Ero sivun ”Huuliharppu” versioiden välillä

== Muunnelmia ==

[[Kuva:16-hole chrom 10-hole diatonic.jpg|thumb|16-reikäinen kromaattinen huuliharppu ja 10-reikäinen diatoninen huuliharppu]]

[[Diatoninen asteikko|Diatoninen]] huuliharppu on sidottu määrättyyn diatoniseen [[sävelasteikko]]on. Diatonisessa blueshuuliharpussa on tavallisesti kymmenen puhallusaukkoa, joissa kussakin on yksi puhallus- ja yksi imukieli. Parikielisessä huuliharpussa yhtä säveltä tuottaa samanaikaisesti kaksi soivaa kieltä. Parikielisiä huuliharppuja on tremolovireisiä ja oktaavivireisiä. Tremoloviritetyssä harpussa samanaikaisesti soivat kielet ovat hieman eri vireisiä, mikä tuottaa tremoloefektin. Oktaavivireisessä huuliharpussa alemman reiän kieli on viritetty oktaavia korkeammalle kuin ylemmän, mikä tuottaa yksirivisen haitarin oktaaviäänikertaa muistuttavan äänen.<ref name="etno">{{Verkkoviite | Osoite = http://etno.net/soitin/huuliharppu/ | Nimeke = Huuliharppu | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Taideyliopiston Sibelius-Akatemia | Julkaisu = Etno.net | Viitattu = 25.10.2017 }}</ref>

 

 

==Soittaminen==

Huuliharppua pidetään normaalisti niin, että matalin nuotti on vasemmassa reunassa ja korkein oikeassa. Klassisessa otteessa vasen käsi tarttuu huuliharpun takareunaan. Oikea käsi muodostaa harpun takaosaan ja vasempaan käteen nojaavan tiiviin kammion eli ”kupin”. Tämä ote tekee käsiefektit helpoiksi. Huuliharppua pidetään huulten välissä. Mitä syvemmällä huuten välissä harppu on, sitä syvempi ääni siitä lähtee. Huuliharppua soitetaan hengittämällä rauhallisesti ulos ja sisään. Täydellä voimalla soittaminen ei kuulosta hyvältä ja voi saada harpun epävireeseen. Äänen laatuun voi vaikuttaa vaihtelemalla suun muotoa ja kielen asentoa sekä availemalla ja sulkemalla oikean käden muodostamaa kuppia.<ref>Jokelin 2013, s. 195–197.</ref>

 

Huuliharpussa soi herkästi monta reikää yhdellä kertaa. Yhteen reikään voi osua eri tavoin: esimerkiksi muodostamalla kielestä U:n muotoinen kanjoni tai peittämällä kielellä 1–3 reikää, jolloin yksittäinen reikä jää avoimeksi suun oikeaan tai vasempaan reunaan. Jälkimmäisellä tavalla eli kieliblokkaksella äänestä on helppo saada täyteläinen ja [[Intervalli|intervalleja]] on helppo soittaa. Toisaalta ylitaivutustekniikkaa ei ole käytännössä mahdollista silloin käyttää.<ref>Jokelin 2013, s. 201–203.</ref>

 

''Taivuttamisen'' avulla diatonisesta huuliharpusta saa nuotteja, joita tavallisella puhaltamisella ja imemisellä ei saa. Taivuttaminen tapahtuu muuttamalla suun muotoa tietyllä tavalla, jota soitonopettajat pitävät kuitenkin vaikeana kuvailla sanallisesti.<ref>Jokelin 2013, s. 205–206.</ref>