Ero sivun ”James Cook” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ja1l&caa (keskustelu | muokkaukset)
kannukset ja merenkävijä eivät sovi ajatuksellisesti yhteen ym. kh; nimet kannattaa lnkittää, kun niistä kuitenkin on artikkelit
jatkokielenhuoltoa(?), parissa kohdassa olin eri mieltä muutoksen mielekkyydestä; lähdelistassa linkittämistä kannattaa välttää selkeyden vuoksi; lisätty selite Viitteetön-mallineeseen, onhan artikkelissa tusinoittain lähdeviitteitä
Rivi 19:
'''James Cook''' ([[27. lokakuuta]] [[1728]] – [[14. helmikuuta]] [[1779]]) oli [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläinen]] [[tutkimusmatkailija]], merenkävijä ja [[Kartografi|kartoittaja]]. Hän purjehti kolmesti [[Tyynimeri|Tyynellämerellä]] ja kartoitti laajoja eurooppalaisille aiemmin tuntemattomia alueita. Cookin maailmanympärimatkat tekivät hänestä yhden kaikkien aikojen arvostetuimmista merenkävijöistä. Hänen tekemänsä rannikkojen kartat olivat tarkkoja, hän teki runsaasti [[Kansatiede|kansatieteellisiä]] ja luonnontieteellisiä havaintoja aiemmin tuntemattomista kansoista, eläimistä, kasveista ja paikoista, ja osaksi hänen ansiostaan päästiin eroon [[Keripukki|keripukin]] merimatkoilla aiheuttamista kuolemista.
 
Cook liittyi Ison-Britannian merivoimiin vuonna 1755. Hän ansioitui merenkävijänä 1760-luvulla kartoitettuaan [[Newfoundland]]in saaren rantaviivan. Sen ansiosta Cookille annettiin tehtäväksi johtaa tutkimusmatkaa eteläiselle Tyynellemerelle, jonka aikana hänen oli tarkoitus tehdä tähtitieteellisiä mittauksia sekä kartoittaa aluetta ja etsiä tuntematontaoletettua eteläistä mannerta, jonka uskottiin etelässä”[[Terra olevanAustralis]]ta”. Cook lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen vuonna 1768. TähtitieteellisetMatka oli suuri menestys vaikka tähtitieteelliset mittaukset eivät olosuhteiden vuoksi onnistuneet, mutta matka oli kuitenkin suuri menestys, sillä Cook kartoitti koko [[Uusi-Seelanti|Uuden-Seelannin]] rannikon ja Australian[[Australia]]n itärannikon sekä tutki matkalla olleiden luonnontieteilijöiden kanssa [[Tahiti]]a ja muita Tyynenmeren saaria.
 
Toisella Tyynellemeren Tyynenmeren-matkallaan Cook yritti jälleen turhaan löytää eteläistä mannerta ja purjehti kauemmas etelään kuin kukaan häntä ennen. Hän tuli osoittaneeksi, ettäettei asuttavaksi kelpaavaa eteläistä mannerta ei ollutole olemassa. Matkalla hän löysi kuitenkin uusia saaria ja saaristoja, kuten [[Uudet-Hebridit]] ja [[Uusi-Kaledonia|Uuden-Kaledonian]], sekä tutki monia vähän tunnettuja saaria.
 
Kolmannella matkalla Cook löysi [[Havaijisaaret]]. Yritykset löytää [[Luoteisväylä]] pohjoisen Tyynenmeren kautta eivät kuitenkaan onnistuneet, ja palattuaan Havaijisaarille talvella 1779 Cook joutuikuoli jouduttuaan kahakkaan alkuasukkaiden kanssa, jotka surmasivat hänet.
 
==Elämä ennen tutkimusmatkoja==
[[KuvaTiedosto:Cooks Karte von Neufundland.jpg|thumb|Cookin 1760-luvulla tekemä ja pitkään hänen jälkeensäkin käytetty Newfoundlandin kartta.]]
Cook oli kotoisin [[Yorkshire]]n kreivikunnasta. Hänen vanhempansa olivat maatyöläisiä. Hän sai kuitenkin verrattain hyvän koulutuksen paikallisen kartanonherran tuella.
 
Rivi 63:
Kun astronomiset havainnot oli tehty, Cookin miehistö oleskeli Tahitilla vielä kuusi viikkoa. Sinä aikana Cook itse keskittyi saaren tutkimiseen, ja saarelaisten kanssa ystävystynyt Banks sai päävastuun paikallisen kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimisesta. Useat merimiehet ottivat saarella [[Tatuointi|tatuointeja]], ja sen jälkeen tatuoinneista tuli merimiehillä yleisesti suosittuja.<ref>Whitney 1989, s. 110–112.</ref>
 
Viimeisinä viikkoina saarelaisten ja Cookin miehistön välit alkoivat kiristyä, koska ruoka saarella oli vähenemässä. Tahiti oli ollut miehistölle paratiisi, ja lähtö sieltä pettymys. Kaksi miestä karkasikin, mutta heidät haettiin väkisin takaisin.<ref>Whitney 1989, s. 120–122.</ref>
 
====Eteläisen mantereen etsintä====
Rivi 96:
Pian meriministeriö alkoi suunnitella Cookille toista matkaa. Senkin tavoitteisiin kuului ”suuren eteläisen mantereen” löytäminen.<ref name="Aubio"/><ref>Whitney 1989, s. 187.</ref> Matkan toinen tarkoitus oli [[pituusaste]]en selvittämiseen tarkoitettujen laitteiden testaaminen. Mukaan otettiin neljä [[laivakronometri]]ä, yksi [[John Harrison]]in suunnittelema ja kolme [[John Arnold]]in suunnittelemaa. Cookin oli tarkoitus myös testata uudentyyppistä [[kompassi]]a sekä kahta tapaa tislata merivedestä makeaa vettä.<ref>Whitney 1989, s. 191–193.</ref>
 
Tällä kertaa Cookin laiva oli [[HMS Resolution (1771)|''HMS Resolution'']], ja matkaan lähti myös toinen laiva, [[Tobias Furneaux|Tobias Furneaux’n]] komentama [[HMS Adventure (1771)|''HMS Adventure'']].<ref name="Aubio"/> Toinen laiva oli Cookin ajatus, sillä oltuaan ensimmäisellä matkalla Australian edustalla vähällä joutua haaksirikkoon Australian edustalla hän vakuuttui saattajan tarpeellisuudesta.<ref>Whitney 1989, s. 188.</ref> Molemmat laivat olivat jälleen parkkilaivoiksi takiloituja entisiä Pohjanmeren koljareita.<ref name="L&N184">Lainema ja Nurminen, s. 184</ref>
 
Miehistöönsä Cook otti monia ensimmäisellä matkalla olleita upseereita ja merimiehiä, ja lopuillekin paikoille oli riittävästi innokkaita tulijoita. Mukana oli jälleen tähtitieteilijöitä ja luonnontieteilijöitä. Juhlitun Joseph Banksin oli tarkoitus olla taas mukana, mutta hän jättäytyi pois, koska ei saanut itselleen riittävän suuria tiloja laivalle. Hänen tilalleen otettiin preussilainen luonnontieteilijä [[Johann Reinhold Forster]].<ref>Whitney 1989, s. 188–195.</ref>
Rivi 107:
 
====Tyynellämerellä====
Cook ja Furneaux kadottivat Eteläisen jäämeren vaikeissa olosuhteissa yhteyden toisiinsa. Cook jatkoi Uutta-Seelantia kohti, jonka [[Queen Charlotte Sound]]in kapteenit olivat sopineet tapaamispaikaksi, jos he menettäisivät yhteyden. Sitä ennen Cook teki vielä napapiirin eteläpuolelle uusia yrityksiä napapiirin eteläpuolelle. Paleltumista ja keripukista kärsinyt miehistö saavutti Uuden-Seelannin 25. maaliskuuta.<ref>Whitney 1989, s. 207–208.</ref>
 
Cook ja tiedemiehet kartoittivat ja tutkivat maihinnousupaikkaa [[Dusky Bay]]ta ja pystyttivät sinne observatorion.<ref>Whitney 1989, s. 208.</ref> Cook kylvi saarelle myös viljaa ja vihanneksia sekä vapautti hanhia, tavoitteenaan perustaa Uuteen-Seelantiin englantilaistyylistä maanviljelystä. Kuukauden kuluttua Dusky Baylle rantautumisesta Cook lähti etsimään Furneaux’ta sovitusta kohtaamispaikasta, mistä tämä löytyikin. Cook vapautti luontoon vuohia ja sikoja, toivoen niiden alkavan lisääntyä. Alkuasukkaat olivat ystävällisiä mutta eri väkeä kuin Cookin aikaisemmalla matkallaan tapaamat. Heillä oli kuitenkin tietoa ja esineistöä Cookin käynnistä. Koska Cook tunsi jo seudun, hän ehdotti että laivat lähtisivät talveksi tutkimusretkelle trooppisille vesille ennen kuin palaisivat antarktisille vesille taas seuraavana kesänä.<ref>Whitney 1989, s. 214–217.</ref>
Rivi 196:
==Cook kansatieteilijänä==
[[Kuva:H000135- Fish hook.jpg|thumb|Seurasaarilta tuotu kalastuskoukku ja siima. Australian Museumin kokoelmista.]]
Cookin maailmanympärimatkojen yksi päätarkoituksista oli Tyynenmeren [[Etnografia|kansojen tutkimus]]. Cookin tavoitteeksi ei annettu valloittaa löytämiään maita vaan tutkia niitä ja niiden kansoja. Kaukaisiin kansihinkansoihin oli ennen Cookia suhtauduttu hyvin [[Kolonialismi|kolonialistisesti]] ja Eurooppa-keskeisesti, mutta Cookille annettiin ohjeet "pitää kaikin sopivin keinoin yllä ystävyyttä alkuasukkaiden kanssa" ja välttää verenvuodatusta. Cook teki matkoillaan runsaasti tarkkoja havaintoja alkuasukkaiden ulkonäöstä, persoonallisuudesta, vaatetuksesta, asumuksista, ruokavaliosta, matkustuskeinoista, aseistuksesta, kaupankäynnistä, uskonnosta, naisista, kielestä, tavoista, yhteiskuntarakenteesta ja monista muista asioista. Hän suuntasi kirjoituksensa lukijoille, joilla oli vain vähän tuntemusta antropologiasta. Cook pyrki kuvaamaan näkemänsä asiat objektiivisen totuudenmukaisesti ilman moralisointia. Hän esimerkiksi hyväksyi miesten moniavioisuuden sillä perusteella, että se oli Uuden-Seelannin oloissa hänen mielestään naisten kannalta hyödyllistä. Cook luonnehti kohtaamiaan alkuasukkaita järkeviksi ja käytännöllisiksi, eikä hän juurikaan rinnastanut alkeellisimpiakaan kansoja eläimiin tai kutsunut heitä tyhmiksi, kuten häntä edeltäneet tutkimusmatkailijat olivat tehneet.<ref name="lind">{{Verkkoviite | Osoite = https://lurj.org/issues/volume-3-number-1/cook | Nimeke = Captain Cook as Ethnographer : The Role of Cook's Journals in the Formation of the Ethnographic Genre | Tekijä = Erica Lind | Ajankohta = 2008 | Julkaisu = Lethbridge Undergraduate Research Journal | Julkaisija = University of Lethbridge Lethbridge, Alberta, Canada | Viitattu = 4.9.2017 |Kieli = {{en}}}}</ref>
 
Cook toi matkoiltaan runsaasti esineistöä kuten jumalkuvia, vaatteita, koreja ja kalastusvälineitä. Esineitä on kaikkiaan noin 2000, ja niiden kokoelmia on nykyisin museoissa eri puolilla maailmaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://maa.cam.ac.uk/captain-james-cook/ | Nimeke = Captain James Cook | Julkaisija = Museum of Archaeology and Anthropology, Cambridge | Viitattu = 4.9.2017 |Kieli = {{en}} }}</ref>
Rivi 210:
 
==Lähteet==
{{Viitteetön|Collingridgeen ja Hermaniin ei ole yhtään viitettä}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = [[Vanessa Collingridge]], Vanessa | Nimeke = Captain Cook | Vuosi = 2002 | Julkaisija = Ebury Press | Isbn = 0-09-188898-0 |Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = [[Arthur Herman]], Arthur | Nimeke = To Rule The Waves | Vuosi = 2005 | Sivu = 293–306 | Julkaisija = Hodder | Isbn = 0-340-73419-1 |Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = [[Matti Lainema]], Matti & [[Juha Nurminen]], Juha | Nimeke = [[Ultima Thule – Pohjoiset löytöretket]] | Vuosi = 2001 | Julkaisija = WSOY, John Nurmisen Säätiö | Isbn = 951-0-23925-9 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Lynne Whitney, Lynne | Nimeke = Voyages of Discovery: Captain Cook and the Exploration of the Pacific | Vuosi = 1989 | Julkaisija = University of California Press | Isbn = 0-520-06564-6 |Kieli = {{en}} }}
 
===Viitteet===