myös [[Sextus Aurelius Victor]]in ''De Caesaribus'' sisältää hyvin lyhyen Nervan elämäkerran.