Wikipedia

Ero sivun ”Suomen kuningaskuntahanke” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 136:
Ehdokkaita Suomen kuninkaaksi keväällä ja kesällä 1918 oli useita. Ensisijaisesti kuninkaaksi toivottiin [[Saksan keisari]] [[Vilhelm II (Saksa)|Vilhelm II:n]] toiseksi nuorinta poikaa [[Oskar (Saksan prinssi)|Oskaria]], joka olisi luonut vahvan kytköksen Suomen ja Saksan kuningashuoneiden välille ja taannut siten Saksan tuen Suomelle mahdollisen kriisin aikana. Von der Goltz rohkaisi suomalaisia tavoittelemaan Hohenzollern-sukuun kuuluvaa hallitsijaa, mutta ulkoministeriönsä suosituksesta keisari Vilhelm oli haluton antamaan Oskaria tai muitakaan Hohenzollern-sukuisia edelleen epävakaana valtiona pidettyyn Suomeen. Valtionhoitaja Svinhufvud kävi vielä 26. elokuuta tapaamassa keisaria suostutellakseen tätä hyväksymään Oskarin ehdokkuuden, huonolla menestyksellä.<ref>Vares 1998, s. 230–231.</ref><ref>Huldén 1988, s. 92–97, 112–116, 132–138.</ref> Oskaria oli varhaisessa vaiheessa kannattanut myös päämajoitusmestari, kenraali [[Erich Ludendorff]].<ref>Huldén 1988, s. 89, 114.</ref>
 
Itse aktiivisimpana ehdokkaana kuningaskeskusteluissa esiintyi [[Mecklenburg]]in herttua [[Aadolf Fredrik, Mecklenburgin herttua|Adolf Friedrich]], entinen [[TogoTogomaa]]n kuvernööri. Häntä kannattivat voimakkaasti muun muassa Suomen diplomaattiedustajana Berliinissä ollut Edvard Hjelt sekä hänen avustajansa Rafael Erich. Häntä suosittelivat myös jotkut ulkomaiset kuninkaat. Adolf Friedrichin uskottavuutta kuitenkin heikensi heinäkuun alussa hänen edustajiensa liian innokas ja avoin lobbaustyö sekä aktiiviset vastustajat. Lehdissä kerrottiin 28. elokuuta hänen lopullisesti vetäytyneen ehdokkuudesta.<ref>Vares 1998, s. 231–232.</ref><ref>Huldén 1988, s. 79–86.</ref> Senaatti harkitsi saksalaisten ehdotuksesta myös Preussin prinssi [[Friedrich Wilhelm]]iä, jota ainakin Svinhufvud ja Paasikivi pitivät seuraavaksi parhaimpana vaihtoehtona. Keisari asettui kuitenkin vastustamaan myös hänen valintaansa, minkä lisäksi Friedrich Wilhelmin ongelmina olivat miespuolisten perillisten puuttuminen ja roomalaiskatolinen puoliso, jota varsinkin Suomen papisto vastusti.<ref name="Vares233">Vares 1998, s. 233.</ref><ref>Huldén 1988, s. 117–123.</ref>
 
Jopa Saksan päämajan marsalkat [[Paul von Hindenburg]] ja [[August von Mackensen]] sekä kenraali Ludendorff mainittiin ohimennen mahdollisina kuningasehdokkaina.<ref name="Vares233" /> Myös silloisen Ruotsin kuninkaan [[Kustaa V|Kustaa V:n]] poikaa [[Wilhelm (Ruotsin prinssi)|prinssi Wilhelm]]iä ja hänen kouluikäistä poikaansa prinssi Lennartia tarjottiin suomalaisille. Britannian ulkoministeriössä pohdittiin puolestaan mahdollisuutta saada Suomen kuninkaaksi tanskalainen prinssi. Suomessa kuitenkin skandinavialaista ja varsinkin ruotsalaista hallitsijaa pidettiin mahdottomana vaihtoehtona, sillä tämän olisi pelätty suosivan ruotsinkielisiä, Ruotsi oli Suomessa [[Ahvenanmaan kysymys|Ahvenanmaan kiista]]n vuoksi epäsuosiossa ja lisäksi monarkistit eivät halunneet skandinaavista heikkoa monarkkia. Suomalaissyntyisen kuninkaan mahdollisuutta ei pohdittu käytännössä lainkaan.<ref>Vares 1998, s. 242–246.</ref> Lisäksi Norjassa asunut saksalaissyntyinen Friedrich Klug tarjosi itseään Suomen kuninkaaksi joulukuussa 1917 ja uudelleen toukokuussa 1918, mutta hänen kirjeisiinsä ei vastattu.<ref>Sihvonen 1997, s. 11–12.</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kuningaskuntahanke”