Ero sivun ”Temperamentti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
järjestellään piirteet samaan osioon ja selv. |
|||
Rivi 16:
==Temperamenttiprofiili ja temperamenttipiirteet==
Yksilön ''temperamenttiprofiili'' on hänen temperamenttinsa kokonaisuus, joka muodostuu monesta piirteestä. Joskus yksi äärimmäisen voimakas temperamentin piirre voi tosin muodostua hallitsevaksi, mutta tämä on harvinaista.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 23–25.</ref>
Jokainen temperamenttipiirre vaihtelee asteittain. Lähelle keskiarvoa asettuvat temperamenttipiirteet mielletään normaaleiksi, koska suurimmalla osalla ihmisistä kaikki temperamenttipiirteet ovat keskiarvoisia ja ääripiirteet harvinaisia. Ääripäitä lähestyttäessä voidaan puhua temperamentin vääristymästä, sillä keskarvosta poikkeava temperamenttipiirre alkaa aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi aktiivisuudeltaan keskiarvoinen tai hieman sen yläpuolella oleva lapsi on ripeä ja helposti innostuva, mutta sitä aktiivisempi jo levoton, ja kaikkein aktiivisin kärsii [[ADHD|ADHD:sta]]. Vaikka sosiaalisuutta nykyisin arvostetaankin, voimakas sosiaalisuus tarkoittaa riippuvuutta muiden ihmisten antamasta huomiosta ja kiitoksista sekä kykenemättömyyttä itsenäisiin ratkaisuihin ja faktojen erottamiseen emootioista. Vaikka yksilön elämä voikin olla sitä helpompaa, mitä vähemmän hän temperamentiltaan poikkeaa keskiarvosta, yhteiskunnan voidaan katsoa hyötyvän myös erilaisten, temperamentiltaan poikkeavien ihmisten, kuten riskinottajien, olemassaolosta. Myös yksilötasolla temperamenttipiirteen merkitys ja hyödyllisyys määräytyy ensisijaisesti tilanteesta.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 24–29.</ref>▼
Temperamentin piirteitä Keltikangas-Järvisen (2014) mukaan:<ref name="kj-piirteet">Keltikangas-Järvinen 2014, s. 15–19.</ref>
Rivi 29 ⟶ 27:
* Rytmisyys eli järjestelmällisyys: biologisten vuorokausirytmien säännöllisyys, ilta- tai aamu-unisuus, sekä helppous tai vaikeus pitää elämässä yllä säännöllisyyttä ja järjestystä.
* Sensitiivisyys: herkkyys ulkoisille ärsykkeille, johon kuuluu kipuherkkyys sekä kärsiminen melusta, kuumasta, kylmästä ja vaatteiden hankaamisesta. Sensitiivisyyteen kuuluu myös kyky tai kyvyttömyys havaita ja tulkita sosiaalisia tilanteita ja toisen ihmisen tunteita.
Eri tutkijat ja eri koulukunnat ovat määritelleet temperamenttiin kuuluvaksi eri piirteitä. Aikuisten temperamenttia käsitteleviä teorioita ovat esimerkiksi Strelaun ja Cloningerin teoria. Lapsiin kohdistuvia teorioita ovat esimerkiksi Thomasin ja Chessin teoria, Bussin ja Plominin teoria, Kaganin sosiaalisen inhibition teoria ja Rothbartin ja Derryberryn kehityspsykologinen teoria.<ref>Keltikangas-Järvinen 2015, s. 45–46.</ref>▼
Tunnetuin lapsen temperamenttityypittely pohjautuu [[Alexander Thomas|Alexander Thomasin]] ja [[Stella Chess]] 1950–60-luvuilla suorittamiin tutkimuksiin
Bussin ja Plominin teoria on kehityspsykologinen ja alkaa lapsuudesta, mutta se kattaa koko temperamentin kehityksen vauvasta aikuisuuteen saakka. Bussin ja Plominin ensimmäisen teorian mukaan temperamenttipiirteitä on vain neljä: emotionalisuus, aktiivisuus, sosiaalisuus ja impulsiivisuus. Myöhemmin he poistivat impulsiivisuuden teoriastaan, sillä se ei tullut riittävän systemaattisesti ja johdonmukaisesti esiin, eikä sille havaittu riittävää perinnöllistä pohjaa.<ref>Keltikangas-Järvinen 2015, s. 71–72.</ref>▼
Kagan keskittyi tutkimuksissaan pelkästään estyneisyyden eli inhibition tutkimiseen. Hän teki sen johtopäätöksen, että lapset voidaan jakaa kahteen ryhmään: estyneisiin ja ei-estyneisiin. Nämä kaksi erilaista reagointitapaa viittaavat lapsen ensimmäiseen reaktioon tuntemattomissa tilanteissa, ja ero niiden välillä tulee esiin toisen ja kolmannen ikävuoden aikana.<ref>Keltikangas-Järvinen 2015, s. 94–98.</ref>▼
[[David Keirsey]] on erottanut neljä temperamenttityyppiä: [[Idealistit (temperamentti)|idealistit]], [[Käsityöläiset (temperamentti)|käsityöläiset]], [[Vartijat (temperamentti)|vartijat]] ja [[Rationaalit (temperamentti)|rationaalit]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Keirsey, David | Nimeke = Please Understand Me II: Temperament, Character, Intelligence | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Prometheus Nemesis Book Company | Vuosi = 1998 | ISBN = 1-885705-02-6}}</ref>▼
▲Jokainen temperamenttipiirre vaihtelee asteittain. Lähelle keskiarvoa asettuvat temperamenttipiirteet mielletään normaaleiksi, koska suurimmalla osalla ihmisistä kaikki temperamenttipiirteet ovat keskiarvoisia ja ääripiirteet harvinaisia. Ääripäitä lähestyttäessä voidaan puhua temperamentin vääristymästä, sillä keskarvosta poikkeava temperamenttipiirre alkaa aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi aktiivisuudeltaan keskiarvoinen tai hieman sen yläpuolella oleva lapsi on ripeä ja helposti innostuva, mutta sitä aktiivisempi jo levoton, ja kaikkein aktiivisin kärsii [[ADHD|ADHD:sta]]. Vaikka sosiaalisuutta nykyisin arvostetaankin, voimakas sosiaalisuus tarkoittaa riippuvuutta muiden ihmisten antamasta huomiosta ja kiitoksista sekä kykenemättömyyttä itsenäisiin ratkaisuihin ja faktojen erottamiseen emootioista. Vaikka yksilön elämä voikin olla sitä helpompaa, mitä vähemmän hän temperamentiltaan poikkeaa keskiarvosta, yhteiskunnan voidaan katsoa hyötyvän myös erilaisten, temperamentiltaan poikkeavien ihmisten, kuten riskinottajien, olemassaolosta. Myös yksilötasolla temperamenttipiirteen merkitys ja hyödyllisyys määräytyy ensisijaisesti tilanteesta.<ref>Keltikangas-Järvinen 2014, s. 24–29.</ref>
==Yhteys älykkyyteen ja koulumenestykseen==
Rivi 44 ⟶ 54:
Tyttöjen ja poikien välillä ei ole havaittu systemaattisia temperamenttieroja sellaisissa tutkimuksissa, joiden tuloksista voisi vetää pitäviä johtopäätöksiä. Selkein havaittu ero on siinä, että pojilla on korkeampaa motorista aktiivisuutta kuin tytöillä. Temperamenttipiirteen hyväksyminen riippuu siitä, millaisia [[Sukupuolirooli|rooliodotuksia]] yhteiskunnalla on tytöille ja pojille, joten sama temperamenttipiirre voidaan yhdellä sukupuolella tulkita kielteiseksi mutta toisella myönteiseksi. Esimerkiksi aktiivisuus hyväksytään pojalle helpommin kuin tytölle, mutta ujous tytölle helpommin kuin pojalle.<ref>Keltikangas-Järvinen 2015, s. 203–204.</ref>
▲Eri tutkijat ja eri koulukunnat ovat määritelleet temperamenttiin kuuluvaksi eri piirteitä. Aikuisten temperamenttia käsitteleviä teorioita ovat esimerkiksi Strelaun ja Cloningerin teoria. Lapsiin kohdistuvia teorioita ovat esimerkiksi Thomasin ja Chessin teoria, Bussin ja Plominin teoria, Kaganin sosiaalisen inhibition teoria ja Rothbartin ja Derryberryn kehityspsykologinen teoria.<ref>Keltikangas-Järvinen 2015, s. 45–46.</ref>
▲Tunnetuin lapsen temperamenttityypittely pohjautuu [[Alexander Thomas|Alexander Thomasin]] ja [[Stella Chess]] 1950–60-luvuilla suorittamiin tutkimuksiin, joiden perusteella he jakoivat temperamenttityypit kolmeen luokkaan: helppoihin, haastaviin ja hitaasti lämpeneviin. Lisäksi luokittelun ulkopuolelle jäi määrittelemättömiä tapauksia. <ref name=":0">yle.fi/opinportti/etalukio/verkkoohjelmat/psykologia/temperamentti.shtml</ref> Thomas ja Chess erottavat temperamentissa yhdeksän osa-aluetta: aktiivisuuden taso, biologisten toimintojen rytmisyys, suhtautuminen uuteen, sopeutuminen uuteen, ärsytyskynnys aistikokemuksille, reaktioiden voimakkuus, mieliala, huomiokyky ja pitkäjännitteisyys-lyhytjännitteisyys.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lohja.fi/default.asp?sivu=1&alasivu=2746&kieli=246 | Nimeke = Temperametti | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Lohjan kaupunki | Viitattu = 26.9.2017 }}</ref> Määrittelyssä Thomas ja Chess korostavat temperamentissa käyttäytymisen tyyliin liittyviä piirteitä, kuten aktiivisuutta, sopeutumista ja joustavuutta. Mikään niistä ei ole toistaan parempi tai huonompi ja siksi niiden tiedostaminen voi auttaa aikuista ymmärtämään ja kunnioittamaan kunkin lapsen yksilöllisiä tarpeita. <ref name=":0" />
▲Bussin ja Plominin teoria on kehityspsykologinen ja alkaa lapsuudesta, mutta se kattaa koko temperamentin kehityksen vauvasta aikuisuuteen saakka. Bussin ja Plominin ensimmäisen teorian mukaan temperamenttipiirteitä on vain neljä: emotionalisuus, aktiivisuus, sosiaalisuus ja impulsiivisuus. Myöhemmin he poistivat impulsiivisuuden teoriastaan, sillä se ei tullut riittävän systemaattisesti ja johdonmukaisesti esiin, eikä sille havaittu riittävää perinnöllistä pohjaa.<ref>Keltikangas-Järvinen 2015, s. 71–72.</ref>
▲Kagan keskittyi tutkimuksissaan pelkästään estyneisyyden eli inhibition tutkimiseen. Hän teki sen johtopäätöksen, että lapset voidaan jakaa kahteen ryhmään: estyneisiin ja ei-estyneisiin. Nämä kaksi erilaista reagointitapaa viittaavat lapsen ensimmäiseen reaktioon tuntemattomissa tilanteissa, ja ero niiden välillä tulee esiin toisen ja kolmannen ikävuoden aikana.<ref>Keltikangas-Järvinen 2015, s. 94–98.</ref>
▲[[David Keirsey]] on erottanut neljä temperamenttityyppiä: [[Idealistit (temperamentti)|idealistit]], [[Käsityöläiset (temperamentti)|käsityöläiset]], [[Vartijat (temperamentti)|vartijat]] ja [[Rationaalit (temperamentti)|rationaalit]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Keirsey, David | Nimeke = Please Understand Me II: Temperament, Character, Intelligence | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Prometheus Nemesis Book Company | Vuosi = 1998 | ISBN = 1-885705-02-6}}</ref>
==Temperamenttitutkimuksen historia==
| |||