Ero sivun ”Huuliharppu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Muunnelmat: lähteestä |
historiaa vähän lisää |
||
Rivi 29:
Bassohuuliharppua soitetaan ainoastaan puhaltamalla. Sen äänet on sijoitettu kahteen päällekkäiseen runkoon, ja sävelkorkeuden tuottaa kaksi samanaikaisesti soivaa kieltä. Soittimessa on tyypillinen resonanssi, joka syntyy oktaavin välein viritetyistä parikielistä. Korva kuulee soivana sävelkorkeutena alemman kielen tuottaman korkeuden.<ref name="etno" />
==
=== Varhainen historia ===
Huuliharppu keksittiin ilmeisesti [[Saksa]]ssa 1820-luvulla. Erään teorian mukaan huuliharpun alkumuoto oli [[virityspilli]], jota käytettiin [[piano]]n ja [[Urut|urkujen]] virityksessä. Soittimen keksijäksi on esitetty berliiniläistä [[Christian Buschmann]]ia, joka väitetysti patentoi Aura-nimisen huuliharppunsa vuonna 1821, mutta tästä ei ole säilynyt kirjallisia todisteita. Joka tapauksessa jo 1820- ja 1830-luvuilla monet valmistivat Saksassa ja Itävallassa huuliharpun kaltaisia soittimia. Myös Yhdysvaltojen [[Massachusetts]]issa kehitettiin vapaalehdykkään perustunut virityspilli jo 1820-luvulla. Vuosisadan alkupuolella yleistyneet [[mundaeoline]]t ja [[aeolina]]t olivat eräänlaisia huuliharpun luurankoja, joiden pohjalta soitin kehittyi nykyiseen muotoonsa. Huuliharpun erityisluonteeseen vaikutti ainakin kansilevyjen keksiminen. Se esti sormia ja huulia sotkemasta kielten vapaata liikettä sekä mahdollisti huuliharpun sulkemisen käsien väliin ja erilaiset käsiefektit. Huuliharppujen massatuotanto alkoi 1830-luvun vaihteessa Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa. Vanhin edelleen toiminnassa oleva huuliharpputehdas on C. A. Seydelin vuonna 1847 [[Klingenthal]]issa aloittanut tehdas.<ref>Jokelin 2013, s. 30–34.</ref>
Rivi 36 ⟶ 37:
Saksalaisesta [[Matthias Hohner]]ista tuli hallitseva huuliharppujen valmistaja. Vuonna 1857 [[Hohner]] alkoi valmistaa niin kutsutun Richterin mallin mukaan valmistettuja diatonisia huuliharppuja. Nykyisin tätä soitinta kutsutaan bluesharpuksi. Richterin nimiin lasketusta virityksestä tuli nopeasti huuliharpun vakiojärjestelmä.<ref>Jokelin 2013, s. 35–37.</ref>
=== Huuliharpun tulo Yhdysvaltoihin ===
Hohner alkoi myydä huuliharppua Yhdysvalloissa vuonna 1862. Soittimesta tuli siellä hyvin suosittu, ja pian jo 80 prosenttia Hohnerin tuotannosta vietiin Yhdysvaltoihin. Suureksi myyntimenestykseksi ja pysyväksi klassikoksi nousi vuonna 1896 markkinoille tuotu Marine Band -malli. Hohner myi samoja mallejaan eri nimillä eri maissa. [[Villi länsi|Villin lännen]] tarinoissa huuliharppu esiintyy monen tunnetun hahmon taskussa, mutta nämä legendat syntyivät todellisuudessa vasta jälkikäteen lännenelokuvien kultakaudella 1930-luvulta 1950-luvulle. Huuliharpun huipennus lännenfilmien maailmassa tapahtui monien mukaan 1960-luvun [[Spagettiwestern|spagettiwesterneissä]] kuten ''[[Huuliharppukostaja]]ssa'' (1968). Todellisuudessa soittimen suosio alkoi kasvaa Yhdysvalloissa vasta 1880-luvulla, minkä jälkeen siitä tulikin yhdysvaltalaisen musiikin lempilapsi.<ref>Jokelin 2013, s. 37–42.</ref>
=== Huuliharppu mustassa musiikissa ===
Varhaisin [[Afroamerikkalaiset|Yhdysvaltain mustien]] tapa soittaa huuliharppua oli mahdollisesti jäljittelymusiikki, jossa huuliharpulla jäljiteltiin esimerkiksi junan ääntä. Siinä on nähty myös monia länsiafrikkalaisessa musiikkiperinteessä tavattavia elementtejä. Afroamerikkalainen tapa soittaa huuliharppua erottuikin nopeasti omaksi tyylikseen.<ref>Jokelin 2013, s. 44–46.</ref>
Huuliharppu yhdistetään usein nimenomaan [[blues]]-musiikkiin, missä sitä on hyödynnetty paljon. Kenties arvostetuimmat huuliharpun soittajat ovat [[Little Walter]] ja [[Big Walter Horton]], jotka soittavat esimerkiksi [[Muddy Waters]]in monilla levyillä. Little Walterilla oli 1950-luvulla myös merkittävä ura omalla nimellään. Muita kuuluisia bluesharpisteja ovat esimerkiksi kaksi nimeä [[Sonny Boy Williamson]] käyttänyttä muusikkoa, [[Junior Wells]], [[Slim Harpo]] ja [[Kim Wilson]]. Jazzin piirissä tunnettu huuliharpisti oli belgialainen [[Toots Thielemans]].▼
1900-luvun alussa huuliharpusta tuli rytminen melodiasoitin. Mustat soittajat keksivät taivutusominaisuuden, jonka avulla soittimesta opittiin saamaan ulvovia ja itkeviä ääniä. Soitinta alettiin soittaa kvinttiä ylempää kuin normaalisti, ja perussäveleksi vakiintui 2-reiän imunuotti. Näin pystyttiin soittamaan vaivattomasti [[blues]]ille ja muulle afroamerikkalaiselle kansanmusiikille tunnusomaisia asteikoita ja bluessoinnut I-IV-V. Huuliharppu oli jo löytänyt vakiintuneen sointinsa, kun bluesmusiikkia alettiin äänittää kaupalliseen levitykseen 1920-luvulla.<ref>Jokelin 2013, s. 46–52.</ref>
Huuliharpusta tuli myös [[jug band]]ien ja [[skiffle]]-musiikin vakiosoitin.<ref>Jokelin 2013, s. 56–58.</ref>
▲Huuliharppu yhdistetään usein nimenomaan
=== Huuliharppu muussa musiikissa ===
Suuret huuliharppuorkesterit yleistyivät Yhdysvalloissa 1930-luvulla [[vaudeville]]n kultaisella vuosikymmenellä.<ref>Jokelin 2013, s. 74–75.</ref> Kromaattinen huuliharppu alkoi yleistyä samoihin aikoihin, ja sen historia populaarimusiikissa ja [[jazz]]issa erkaantui ennen pitkää diatonisen bluesharpun historiasta.<ref>Jokelin 2013, s. 76–78.</ref> Jazzin piirissä tunnettu huuliharpisti oli belgialainen [[Toots Thielemans]].<ref>Jokelin 2013, s. 86.</ref>
[[Rock]]-musiikissa, varsinkin folk-vaikutteisessa rockissa, huuliharppua käytetään myös silloin tällöin. Vaikka huuliharppu ei kuulu aivan populaarimusiikin keskeisimpiin soittimiin, sitä voi kuulla useilla hyvin tunnetuilla rock- ja pop-levyillä. Esimerkiksi [[Neil Young]], [[Stevie Wonder]], [[Bob Dylan]], [[Mick Jagger]], [[Yardbirds]], [[Bruce Springsteen]], [[Led Zeppelin]], [[Deep Purple]], [[Michael Monroe]] ja [[Anssi Kela]] ovat käyttäneet sitä monissa kappaleissaan.
Tunnetuin satumaailmassa esiintyvä huuliharpun soittaja lienee [[Muumi|Muumeista]] tuttu [[Nuuskamuikkunen]].
== Lähteet ==
| |||