Ero sivun ”Leo Skurnik” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
SeppVei (keskustelu | muokkaukset)
Lähde, lisätietoja, kielenhuoltoa, väliotsikot, luokka
Rivi 1:
'''Leo Skurnik''' ([[28. maaliskuuta]] [[1907]] [[Helsinki]]<ref name="SL62">{{Kirjaviite | Tekijä=Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.) | Nimeke= Suomen lääkärit 1962 | Julkaisupaikka= Helsinki | Julkaisija= Suomen Lääkäriliitto | Vuosi=1963| Sivut = 612}}</ref> – [[4. joulukuuta]] [[1976]] [[Oulu]]) oli lääkäri ja yksi [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana [[Rautaristi|rautaristillä]] palkituista, mutta siitä kieltäytyneistä [[Suomen juutalaiset|suomenjuutalaisista]].
 
==Henkilöhistoria==
Skurnik oli sodassa lääkintämajuri ja sodan jälkeen lääkärinä Haukiputaalla, Raahessa, Paavolassa ja Oulussa.<ref>[http://seura.fi/historia/sotahistoria/puuttuvat-marskin-ritarit-leo-skurnik/ Puuttuvat Marskin ritarit -sarja alkaa Seura.fi]</ref>
Skurnikin vanhemmat olivat liikemies Ben-Zian Skurnik ja Sarah Skurnik. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1939 oli Lempi Irene Laukka ja toinen vuodesta 1949 Helmi Annikki Kaisto. Skurnik tuli ylioppilaaksi Helsingissä 1926 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1937. [[Ii]]n kunnanlääkärinä Skurnik toimi 1939–1947, Rauma-Raahe Oy:n tehtaanlääkärinä [[Haukipudas|Haukiputaan]] [[Martinniemi|Martinniemessä]]1947–1950, [[Paavola (kunta)|Paavolan]] ja [[Revonlahti|Revonlahden]] kunnanlääkärinä 1953–1961 ja Oulun kaupungin lääkärinä vuodesta 1961.<ref name="SL62"/><ref>[http://seura.fi/historia/sotahistoria/puuttuvat-marskin-ritarit-leo-skurnik/ Puuttuvat Marskin ritarit -sarja alkaa Seura.fi]</ref>
 
== Rautaristi ==
SaksalaisetSoodissa ehdottivatSkurnik jatkosodantoimi aikanapatteriston, Leorykmentin ja kenttäsairaalan lääkärinä, hänen sotilasarvonsa oli lääkintämajuri (1943).<ref name="SL62"/> Saksalaiset ehdottivat Skurnikille jossain[[jatkosota|jatkosodan]] vaiheessaaikana rautaristiä -, yhtenä neljästä Suomen juutalaisesta kansalaisesta. Prosessin tarkkaa ajankohtaa ei ole saatu selvitettyä, koska sitä - kuten muita kolmea vastaavaa tapausta - koskevat dokumentit ovat selittämättömällä tavalla kadonneet. Rautaristiä ehdotettiin Skurnikille ilmeisesti seuraaviensaksalaisen ansioidenhaavoittuneen perusteella:noutamisesta "ei-kenenkään-maalta" kiivaan taistelun aikana lääkintämiesten siitä kieltäydyttyä sekä kenttäsairalaan evakuoinnista vihollisen sulkutulikeskityksen alta [[Kiestinki|Kiestingissä]].<ref name="skurnik">{{Kirjaviite | Tekijä = Skurnik, Samuli | Nimeke = Narinkkatorilta Kiestingin mottiin: Juutalaissuvun selviytymistarina| Vuosi = 2013|Sivu=| Julkaisija = Paasilinna | Isbn = 978-952-299-015-0}}</ref>
* Saksalaisen haavoittuneen noutaminen "ei-kenenkään-maalta" kiivaan taistelun aikana lääkintämiesten tästä kieltäydyttyä
* Kenttäsairalaan evakuointi vihollisen sulkutulikeskityksen alta Kiestingissä
Skurnikin rautaristiepisodiin liittyy myös seuraava lisävivahde. Skurnik sai tietää vireillä olevasta prosessista etukäteen jo sen alkuvaiheessa. Asiasta hänelle kertoi kenraali [[Hjalmar Siilasvuo]], jonka kanssa Skurnik oli hyvissä väleissä. Tässä vaiheessa Skurnik päätti - toisin kuin hänen juutalainen upseerikollegansa Leo Jakobson - pysyä hiljaa ja odottaa, missä vaiheessa saksalaiset huomaavat erehdyksensä (sillä sellainen se hänen mielestään oli). Näin ei kuitenkaan tapahtunut, jolloin Skurnik meni puhumaan Siilasvuolle kunniamerkistään ja sanoi: "kyllä kai sinä hyvä veli kenraali ymmärrät, että en minä voi juutalaisena ottaa tuollaista kunniamerkkiä vastaan". Samalla hän totesi kenraalille että tämä voisi kertoa saksalaisille upseeritovereilleen että "tällaisilla kunniamerkeillä minä pyyhin persettäni". Ehkä hieman yllättävästi Siilasvuo todellakin välitti saksalaisille kollegoilleen sanatarkasti Skurnikin tokaisun - Siilasvuohan ei tunnetusti pitänyt saksalaisista, eikä ilmeisesti malttanut jättää käyttämättä tällaisia aika arveluttaviakin tilaisuuksia, joissa hän saattoi sen heille osoittaa.<ref name="skurnik"/>
 
Skurnikin rautaristiepisodiin liittyy, että hän sai tietää vireillä olevasta prosessista etukäteen kenraali [[Hjalmar Siilasvuo]]lta, jonka kanssa Skurnik oli hyvissä väleissä. Tässä vaiheessa Skurnik päätti, toisin kuin hänen juutalainen upseerikollegansa Leo Jakobson, pysyä hiljaa ja odottaa, milloin saksalaiset huomaavat erehdyksensä. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, jolloin Skurnik meni puhumaan Siilasvuolle kunniamerkistään todeten, että "kyllä kai sinä hyvä veli kenraali ymmärrät, että en minä voi juutalaisena ottaa tuollaista kunniamerkkiä vastaan". Samalla hän sanoi senraalille, että tämä voisi kertoa saksalaisille upseeritovereilleen, että "tällaisilla kunniamerkeillä minä pyyhin persettäni". Ehkä hieman yllättävästi Siilasvuo todellakin välitti saksalaisille kollegoilleen sanatarkasti Skurnikin tokaisun. Siilasvuo ei tunnetusti pitänyt saksalaisista eikä ilmeisesti malttanut jättää käyttämättä tilaisuuksia, joissa hän saattoi sen heille osoittaa. Rintamalohkon saksalaisen sodanjohdon kuultua Siilasvuolta Skurnikin "terveiset", se vaati, että Skurnik luovutettaisiin heille "asianmukaisia rangaistustoimenpiteitä varten". Siilasvuo oli kuitenkin kieltäytynyt tästäkieltäytyi ja kertonutkertoi Skurnikille sanoneensa saksalaisille:, että "Enen kai minä teille parasta lääkäriäni luovuta."<ref name="skurnik"/>
 
== Lähteet ==
Rivi 16 ⟶ 14:
==Aiheesta muualla==
* [http://www.telegraph.co.uk/culture/museums/10682975/The-Jews-who-fought-for-Hitler-We-did-not-help-the-Germans.-We-had-a-common-enemy.html The Jews who fought for Hitler, The Telegraph]
 
{{Tynkä/Henkilö}}
 
{{AAKKOSTUS:Skurnik, Leo}}
[[Luokka:Suomalaiset sotilaatupseerit]]
[[Luokka:Suomen juutalaiset]]
[[Luokka:Suomalaiset lääkärit]]