Ero sivun ”Rippisalaisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisäsin katolisesta kirkosta ja muista työntekijäryhmistä |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Rippisalaisuus''' tarkoittaa [[Pappi|papin]] velvollisuutta pitää salassa kaikki [[Rippi|ripissä]] tai muussa sielunhoidossa kuulemansa.<ref name="Spectrum">{{Kirjaviite | Nimeke=Spectrum tietokeskus. 16. osa, Pienhakusanat ja hakemisto: Pl–ö | Julkaisupaikka=Espoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1983 | Tunniste=ISBN 951-0-07255-9}}</ref>
[[Suomi|Suomessa]] [[Suomen evankelis-luterilainen kirkko|evankelis-luterilaisen]] ja [[Suomen ortodoksinen kirkko|ortodoksisen]] kirkon papeilla on ripistä ja [[Sielunhoito|sielunhoidollisesta]] keskustelusta [[Kirkkolaki|kirkkolaissa]] säädetty ehdoton vaitiolovelvollisuus sekä kirkon että valtion silmissä. Pappi ei saa ilmaista ripissä tai sielunhoidossa ilmaistua asiaa tai henkilöä. Rippisalaisuutta ei saa paljastaa edes ripittäytyvän suostumuksella. Jos ripittäytyjä antaa tiedon [[Rikos|rikoksesta]], joka on tekeillä, papin tulee ilmoittaa viranomaisille asiasta niin, ettei ripittäytyjän henkilöllisyys paljastu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054#L5P2 | Nimeke=Kirkkolaki (1054/1993), 5:2§ | Julkaisija=Finlex | Viitattu=6.4.2010}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060985#P110 | Nimeke=Laki ortodoksisesta kirkosta (985/2006) | Julkaisija=Finlex | Viitattu=6.4.2010}}</ref> Ehdoton rippisalaisuus, jota tuomioistuin ei voi määrätä murrettavaksi, on vain papeilla. Se ei ulotu muihin kirkon työntekijöihin, eikä myöskään maallikoihin.<ref name="aika">{{Kirjaviite|Nimeke = Aika puhua - aika vaieta. Rippisalaisuus ja vaitiolovelvollisuus kirkossa.|Julkaisija = Suomen ev. lut. kirkko|Vuosi = 2011|Selite = Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2011:2|www = http://sakasti.evl.fi/julkaisut.nsf/49F91492CBA7297BC22578320026474D/$FILE/Aika_puhua_NET.pdf|Tiedostomuoto = PDF|Viitattu = 13.7.2014}}</ref>
[[Katolinen kirkko|Katolisessa kirkossa]] papeilla on ehdoton vaitiolovelvollisuus.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.newadvent.org/cathen/13649b.htm|nimeke = The Law of the Seal of Confession|julkaisu = Catholic Encyclopedia|julkaisija = New Advent|viitattu = 13.7.2014|tekijä = |ajankohta = }}</ref> [[Kanoninen laki|Kanonisen lain]] mukaan ripissä kuultua ei saa paljastaa, eikä sitä saa käyttää mitenkään ripittäytyjää vastaan, edes silloin kun ripin kuulija on ripittäytyjän esimies.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.vatican.va/archive/ENG1104/__P3G.HTM|nimeke = The Minister of the Sacrament of Penance|julkaisu = Code of Canon Law|julkaisija = |viitattu = 13.7.2014|tekijä = |ajankohta = |lainaus = The sacramental seal is inviolable; therefore it is absolutely forbidden for a confessor to betray in any way a penitent in words or in any manner and for any reason.|selite = can. 983-984}}</ref> Kanonisen lain säädös on katolisen kirkon sisäinen. Suomen valtiollisen lain näkökulmasta katolisen kirkon papeilla ei ole ehdotonta vaitiolovelvollisuutta ripissä kuullusta, mutta vaitiolovelvollisuuden laajentamista on esitetty.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.uskonnonvapaus.fi/2013/rippisalaisuus.html|nimeke = Rippisalaisuus laajenee kaikkiin uskontokuntiin|julkaisu = |julkaisija = |viitattu = 13.7.2014|tekijä = |ajankohta = }}</ref>
Ensimmäiset maininnat rippisalaisuudesta on 400-luvulta. Rippisalaisuudella on ollut lain mukaan suojattu asema jo 1200-luvulla. Vuoden 1686 Ruotsin valtakunnan kirkkolaissa rippisalaisuuden rikkomisesta seurasi kuolemantuomio, joka muutettiin virasta erottamiseksi Suomessa vuonna 1869. Rippisalaisuus ei vanhene milloinkaan, vaikka henkilö ei olisikaan enää kirkon viranhaltija. Salaisuuden pitämistä ei nähdä subjektiviisena oikeutena vaan viranhaltijan velvollisuuten.<ref name="aika"/>
== Lähteet ==
| |||