Ero sivun ”Suolinkainen” versioiden välillä

'''Suolinkainen''' (''Ascaris lumbricoides'') on [[sukkulamadot|sukkulamatoihin]] kuuluva [[loinen (biologia)|loiseläin]], jota tavataan koko maailmassa. Suolinkainen on [[lapamato|lapamadon]] ohessa toinen Suomessa esiintyvistä vaarallisista loiseläimistä, jotka voivat tarttua ihmiseen. Eniten sitä tavataan Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa, sekä Afrikassa, varsinkin Keski- ja Länsi-Afrikan rannikkoseuduilla.<ref>[http://www.patient.co.uk/doctor/Ascaris-Lumbricoides.htm Ascaris Lumbricoides] Patient Plus UK {{en}}</ref> Suolinkaista esiintyy eritoten sellaisilla seuduilla, joissa [[uloste]]peräisen [[lannoite|lannoitteen]] käyttö on yleistä. Ihminen voi saada tartunnan esimerkiksi syömällä kasviksia, joita on lannoitettu lannalla. Kaikenlainen maan tonkiminen paljain käsin muodostaa myös riskitekijän.{{lähde}}

Suolinkaisen elämänkierto on hyvin monimutkainen. Saadakseen suolinkaisen ihmisen on ensin syötävä esimerkiksi vihanneksia, joissa on suolinkaisen munia. Munat päätyvät ihmisen [[ruoansulatuskanava]]n kautta suoleen, jossa munista kuoriutuu mikroskooppisen pieniä toukkia. Toukat porautuvat suolen seinämästä ihmisen [[verenkierto]]on ja hakeutuvat [[keuhkot|keuhkojen]] hiusrakkuloihin ja sieltä edelleen [[keuhkoputki]]in. Liman mukana toukat ajautuvat ihmisen [[hengitys|hengityksen]] ja yskimisen ansiosta [[suu]]hun, ja nielaistessa ylimääräistä limaa, toukat kulkeutuvat uudelleen [[mahalaukku]]un ja suoleen, jossa toukista kehittyy aikuisia yksilöitä.

Aikuiselle suolinkaiselle tyypillistä on sen melko suuri koko. Aikuinen uros suolinkainen on keskimäärin 2–4&nbsp;mm paksu ja 15–31&nbsp;cm pitkä. Väriltään suolinkainen on vaalean kellertävä. Naaraat ovat keskimäärin 3–6&nbsp;mm leveitä ja 20–49&nbsp;cm pitkiä. Naaraan sukuelimet sijaitsevat kehon loppuosassa, ja sen osuus on noin kolmasosa koko madon pituudesta. Madossa voi olla jopa 27 miljoonaa munaa kerrallaan, ja mato voi munia 200&nbsp;000 munaa päivässä. Hedelmöitetyt munat ovat soikeahkoja, ja ne ovat 45–75 mikrometriä pitkiä ja 35–50 mikrometriä leveitä.

Suolinkaisen torjunnassa ensisijaisen tärkeää on hyvä [[hygienia]] ja ulosteperäisten lannoitteiden välttäminen maanparannusaineena. Suolinkainen voi tarttua jopa likaisista käsistä, mikäli maata on möyhitty taikka kasvimaata kitketty.{{lähde}} Syötävät elintarvikkeet tulee huuhdella erityisen hyvin, kuten myös kädet, vaatteet ja välineet. Mielellään on syytä välttää käyttämästä elintarvikkeina sellaisia maataloustuotteita, joita on lannoitettu ihmisperäisellä lannalla. Ulkomaalaisista vihanneksista on suurempi riski saada tartunta.{{lähde}} Suurimmassa vaarassa ovat lapset, joilla on tapanaan panna suuhunsa kaikenlaista, mitä käsiinsä saavat. Kerran ihmiseen päästyään suolinkaisen hävittäminen voi olla vaikea operaatio sen omintakeisen lisääntymiskaavan vuoksi.

Osa munista ajautuu verenkierron mukana [[maksa]]an ja [[munuainen|munuaisiin]], [[sydän|sydämeen]] ja keuhkoihin, joten perinteinen suolistolääkitys apteekin matolääkkeillä ei välttämättä tuo toivottua tulosta. Toisekseen [[infektio]]n toteaminen saattaa olla perin hankalaa, sillä suolinkainen aiheuttaa monenlaisia oireita, kuten lievää [[yskä]]ä, [[päänsärky]]ä, [[kuume]]ilua, vatsanväänteitä, [[maksaläikkä|maksaläikkiä]] ja [[maksakirroosi]]a, [[turvotus|pöhötystä]], heikotusta, outoa laihtumista, [[B-vitamiini]]n ja [[magnesium]]in puutostiloja tai veriarvojen heilahtelua. Madoilla on myös [[toksikologia|toksikologinen]] vaikutus matojen ulostaessa ihmiselimistöön. Madot voivat aiheuttaa myös pahanhajuisen hengityksen, vaikka suuhygienia olisikin kunnossa.