Suomalaiseen kansanperinne on kokonaisuutenakokonaisuutenaan maalaiskylien perinnettä, koska valtaosa väestöstä sai toimeentulonsa maanviljelyksestä. Ryhmä- ja rivikyliä on ollut etenkin Länsi-Suomessa, mutta Savossa ja Karjalassa yksinäistalot ovat olleet yleisempiä. Kyläyhteisö sitoi jäseniä toisiinsa ja se loi ja säilytti perinnettä, koska ihmiset seurustelivat enimmäkseen naapurustonsa kanssa. Kyläyhteisön luonne oli suljettu, mikä ilmeni esimerkiksi vieraasta kylästä haetun aviokumppanin karsastamisessa ja nuorten miesten kylienvälisissä joukkotappeluissa. Kyläyhteisöön liittyviä perinnelajeja ovat esimerkiksi piirileikeissä käytetyt laulut, käsitöitä tehdessä kerrotut uskomustarinat ja toisia ihmisiä, sukulaisia ja naapureita koskevat humoristiset, liioittelevat kertomukset. Kyläyhteisöt säilyivvät 1940–1950-luvuille saakka, kunnes ne hajosivat toisaalta muuttoliikkeen vaikutuksesta, toisaalta siksi että ulkopuoliset suhteet voimistuivat ja sisäinen vuorovaikutus pieneni.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Virtanen, Leea | Nimeke = Kansanperinne| Vuosi = 1993| Sivu = 19–21| Selite = Teoksessa Molarius, Päivi (toim.): Suomen taide ja kulttuuri| Julkaisija = Helsingin yliopisto: Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus| Isbn = 951-45-60071-X| Viitattu = 3.4.2017}}</ref>
== Kansanperinteen lajeja ==
=== Kansanrunot ja muu suullinen kansanperinne ===
