Ero sivun ”Suoniemi” versioiden välillä

Leimallinen piirre Suoniemelle oli kunnan hajanaisuus. [[Kokemäenjoki|Kokemäenjoen]] vesistöön kuuluva [[Kulovesi]] jakoi kunnan kahteen toisistaan täysin erillään olleeseen osaan. Kunnan hallintokeskus sijaitsi suurimmassa taajamassa [[Siuro]]ssa vesistön pohjoispuolella, missä olivat myös kunnassa olleet teollisuuslaitokset. Kirkko ja pappila olivat puolestaan vesistön eteläpuolella ja sielläkin etäällä paitsi toisistaan, myös suurimmasta asutuskeskittymästä, vierekkäisistä Sarkolan ja Vahalahden kylistä.▼

Suoniemeläinen opettaja, kotiseutuneuvos Eero Järventausta keräsi kotikunnastaan suuren määrän [[sananparsi]]a ja muuta kansanperinnettä.▼

Suoniemen suurimmat maatilat olivat vesistön pohjoispuolella sijaitsevat Kuljun ja Kauniaisten kartanot, jotka muodostuivat vuonna [[1641]] [[Ruotsi]]n kuningattaren [[Kristiina]]n eversti [[Helmut Wrangel]]ille lahjoittamista ja yhteen liitetyistä tiloista. Muut tämän alueen maatilat ovat olleet pääosin kartanoiden entisiä [[torppa|torppia]]. Kuljun kartanon on vuodesta [[1894]] lähtien omistanut [[Elving]]in ja Kauniaisen vuodesta [[1896]] lähtien [[Rosenlew (suku)|Rosenlew]]in suku; molemmat kartanot kuuluivat aikoinaan [[Mellin]]in suvulle. Kuljun 1700-luvun lopulta oleva päärakennus korjattiin perusteellisesti vuonna [[1917]] arkkitehti [[Birger Federley]]n piirustusten mukaan. Myös Kauniaisten päärakennus on 1700-luvulta. Kummassakin kartanossa on laaja [[puisto]]. Kuljun kartanon maalla sijainneessa Rajalan torpassa aloitti vuonna 1873 toimintansa Suoniemen ensimmäinen [[kansakoulu]]. Tämän ns. Rajalan koulun rakennus on edelleen olemassa − tosin ränsistyneenä ja huonokuntoisena −, vaikka itse koulu lakkautettiin jo kymmeniä vuosia sitten. Suoniemellä oli enimmillään, 1950-luvulla, toiminnassa yhtä aikaa viisi kansakoulua. <ref> Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): ''Suomenmaa – Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos'', osa 5, s. 372. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1973. </ref>▼