Ero sivun ”Japanin kuplatalous” versioiden välillä

'''Japanin kuplatalous''' ({{k-ja|バブル景気|bubble keiki}}) tarkoittaa huimasti[[Japani]]n 1980-luvun lopun talouskehitystä, jossa kohoaviaedulliset maanlainat ja osakkeidenspekulaatio hintojajohtivat [[Japani]]ssaosake- vuosinaja kiinteistömarkkinoiden huimiin hinnannousuihin. Kuplan puhkeaminen [[1986]]&ndash;[[1990]]-luvun alussa toi mukanaan syvän laman.<ref Sename="EB" /> Japanin kuplatalous on yksi modernin taloustieteen kuuluisimmistatunnetuimmista [[talouskuplaTalouden hintakupla|talouskuplista]].

== Tausta ja kehitys ==

Toista maailmansotaa seuranneilla vuosikymmenillä Japani otti käyttöön tarkkoja tuontitariffeja ja käytäntöjä, joilla rohkaistiin kansalaisia säästämään tulojaan. Kun pankeissa oli enemmän rahaa, lainoja ja luottoa oli yhä helpompi saada, ja kun Japanilla oli suuri positiivinen kauppatase, [[jeni]]n arvo muihin valuuttoihin nähden kasvoi.
Tämä salli japanilaisten yritysten investoida helpommin kuin kilpailijansa, mikä laski tavaroiden hintoja ja kasvatti kauppatasetta entisestään. Jenin arvon kasvaessa osakekaupoista tuli erittäin tuottoisia.

Kuplan huipulla väitettiin usein, että Tokion keisarillisen palatsin maa-alue oli yhtä arvokas tai arvokkaampi kuin koko [[Kalifornia]]n osavaltio. Japani sai uutta kansallista ylpeyttä ja itsevarmuutta uuden taloudellisen valtansa seurauksena, mikä näkyi esimerkiksi kirjoissa kuten [[Shintarō Ishihara]]n ja [[Akio Morita]]n ''[[NO to ieru Nihon]]'' ("Japani”Japani joka osaa sanoa ei"ei”). Monet olivat Japanin ulkopuolella huolissaan buumista, ja ulkomaalaiset havainnoijat kritisoivat tapahtumia. Esimerkiksi [[Michael Crichton]] kirjoitti Japanin taloudellisen vallan aiheuttamia ongelmia käsittelevän teoksensa ''[[Nouseva aurinko]]'' tähän aikaan.

== Kuplan huippu ja puhkeaminen ==

== Seuraukset ==

Kiinteistökuplan luomisessa ja kasvattamisessa auttaneet helposti saatavat luotot pysyivät ongelmana useiden vuosien ajan, ja vielä vuonna 1997 pankit antoivat suuririskisiä lainoja. Luotto-ongelman korjaaminen tuli vielä vaikeammaksi, kun valtio alkoi tukea konkurssikypsiä pankkeja ja yhtiöitä, luoden useita "zombiyrityksiä"”zombiyrityksiä”.