Ero sivun ”Seija Simola” versioiden välillä

'''Seija Saara Maria Simola''' (myöh. ''Franzén'', s. [[25. syyskuuta]] [[1944]] [[Helsinki]] – elokuu [[2017]])<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= Latva, Tony; Tuunainen, Petri| Nimeke= Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa| Julkaisija=Helsinki: WSOY | Vuosi=2004 | Tunniste= ISBN 951-0-27817-3}} </ref><ref name="is_20170831" /> oli [[Suomi|suomalainen]] [[iskelmälaulaja]]. VanhemmatHänen vanhempansa olivat taidemaalari, [[dir.cant]] [[Urpo Simola]] ja voimistelija Anita Lappalainen.{{lähde}}. Seija Simola oli [[1960-luku|1960-luvun]] ja [[1970-luku|1970-luvun]] suosituimpia naislaulajia.

Simola oli suosittu artisti koko [[1970-luku|1970-luvun]] ajan. Laulelmien ja iskelmien lisäksi hän levytti silloin tällöin myös pop-musiikkia kuten tunnetut [[ABBA]]-kappaleet ''Waterloo'' ja ''Fernando'', joihin laulaja itse teki suomennokset. Suurimpia menestyksiä olivat ''Maritza'' ja ''Et itkeä saa Argentiina''. 701970-luvulla Seija Simola lauloi myös [[Pepe & Paradise]]n kanssa ja Lauluyhtye Fyrkassa, jonka [[Yleisradion_kantanauha|kantanauhaäänitteitä]] soitettiin ahkerasti radiossa. Parhaiten mieliin lienee jäänyt lastenlaulu ''Pippuri ja unikko''.

[[1978]] Simola edusti Suomea [[Euroviisut|Eurovision laulukilpailussa]] Reijo Karvosen sävellyksellä ''[[Anna rakkaudelle tilaisuus]]''. Laulu jäi kilpailuissa sijalle 18. sijalle, joka oli vuosikymmenen huonoin suomalaissijoitus.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.viisukuppila.fi/phpBB3/viisula/topic8120.html|Nimeke=Suomi 1978: Seija Simola – Anna rakkaudelle tilaisuus| Tekijä = | Julkaisu =Viisukuppila| Ajankohta =21.2.2012| Viitattu = 10.12.2016}}</ref> Huono menestys Euroviisuissa vaikutti laulajan suosioon ja levymyynti ja keikkatarjoukset vähenivät. Tämän vuoksi mm. vuonna [[1979]] julkaistu LP-levy ''Katseen kosketus'' ei menestynyt, vaikka se radiosoittoa saikin hyvin. Levyltä löytyvät mm. sellaiset ikivihreät kuin ''Kesytetty'' ja ''Laulu kuolleesta rakastetusta''.

[[1980-luku|1980-luvulla]] Seija Simola levytti kaksi pitkäsoittoa, jotka sisälsivät diskopoljentoisia iskelmiä. ''Ei rakastaa voi tämän enempää'' vuodelta [[1984]] jäi laulajan viimeiseksi hitiksi. Simola ei ole koskaan mieltänyt itseään varsinaisesti iskelmälaulajaksi ja diskoalbumien vastapainoksi v. [[1986]] [[Esa Kaartamo]] sävelsi ja sanoitti vuonna [[1986]] hänelle levykokonaisuuden, jota artisti itse pitää yhtenä uransa parhaista. Levy jäi Simolan viimeiseksi pitkäsoitoksi ja sen kappale ''Sateenvarjo'' soi usein radiossa. Artistin uusimmat levytykset löytyvät vuonna 2003 julkaistulta kokoelmalevyltä nimeltään ''50-7050–70-luvun ladyt : 17 [[Erik Lindström]]in unohtumatonta iskelmää''.