Ero sivun ”Asekätkentä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 34:
Jutussa suurimman huomion saaneen, niin kutsutun päämajan haaran oikeuskäsittely alkoi 28. maaliskuuta 1947 – lähes kahden vuoden kuluttua hajavarastoinnin paljastumisesta – Helsingin [[Kaivopuisto]]ssa kenraali [[Rudolf Walden]]in perikunnan omistamassa [[Marmoripalatsi (Helsinki)|Marmoripalatsi]]ssa, jonka perikunta oli vuokrannut valtiolle. Oikeuden puheenjohtajana toimi hovioikeuden asessori, myöhempi oikeusministeri [[Arvo Helminen]] sekä oikeuskanslerin määrääminä syyttäjinä poliisiylitarkastaja [[Eino Nikupaavola]] ja hallitussihteeri [[Urho Kiukas]].<ref>Lukkari 1984, s. 265–266.</ref> Oikeus ehti pitää sata istuntoa ennen kuin päämajan haaran juttu oli valmis päätettäväksi 9. huhtikuuta 1948. Muiden muassa kenraaliluutnantti A. F. Airoa ja kenraaliluutnantti [[Einar Mäkinen|Einar Mäkistä]] vastaan nostetut syytteet hylättiin, kun taas eversti Valo Nihtilä ja everstiluutnantti Usko Haahti tuomittiin viideksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja määrättiin erotettaviksi puolustusvoimien palveluksesta.<ref name="Lukkari 1984, s. 270">Lukkari 1984, s. 270.</ref> ”Maakunnan miesten” osalta oikeudenkäynnit pidettiin suojeluskuntapiireittäin ja viimeiset niistä saatiin päätökseen kesäkuussa 1949.<ref>Lukkari 1984, s. 272.</ref> Asekätkennän oikeuskäsittely päättyi lopullisesti vasta 15. maaliskuuta 1950, jolloin [[Korkein oikeus (Suomi)|Korkein oikeus]] antoi päätöksensä. KKO kovensi [[sotaylioikeus|sotaylioikeuden]] antamia tuomioita peräti 698 henkilön osalta.<ref>Lukkari 1984, 275.</ref>
Toimintaan osallistui kaikkiaan noin 5 000–10 000 henkilöä. Määrän summittaisuus johtuu siitä, ettei kaikkien toimintaan osallistuneiden osuus koskaan paljastunut.<ref>Lukkari 1984, 78. Jukka Tarkka mainitsee ''Suomen historia'' -teoksen artikkelissa "Paasikiven linja käytännössä" osallisten summittaiseksi määräksi 5000 henkilöä (Suomen historia osa 8, 1988, s. 37).</ref> Näistä noin 2000 oli jossakin vaiheessa pidätettynä. Myöskään pidätettyjen tarkkaa määrää ei tiedetä.<ref>Lukkari 1984, 244: kirjoittaja toteaa, että Valpo ei tilastoinut pidätyksiä kattavasti. Ainoastaan sisäministeriön tutkintaelimen (SMTE) jatkotutkimuksiin johtaneet pidätykset tilastoitiin.</ref> Sisäministeriön tutkintaelin (SMTE) kuulusteli virallisten tietojen mukaan 5 870 henkilöä, mutta todellinen määrä oli paljon suurempi. SMTE:n suorittamista kuulusteluista kertyi 294 suurta kansiota, joissa oli yhteensä 45 000 sivua. Valpon kuulustelemien henkilöiden lukumäärästä ei ole mitään tietoa.<ref>Lukkari 1984, 246.</ref> Tutkijat saivat kaikkiaan 1 560 ilmiantoa, joista suurin osa osoittautui aiheettomiksi ja pahan tahdon, kateuden tai kostonhalun ilmentymiksi. Ilmiantajana oli Oulun tapauksen (Lauri Kumpulainen) lisäksi vain kerran kätkentäorganisaatiossa mukana ollut henkilö. Ilmianto aiheutti kuitenkin usein pidätyksen ja perusteellisen [[kotietsintä|kotietsinnän]]. Kymmenien epämääräisten puhelinsoittojen ja kirjelappusten perusteella ei voitu ryhtyä edes tutkimuksiin.<ref>Lukkari 1984, s. 246–247.</ref>
Rangaistuksia sai kaikkiaan 1 488 henkilöä ja vankeustuomioiden yhteenlaskettu pituus oli lähes 400 vuotta. Nuorin syytteeseen asetetuista ja tuomituista oli ollut toiminnan alkaessa 16-vuotias, vanhin 78-vuotias. Tiedossa olevien kuulusteltujen ikäjakauma oli vieläkin laajempi, 12–87 vuotta. Tuomitut olivat pääosin miehiä, mutta joukossa oli myös yhdeksän naista.<ref>Lukkari 1984, 79–80.</ref> Suurin osa vankeustuomioista oli ehdollisia kolmen vuoden koetusajalla.<ref name="viite33"/> Ankarimman tuomion, kuusi vuotta kuritushuonetta, sai everstiluutnantti [[Usko Haahti]].<ref name=Suomi75 /> Ainoa vankeuteen tuomittu kenraalikuntaan kuulunut oli kenraalimajuri [[Erkki Raappana]], joka sai kuuden kuukauden tuomion avunannosta asekätkentään.<ref name="Lukkari 1984, s. 270"/> Hänelläkään ei ollut virallista asemaa hajavarastointiorganisaatiossa, vaan hän joutui mukaan toimintaan velvollisuudentuntonsa ajamana halutessaan auttaa alaisiaan.<ref>Lukkari 1984, s. 246.</ref> Kenraalimajuri [[Pietari Autti]] ehti olla perättömäksi osoittautuneen ilmiannon vuoksi pidätettynä kuukauden ajan.<ref>Lukkari 1984, s. 306–307.</ref>
| |||