Ero sivun ”Taivaanmekaniikka” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
OM (keskustelu | muokkaukset)
fix
Rivi 1:
'''Taivaanmekaniikka''' on tieteenala, joka tutkii taivaankappaleiden liikettä painovoimakentässä.
 
Varsinainen taivaanmekanikkataivaanmekaniikka tieteenalana sai alkunsa [[Isaac Newton]]in formuloitua [[Painovoima|yleisen painovoimalain]] kirjassa [[Philosophiae Naturalis Principia Mathematica]] vuonna [[1687]].
 
Tätä ennen taivaankappaleiden liikettä oli pyritty mallintamaan ja ennustamaan jo muinaisesta [[Babylonia|Babyloniasta lähtien]]. Nämä taivaan[[kinetiikka|kineettiset]] aurinkokuntamallit olivat pääasiassa maakeskeisiä ennen [[Nikolaus Kopernikus|Nikolaus Kopernikuksen]] aurinkokeskeistä mallia. [[Johannes Kepler]] muotoili planeettojen [[kiertorata|ratojen]] muotoon ja kiertoaikaan liittyvät [[Keplerin lait [[1609]]-[[1618]] 1609–1618. Ne pohjautuivat [[Tyko Brahe]]n tekemiin mittauksiin.
 
Newtonin painovoimateoria antoi fysikaalisen selityksen Keplerin ratalaeille ja mahdollisti taivaankappaleiden ratojen ennustamisen yksinkertaisista fysikaalisista periaatteista. Taivaanmekaniikka kykenee tuottamaan täsmällisiä ennusteita taivaanilmiöistä, joten sillä oli suuri vaikutus tieteellisen maailmankuvan kehittymiseen.
Taivaanmekaniikka säilyi [[tähtitiede|tähtitieteen]] merkittävämpänämerkittävimpänä osana Newtonista aina [[1800-luku|1800-luvun]] puoliväliin asti, jolloin uudet menetelmät kuten [[spektroskopia]] mahdollistivat myös taivaankappaleiden fyysisten ominaisuuksien tutkimisen ja johtivat modernin [[astrofysiikka|astrofysiikan]] syntyyn.
Taivaanmekaniikkan perusprobleema on kautta sen historian ollut taivaankappaleen radan määrittäminen Auringon (tai jonkin muun kappaleen) aiheuttamassa painovoimakentässä maanpäälisten havaintojen perusteella. Edelleen yleisimmin käytössä oleva menetelmä on [[Carl Friedrich Gauss]]n kehittämä [[Gaussin radanmääritysmenetelmä]].
 
TaivaanmekaniikkanTaivaanmekaniikan perusprobleema on kautta sen historian ollut taivaankappaleen radan määrittäminen Auringon (tai jonkin muun kappaleen) aiheuttamassa painovoimakentässä maanpäälisten havaintojen perusteella. Edelleen yleisimmin käytössä oleva menetelmä on [[Carl Friedrich Gauss]]nin kehittämä [[Gaussin radanmääritysmenetelmä]]. Jos tarkasteltavassa systeemissä on enemmän kuin kaksi kappaletta, ei kappaleiden liikeyhtälöitä voida ratkaista täydellisesti, vaan on turvauduttava numeerisiin menetelmiin.
Taivaanmekaniikka säilyi [[tähtitiede|tähtitieteen]] merkittävämpänä osana Newtonista aina [[1800-luku|1800-luvun]] puoliväliin asti, jolloin uudet menetelmät kuten [[spektroskopia]] mahdollistivat myös taivaankappaleiden fyysisten ominaisuuksien tutkimisen ja johtivat modernin [[astrofysiikka|astrofysiikan]] syntyyn.
 
[[Satelliitti]]en tultua käyttöön samaa matemaattista teoriaa on käytetty satelliittien ratamekaniikan laskemiseen.