Ero sivun ”Kaupunki” versioiden välillä

Keskiajalla Suomessa oli vain kuusi kaupunkia, ja kaikki ne olivat rannikolla: [[Turku]], [[Viipuri]], [[Rauma]], [[Naantali]], [[Ulvila]] ja [[Porvoo]]. Ne olivat ennen muuta kauppakaupunkeja. Ne kävivät kauppaa enimmäkseen [[hansa]]kaupunkien kanssa, ja niissä pidettiin suuria markkinoita. 1350-luvulla Ruotsissa ja siis myös Suomessa tuli voimaan kaupunkilaki. Valtakunnan kaupungit jaettiin maa- ja tapulikaupunkeihin. Tapulikaupungeilla oli yksinoikeus käydä ulkomaankauppaa. Suomessa tapulikaupunkeja olivat Turku, [[Helsinki]] ja Viipuri. Suomen kaupunkien menestystä haittasi se, että kauppa oli niin voimakkaasti keskitetty [[Tukholma]]an.<ref name="Otavan">Otavan iso tietosanakirja, osa 4, Otava, 1962, palsta 681</ref> Vuonna 1734 kaupunginlaki ja maanlaki yhdistettiin Ruotsin valtakunnan yleiseksi laiksi, mutta siinä säilytettiin paljon hallinnollisia eroavaisuuksia kaupunkien ja maaseudun välillä.<ref>Spectrum tietokeskus, osa 5, WSOY 1977, s. 257</ref> Suomen suurin kaupunki oli Turku perustamisestaan keskiajalla aina 1840-luvulle saakka.

Suomen kaupunkiväestön osuus maan koko väestöstä alkoi kasvaa nopeasti 1880-luvulla, pääosin teollisuuden ansiosta. TeollistumisenTuolloin edistyminenjo saimaan Helsinginsuurimmaksi erottumaankaupungiksi kasvanut Helsinki alkoi erottua entistä selvemmin muista Suomen kaupungeista,. jaSamoin Turku,teollistumisen myötä kasvanut [[Tampere]] sekä samaa kokoluokkaa olleet Turku ja Viipuri muodostivat toisenmerkittävän osan kasvavasta ryhmänkaupunkiväestöstä. Kaupunkien ympärille syntyi 1800-luvulla paljon esikaupunkiasutusta, mikä aiheutti ongelmia, sillä maalaiskuntien oli vaikea huolehtia kaupunkimaisista alueista ja esikaupunkien liittäminen kaupunkeihin oli vaikeaa. Vuonna 1925 uuden lain myötä esikaupunkien liittäminen kaupunkeihin helpottui.<ref name="Otavan"/>