Ero sivun ”Catullus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 11:
Catulluksen elämä osui Rooman tasavallan lopun aikoihin, jota sävyttivät yhteiskunnalliset myllerrykset. Politiikassa väkivallan ja lahjonnan käyttö lisääntyi [[optimaatit|optimaattien]] ja [[populaarit|populaarien]] kamppaillessa vallasta. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5, 1980 s. 327</ref>
Tässä maailmassa liikkui myös nuori Catullus ja sieltä hän ammensi myös aiheet runoteoksiinsa. Vallalla oli myös huoli perinteisistä roomalaisista hyveistä ja niiden säilymisestä, kuten kohtuullisuudesta, yksinkertaisesta työn ja velvollisuuksien täyttämästä elämästä ja säästäväisyydestä. Muuttumassa oli myöskin sukupuolimoraali ja perinteinen kuva lapsilleen omistautuneesta kangasta kutovasta ylhäisönaisesta oli väistymässä ja aikakauden hokema kuului että "''viattomuus on todiste rumuudesta.'' <ref> Grimberg, C.:
Catulluksen tulisen lemmen kohde ja runojen aihe oli Lesbia-niminen nainen. Tosielämässä Lesbia lienee ollut ylhäistä roomalaista sukua ja nimeltään Clodia. Hän oli Catullusta kymmenen vuotta vanhempi ja huonomaineinen. Clodian aviomies oli vaimoaan kymmenen vuotta vanhempi ja Catullus kutsui häntä aasiksi. Clodia oli kuitenkin kauneudeltaan yleisesti tunnettu koko Roomassa. Intohimonsa huumaa Catullus kuvailee näin (käännös [[Päivö Oksala]]):
:''Lempeen Lesbia yhdy onnen hurmaan! Vanhain juorut on liian pikkumaiset, siks ei piitata niistä pennin vertaa. Laskee päivä ja taasen uusi koittaa. Kerran kun elonpäivä pieni päättyy, meidän ikiunta maata täytyy...''
Clodian ja Catulluksen suhde ei ollut tasaveroinen. Se mikä nuorelle runoilijalle oli polttavaa ja kuluttavaa intohimoa, oli kokeneelle ylhäisönaiselle ohimenevä episodi.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5, 1980 s. 328</ref> Niinpä epäilys valtaa runoilijan mielen ja hän kuvailee tilannetta runossa LXX (käännös Päivö Oksala):
:''Ei kera muiden niin halukas ole naiseni naimaan kuin minun kanssani vain, jos kosis Juppiterkin. Naisen lausuma tuo sana kiihkeän lempijän korvaan talleta tuulen tai vierivän veen vilinään''.
| |||