Ero sivun ”Kohonnut verenpaine” versioiden välillä

'''Kohonnut verenpaine''' eli '''hypertensio '''(myös verenpainetauti) tarkoittaa, että [[verenpaine]] on tavallista korkeampi. Tarkalleen ottaen kyse on ''hypertensiosta'' silloin, kun [[sydän]] joutuu käyttämään enemmän energiaa kuin tavallisesti.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kantola, Ilkka | Nimeke =Kardiologia | Vuosi =2008 | Luku =Hypertensio | Sivu =1041 | Selite =ISBN 978-951-656-240-0 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Duodecim | Tunniste = }}</ref> Korkea verenpaine rasittaa sydäntä, jonka on pumpattava [[veri]] normaalia suurempaan [[paine]]eseen. Verenpainetauti onkin usein syynä [[sydämen vajaatoiminta]]an. Verenpainetauti altistaa myös muiden sairauksien, kuten [[sepelvaltimotauti|sepelvaltimotaudin]], [[ateroskleroosi|valtimonkovettumataudin]], [[aivohalvaus|aivohalvauksen]] ja [[munuaisten vajaatoiminta|munuaisten vajaatoiminnan]], kehittymiselle. Tutkimukset ovat osoittaneet, että verenpaineen alentaminen asianmukaisella verenpainelääkityksellä vähentää edellä mainittujen seurannaissairauksien riskiä. Itse verenpainetauti on melko oireeton, ja sen haitat ovatkin seurannaissairauksissa.

Verenpainetasoon vaikuttavat sekä perimä että elämäntavat. Suolan liikakäyttö, ylipaino ja runsas alkoholinkulutus sekä vähäinen liikunta ovat tärkeimmät riskitekijät. Tupakoitsijoilla on itse asiassa jopa hieman matalampi verenpaine kuin muilla ilmeisesti, koska he painavat hiukan muita vähemmän, mutta tupakka kuitenkin lisää kohonneen verenpaineen aiheuttamia seuraamuksia, ja sen haitat siten selvästi ylittävät hyödyt. ja tupakoinninTupakoinnin lopettaminen ononkin kohonneesta verenpaineesta kärsivälle aina suositeltavaa.<ref name="kaypahoito.fi">http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi04010#s4</ref>

Kulttuureissa, jossa suolaa saadaan niukasti, verenpaine on kaikenikäisillä seuraava: yläpaine: 100-110; alapaine: 60-70. Suomalaisten verenpainetaso on laskenut merkittävästi 1970-luvun alusta, mutta 2000-luvulla edullinen kehitys on pysähtynyt. Suomessa työikäisistä miehistä puolella ja naisista kolmasosalla verenpaine ylittää vähintään lievän hypertension rajan.

Hypertensio aiheuttaa harvoin oireita, joten ainut luotettava tapa diagnosoida se on verenpaineen mittaus. Kun verenpainemittauksen suorittaa lääkäri tai muu terveydenhuollon työntekijä, ovat arvot tavallista korkeampia, mistä käytetään nimitystä valkotakkiverenpaine. Syy sille todennäköisesti jännittäminen mittaustilanteessa. Tämän vuoksi verenpaine mitataan tavallisesti useaan otteeseen, jotta saataisiin luotettava arvo. Mittaukset suoritetaankin mieluummin kotona tai hoitajan kanssa valkotakkiverenpaineen välttämiseksi. On myös olemassa edellistä harvinaisempi '''piilevä hypertensio''', jolla tarkoitetaan että lääkärin vastaanotolla paine on normaali, mutta muuten kohonnut. Perusdiagnostikkaan kuuluu [[EKG]], virtsan liuskakoe ja verikokeista ainankin [[kalium]], [[natrium]] ja [[kreatiini]].

Sukuanamneesi on tärkeä, ja potilaan muut sairaudet selvitetään huolella. Muiden sairauksien hoito vaikuttaa usein lääkkeen valintaan. Elintavat kartoitetaan muun muassa alkoholin ja suolan käytön, tupakoinnin sekä liikunnan osalta. Joskus voidaan tehdä kotona 24 tunnin verenpainerekisteröinti. Siinä potilaalle asetetaan laite, joka mittaa verenpainetta jatkuvasti esimerkiksi 15 minuutin välein. Näin saadaan tarkempi kuva verenpaineen vaihteluista.<ref>http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi04010#s7</ref>

Mikäli verenpainetaudin syy saadaan selvitetyksi, hoito kohdistetaan siihen. Myös yllä mainittujen riskitekijöiden vähentäminen kuuluu perushoitoon. Myös l[[Liikunta|iikunnalla]] on jonkin verran verenpainetta alentavaa vaikutusta. Tupakointi ja runsas suolan sekä alkoholin käyttö nostavat verenpainetta, joten niitä tulee vähentää. Mitä korkeampi verenpaine on, sitä nopeammin siirrytään lääkehoitoon.

Verenpainelääkkeitä on monenlaisia, ja niiden vaikutus on yksilöllistä. Usein joudutaan hakemaan sopiva lääke tai lääkeyhdistelmä kokeilemalla. Yleensä verenpainetaudin hoito vaatii pysyvää lääkitystä. Jos lääkitys lopetetaan, verenpainearvot nousevat tavallisesti varsin pian liian korkeiksi. Lääkärin määräämät verenpainelääkkeet ovat vähintään peruskorvattavia (35 % myyntihinnasta), mutta osalla potilaista on mahdollisuus saada verenpainelääkkeisiin erityiskorvaus. Erityiskorvaus vaatii lääkäriltä B-lausunnon, jonka perusteella [[Kansaneläkelaitos]] päättää erityiskorvauksen myöntämisestä. Oikeus erityiskorvaukseen ilmenee Kela-kortin takana olevasta numerosta 205, jolloin korvauksen suuruus on 65 % lääkkeen myyntihinnasta.