Ero sivun ”Huuliharppu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
muutama ääninäyte |
vähän lisää |
||
Rivi 15:
Kielilaatat sulkevat rungon kamman välit tiiviiksi ilmakanaviksi. Kuhunkin reikään jää yksi puhalluskieli ja yksi imukieli, jotka syttyvät niihin ohjatun ilmavirran suunnan mukaan. Kielet soivat aina vapaina. Rivissä olevat kielet lyhenevät asteittain vasemmalta oikealle. Mitä lyhyempi kieli on, sitä korkeampi on sen ominaisvire ja sitä korkeammalta se soi.<ref>Jokelin 2013, s. 18–19.</ref>
Bluesharpussa on kymmenen reikää. Sen ääniala on kolme [[oktaavi]]a: esimerkiksi C-
Allaolevassa kuvassa ovat C-duurivireisen huuliharpun puhallussävelet (yllä) ja imusävelet (alla):<ref>Jokelin 2013, s. 20–21.</ref>
Rivi 31:
[[Tiedosto:Chromatik Mundharmonika.ogg|thumb|Kromaattisen huuliharpun ääni]]
[[Diatoninen asteikko|Diatoninen]] huuliharppu on sidottu määrättyyn diatoniseen [[sävelasteikko]]on. Jokainen harppu on viritetty tiettyyn [[sävellaji]]in, joka voi olla mikä tahansa kaikista 12 sävellajista matalasta G:stä korkeaan F:ään. Lisäksi on olemassa esimerkiksi molliviritteisiä, erikoismatalia ja -korkeita sekä soolo- ja countryviritteisiä harppuja.<ref>Jokelin 2013, s. 194.</ref>
Diatonisessa blueshuuliharpussa on tavallisesti kymmenen puhallusaukkoa, joissa kussakin on yksi puhallus- ja yksi imukieli. Parikielisessä huuliharpussa yhtä säveltä tuottaa samanaikaisesti kaksi soivaa kieltä. Parikielisiä huuliharppuja on tremolovireisiä ja oktaavivireisiä. Tremoloviritetyssä harpussa samanaikaisesti soivat kielet ovat hieman eri vireisiä, mikä tuottaa tremoloefektin. Oktaavivireisessä huuliharpussa alemman reiän kieli on viritetty oktaavia korkeammalle kuin ylemmän, mikä tuottaa yksirivisen haitarin oktaaviäänikertaa muistuttavan äänen.<ref name="etno">{{Verkkoviite | Osoite = http://etno.net/soitin/huuliharppu/ | Nimeke = Huuliharppu | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Taideyliopiston Sibelius-Akatemia | Julkaisu = Etno.net | Viitattu = 25.10.2017 }}</ref> Kromaattisella huuliharpulla saadaan enemmän säveliä kuin diatonisella. Siinä on yleensä kahdestatoista kuuteentoista ilmakanavaa, ja yhtä ilmakanavaa kohti on neljä kieltä. Harpun oikeassa päässä olevasta vaihtajamekanismin nupista vaihdetaan yhdestä reiästä saatavia säveliä ohjaamalla kieli joko ylä- tai alakielilaatalle.<ref name="etno" />
Bassohuuliharppua soitetaan ainoastaan puhaltamalla. Sen äänet on sijoitettu kahteen päällekkäiseen runkoon, ja sävelkorkeuden tuottaa kaksi samanaikaisesti soivaa kieltä. Soittimessa on tyypillinen resonanssi, joka syntyy oktaavin välein viritetyistä parikielistä. Korva kuulee soivana sävelkorkeutena alemman kielen tuottaman korkeuden.<ref name="etno" />
Huuliharpun rakenne on pysynyt samanlaisena 1850-luvun puolivälistä 2000-luvulle joitain laatuun vaikuttavia parannuksia lukuunottamatta. Uudenlaisia harppuja tuodaan kuitenkin silloin tällöin markkinoille: esimerkiksi 1980-luvulla julkaisitiin puhallettava huuliharppusyntetisaattori Millioniser ja 2000-luvun alkuvuosikymmenenä Hohnerin XB-40, jonka jokaista nuottia voi taivuttaa alaspäin ja kaikki kromaattisen asteikon sävelet voidaan saavuttaa tavallisella taivutustekniikalla. Myös perinteinen Richter-viritys on saanut kilpailijoita.<ref>Jokelin 2013, s. 145–147.</ref>
==Soittaminen==
Rivi 49 ⟶ 53:
''Ylitaivuttaminen'' on haastava tekniikka, jolla soittimesta saadaan kuulumaan lisänuotteja. Siinä huuliharpun kieli saadaan soimaan vastakkaiseen suuntaan ilmavirran suuntaan nähden. Ylitaivutusnuotti saadaan aikaan suukammiolla synnytettävän ilmapatsaan avulla, joka sammuttaa puhalluskielen ja alkaa liikuttaa imukieltä.<ref>Jokelin 2013, s. 209.</ref>
Huuliharpun soittoa voi vahvistaa [[Vahvistin|vahvistimella]]. Soittajat käyttävät joskus muille soittimille suunniteltuja, muokattuja vahvistimia, mutta myös erityisiä huuliharppua varten suunniteltuja vahvistimia on olemassa.<ref>Jokelin 2013, s. 221.</ref>
== Historia ==
| |||