Versio 25. lokakuuta 2017 kello 19.19 muokkaa Savir (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, sisällönvakauttajat, palauttajat 96 245 muokkausta varhaishistoriaa ← Vanhempi muutos		Versio 25. lokakuuta 2017 kello 20.10 muokkaa kumoa Savir (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, sisällönvakauttajat, palauttajat 96 245 muokkausta →‎Muunnelmat: lähteestä Uudempi muutos →
Rivi 22: Huuliharpusta voi erityisillä puhallus- ja imutekniikoilla eli taivuttamalla saada aikaan myös sen skaalan ulkopuolisia nuotteja. Taivutusääni syntyy kahden samassa reiässä soivan kielen, korkeamman ja matalamman, yhteisvaikutuksesta, jolloin saadaan kuuluviin niiden väliin jäävä nuotti.<ref>Jokelin 2013, s. 22–24.</ref> Ylitaivutustekniikan avulla huuliharpusta voidaan löytää loputkin [[Kromaattinen asteikko\|kromaattisen skaalan]] puuttuvat nuotit. Ylitaivutus on hyvin vaativa tekniikka, joka vaatii vuosien harjoittelua.<ref>Jokelin 2013, s. 24–26.</ref> == ~~Muunnelmat~~Muunnelmia == [[Diatoninen asteikko\|Diatoninen]] huuliharppu on sidottu määrättyyn diatoniseen [[sävelasteikko]]on. Diatonisessa blueshuuliharpussa on tavallisesti kymmenen puhallusaukkoa, joissa kussakin on yksi puhallus- ja yksi imukieli. Parikielisessä huuliharpussa yhtä säveltä tuottaa samanaikaisesti kaksi soivaa kieltä. Parikielisiä huuliharppuja on tremolovireisiä ja oktaavivireisiä. Tremoloviritetyssä harpussa samanaikaisesti soivat kielet ovat hieman eri vireisiä, mikä tuottaa tremoloefektin. Oktaavivireisessä huuliharpussa alemman reiän kieli on viritetty oktaavia korkeammalle kuin ylemmän, mikä tuottaa yksirivisen haitarin oktaaviäänikertaa muistuttavan äänen.<ref name="etno">{{Verkkoviite \| Osoite = http://etno.net/soitin/huuliharppu/ \| Nimeke = Huuliharppu \| Tekijä = \| Ajankohta = \| Julkaisija = Taideyliopiston Sibelius-Akatemia \| Julkaisu = Etno.net \| Viitattu = 25.10.2017 }}</ref> 10-reikäiset blues-huuliharput ovat diatonisia ja näin ollen sidottuja määrättyyn diatoniseen [[sävelasteikko]]on. Kromaattiset huuliharput ovat usein 12-, 14- tai 16-reikäisiä ja niissä on mekanismi, jota käyttämällä voidaan soittaa perusasteikkoon kuulumattomat korotetut ja alennetut sävelet. ''Tremolohuuliharpussa'' jokaista säveltä kohden on kaksi hiukan eri tasoon viritettyä kieltä, jotka yhtä aikaa soidessaan antavat soittimelle sen ominaisen äänen. Muitakin muunnelmia on. Kromaattisella huuliharpulla saadaan enemmän säveliä kuin diatonisella. Siinä on yleensä kahdestatoista kuuteentoista ilmakanavaa, ja yhtä ilmakanavaa kohti on neljä kieltä. Harpun oikeassa päässä olevasta vaihtajamekanismin nupista vaihdetaan yhdestä reiästä saatavia säveliä ohjaamalla kieli joko ylä- tai alakielilaatalle.<ref name="etno" /> Massatuotettu yksinkertainen huuliharppu on varsin halpa soitin, mutta kalleimmat mallit maksavat satoja tai jopa tuhansia euroja. Tunnetuimpia valmistajia ovat mm. saksalainen [[Hohner]], japanilainen Tombo (mm. Lee Oskar -merkki) ja brasilialainen Hering. Bassohuuliharppua soitetaan ainoastaan puhaltamalla. Sen äänet on sijoitettu kahteen päällekkäiseen runkoon, ja sävelkorkeuden tuottaa kaksi samanaikaisesti soivaa kieltä. Soittimessa on tyypillinen resonanssi, joka syntyy oktaavin välein viritetyistä parikielistä. Korva kuulee soivana sävelkorkeutena alemman kielen tuottaman korkeuden.<ref name="etno" /> == Varhainen historia ==

Ero sivun ”Huuliharppu” versioiden välillä