Ero sivun ”Peloponnesolaissota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 118:
Rauhasta ei tullut pitkäikäinen, koska kummankaan osapuolen mielestä sotaa ei ollut saatu ratkaistua. Etenkin Spartan liittolaiset olivat tyytymättömiä rauhaan. Ateenassa sotaa kannattavien johtoon nousi nyt Perikleen veljenpoika [[Alkibiades]], joka aikoi saada Spartan kukistettua ilman sotaa.<ref name="Kagan195">Kagan 2003, s. 195–210</ref>
Spartasta riippumaton [[Argos (kaupunki)|Argos]], yksi [[Peloponnesos|Peloponnesoksen]] suurimmista kaupungeista, liittoutui [[Mantineia]]n kanssa ja yritti saada Spartan liittolaiset nousemaan kapinaan Spartaa vastaan. Argos oli demokratia kuten Ateenakin, ja heidät nähtiin luonnollisina Ateenan liittolaisina. Myös demokraattinen [[Elis (kaupunki)|Elis]] meni mukaan Argoksen liittoon. Alkibiadeen sai Ateenan liittoutumaan Argoksen kanssa ja sai näin kolme liittolaista Spartan kotikentällä, Peloponnesoksella. Samalla se sai katkaistua maayhteyden Spartan ja sen tärkeimpien liittolaisten Korintin ja Theban välillä. Sparta yritti kaikin keinoin estää Argoksen liiton syntymisen, mutta epäonnistui. Vaikka ateenalaiset olivatkin jo rikkoneet Nikiaan rauhaa, ei kukaan kuitenkaan halunnut palata ennen rauhaa edeltäneeseen tilanteeseen.<ref name="Kagan195"/>
Vuonna 419 eaa. Argos uhkasi vallata pienen [[Epidauros|Epidauroksen]] kaupungin. Spartalaiset joukot olivat kahdesti valmiita hyökkäämään Argosta vastaan, mutta enteet olivat heistä huonot, ja he kääntyivät takaisin kotiin. Sparta sai kuitenkin avustettua Epidaurousta lähettämällä sinne salaa 300 sotilasta. Ateenalaiset puolestaan miehittivät uudelleen Pyloksen. Vuonna 418 eaa. spartalaiset hyökkäsivät liittolaistensa kanssa Argosta vastaan nuoren kuninkaansa [[Agis II|Agis II:n]] johdolla. Spartalaiset saivatkin Argoksen joukot täysin yllätettyä. Agis sopi kuitenkin argoslaisten kanssa aselevon, vaikka hänen joukoillaan olikin taktisesti erittäin hyvät asemat. Agiksen päätös olla hyökkäämättä aiheutti kiukkua Spartassa. Agista syytettiin pelkuruudesta, ja hänet oltiin vähällä syrjäyttää.<ref>Kagan 2003, s. 218</ref>
| |||