Ero sivun ”Höyhen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
kirjasta laajennusta |
||
Rivi 1:
[[Kuva:
'''Höyhen''' on [[Linnut|lintujen]] ihosta kasvava kevyt sarveisaineesta muodostunut epiderminen uloke. Höyhenet muodostavat linnun [[
Höyhenet voidaan jakaa sukasiin, untuviin, ruumiinhöyheniin, peitinhöyheniin sekä sulkiin.
==Rakenne==
[[Kuva:Parts of feather modified.jpg|thumb|Höyhenen osat: 1. höyty, 2. ruoti, 3. väkäsiä, 4. lisähöyhen, 5. kynä ]]
Höyhenen rakenneosat ovat höyhentuppeen kiinnittynyt ontto tyviosa eli kynä sekä ruoti, joka on kynän jatke. Ruodista lähtee molemmille sivuille litteä höyty, johon kuuluu leveä sisähöyty ja kapeampi ulkohöyty. Höyty koostuu höytyliistakkeista, jotka lähtevät ruodista. Niistä kasvavat höytysäteet, jotka liittyvät höyhenväkästen välityksellä toisiinsa tehden rakenteesta kestävän.<ref>''Luonnossa: Linnut 1'', 2007, s. 148.</ref>
==Tyypit==
Höyhenpeitteeseen kuuluu useita höyhen- ja sulkatyyppejä. Kiinteähöydyllisiä höyheniä ovat ruumiinhöyhenet, pyrstösulat, siipisulat ja niiden peitinhöyhenet. Untuvia ja sukasia ovat höyhenet, joiden höytyrakenne on löyhä tai kehittymätön.<ref name="luonnossa-150">''Luonnossa: Linnut 1'', 2007, s. 150.</ref>
[[Untuva|Untuvia]] kasvaa lähimpänä ihoa. Ne muodostavat ilmavan, hyvin lämpöä eristävän kerroksen. Untuvista puuttuvat yleensä ruoti ja höyhenväkäset. Puoliuntuvat muistuttavat untuvia, mutta niissä on aina höytyliistakkeita pitempi ruoti. Rihmauntuvat kasvavat aina muiden höyhentyyppien tyvellä joko yksittäin tai ryhminä. Niille on tyypillistä palmumainen rakenne. Jauheuntuvat hajoavat kärkiosastaan talkkimaiseksi jauheeksi, joka voimistaa höyhenpuvun kiiltoa ja suojaa sitä kastumiselta ja likaantumiselta.<ref name="luonnossa-150" />
Nokan, sierainten ja silmien lähellä kasvaa monilla lintulajeilla jäykkiä sukasia. Ne siivilöivät ilmaa ja tehostavat hyönteisten pyydystämistä. Joillain linnuilla sukaset muistuttavat nisäkkäiden silmäripsiä.<ref name="luonnossa-150" />
Ruumiinhöyhenissä on lähes symmetrinen sisä- ja ulkohöyty. Joillain lajeilla ruumiinhöyhenen tyveen on liittynyt lisähöyhen. Siipi- ja pyrstösulissa on selvärakenteinen ja kiinteä, epäsymmetrinen ulko- ja sisähöyty. Sulkien alapinta voi olla kiiltävä ja lujarakenteinen.<ref>''Luonnossa: Linnut 1'', 2007, s. 150–151.</ref>
[[Siipi|Siiven]] pisimmät höyhenet ovat tavallisesti käsisiiven kymmenen käsisulkaa. Kyynärsulkia on tavallisimmin parikymmentä.<ref>''Luonnossa: Linnut 1'', 2007, s. 151.</ref>
==Värit==
[[Kuva:Shaft of Indian Peacock tail feather.jpg|thumb|[[Riikinkukko|Riikinkukon]] pyrstösulkaa lähikuvassa]]
Höyhenpeitteen väritys muodostaa linnulle usein [[suojaväri]]n saalistajia vastaan. Joskus väritys palvelee myös lintujen [[parittelu]]ssa tai muussa visuaalisessa viestinnässä. Höyhenten väritys voi olla [[pigmentti|pigmenteistä]] aiheutuvaa tai [[rakenteellinen väri|rakenteellista]]. Joitakin höyhenten pigmenttejä lintujen kehot tuottavat itse, mutta toisia lintujen täytyy saada ravinnossaan. Esimerkiksi [[flamingot|flamingojen]] höyhenten punainen väripigmentti tulee niiden karotenoidipitoisesta ravinnosta. Joissakin tapauksissa höyhenten väri saattaa muodostua usean tekijän yhteisvaikutuksena. Esimerkiksi vihreissä höyhenissä on monesti sekä keltaista pigmenttiä että sininen rakenteellinen väritys, jotka yhdessä tuottavat vihreän värin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://tieku.fi/elaimet/linnut/mista-lintu-saa-monenkirjavat-varinsa | Nimeke = Mistä lintu saa monenkirjavat värinsä? | Julkaisu = Tieteen Kuvalehti | Ajankohta = 09.04.2010 | Viitattu = 9.2.2016 }}</ref>
==Muodostuminen ja kasvu==
Kaikki höyhentyypit kehittyvät linnun ihon sarveistuneesta [[Orvaskesi|orvaskedestä]]. Höyhenten kehitys voi alkaa jo munassa, [[alkio]]n iholla havaittavina [[Verinahka|verinahan]] ja sitä peittävän orvaskeden pullistumina. Sulan aihe kehittyy sukkulamaiseksi rakenteeksi, joka painuu tyvestään orvasketeen muodostuvaan kuoppaan eli höyhentuppeen. Höyhensukkulan pintakerros koostuu [[Marraskesi|marraskeden]] soluista. Ne muodostavat suojaavan kerroksen alapuolella kehittyville varsinaisille höyhenen rakenneosille. Nämä rakenneosat erilaistuvat sarveistuvista [[Malpighin kerros|Malpighin kerroksen]] soluista. Ne saavat ravintonsa höyhensukkulan ydinosasta, joka on koostunut pääosin verinahasta ja sen haarovista suonista. Pian solujen jakautuminen ja kasvu rajoittuvat höyhentupen germinaalialueelle. Solut erikoistuvat sulan ruodiksi, höytyliistakkeiksi ja höytysäteiksi. Ne keratinisoituvat voimakkaan valkuaisainesynteesin johdosta sekä työntyvät ylöspäin kohti höyhensukkulan kärkeä samalla muuttaen muotoaan. Kuoltuaan solut muodostavat kestävän rakennusmateriaalin höyhenten eri rakenteille.<ref>''Luonnossa: Linnut 1'', 2007, s. 144–145.</ref>
Höyhen kasvaa vain tyvestään, joten ensin kehittyy höyhenen kärki ja viimeiseksi tyvi. Sitä mukaa kun valmista höytyä työntyy näkyviin, solut kuolevat ja keratinisoituvat. Höyhen kasvaa pienillä varpuslinnuilla yhden millimetrin vuorokaudessa ja suurilla linnuilla 13 millimetriä vuorokaudessa.<ref>''Luonnossa: Linnut 1'', 2007, s. 145–146.</ref>
Höyhenen kasvun vaihetta seuraa lepokausi, jolloin uusiutunut höyhen on kiinnittyneenä höyhentuppeen sen seinämien sileiden lihasten puristamana. Moni laji pystyy hätätilanteessa irrottamalla höyhenensä ennenaikaisesti. Uusi sulka työntää vanhan kynän ulos höyhentupesta, jolloin höyhen irtoaa ruumiista. Pingiviineillä irtoaminen tapahtuu vasta, kun uusi höyhen on valmis.<ref name="luonnossa-146">''Luonnossa: Linnut 1'', 2007, s. 146.</ref>
==Kuluminen ja uusiutuminen==
Höyhen kuluu voimakkaasti ilman aiheuttaman kitkan, säteilyn, höyhenloisten ja mekaanisen hankauksen vuoksi. Sen vuoksi lintu uusii höyhenpeitteensä säännöllisesti. Pienet varpuslinnut uusivat höyhenensä yhdestä kolmeen kertaa vuodessa, ja suuret linnut muutaman vuoden välein.<ref name="luonnossa-146" />
==Höyhenet käyttöesineenä==
Rivi 23 ⟶ 42:
==Lähteet==
{{commons|Feather}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Södersved, Jan (päätoim.) | Nimeke = Luonnossa: Linnut 1 | Vuosi = 2007 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Weilin+Göös | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-951-0-31883-6 }}
* Robin Kerrod ym.: ''Children's Encyclopedia of the Animal Kingdom'', suomeksi: Koko perheen eläinkirja. Gummerus, 1991. 978-951-20-3804-6
===Viitteet===
{{viitteet}}
[[Luokka:Lintujen anatomia]]
| |||