Ero sivun ”Ohjelmointi” versioiden välillä

Ensimmäinen moderni ohjelmointikieli oli vuonna 1957 julkaistu [[FORTRAN]] ''(FORmula TRANslator, suom. "kaavakääntäjä")'', joka keskittyi matemaattisten [[Lauseke (ohjelmointi)|lausekkeiden]] kääntämiseen konekielelle. Vuonna 1958 julkaistiin [[ALGOL]] (''ALGOrithmic Language'') ja [[Lisp|LISP]] (''LISt Processor, suom. "listakäsittelijä"''), joka pionerisoi useita ohjelmointikielien ominaisuuksia, mm. ehtolausekkeet, rekursion ja dynaamisen tyypityksen. Vuosikymmenen lopulla [[kaupallis-hallinnollinen tietojenkäsittely|kaupallis-hallinnolliset]] sovellukset yleistyivät ja tietojenkäsittely alkoi siirtyä akatemiasta liike-elämään. Tämän kehityksen seurauksena vuonna 1959 julkaistiin [[COBOL|COBOL]] (''COmmon Business-Oriented Language,'' ''suom. "yhteinen liiketoiminta-suuntautunut kieli"'').

[[Tietojenkäsittelytiede]] kehittyi vähitellen kypsäksi tieteenalaksi. 1960-luvun alkupuolella esitelty [[ALGOL|Algol-ohjelmointikieli]] jäi hallitsevaksi ohjelmointikielityypiksi ongelmien ratkaisuun pyrkivään [[algoritmi]]seen eli [[proseduraalinen ohjelmointi|proseduraaliseen]] ohjelmointiin. Algol-perinnettä ylläpitivät siitä kehitetyt kielet kuten [[Pascal (ohjelmointikieli)|Pascal]] ja [[C (ohjelmointikieli)|C]]. Tämäntyyppistä ohjelmointia leimaavat hyppyjen korvaaminen toistorakenteilla, nimetyt ja parametrisoidut ohjelmanosat eli [[aliohjelma]]t [[muuttuja (ohjelmointi)|muuttujien]] vaikutusalueen rajoittaminen ja peittäminen sekä muuttujien [[Tyyppijärjestelmä#Staattinen vs. dynaaminen tyypitys|staattinen tyypitys]] (käännöksessä esimerkiksi tarkastetaan, ettei tuotetulla ohjelmalla voi sijoittaa kokonaisluvuksi määriteltyyn muuttujaan merkkijonoa). Tärkeää on myös kielen kääntämisen yksinkertaistaminen tekemällä kieli soveltuvaksi erilliseen selaus- ja jäsentämisvaiheeseen.