Ero sivun ”Kitarasoolo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p stilisointia |
lisätty asianmukainen ääninäyte havainnolistamaan sooloa |
||
Rivi 7:
==Kitarasoolon historia==
{{Ääninäytelaatikko sijoitus oikealle|Näyte kitarasoolosta}}
{{kuuntele
| tiedostonimi = The Strokes - Tap Out kitarasoolo.ogg
| otsikko = The Strokes - ”Tap Out”
| kuvaus = 17 sekunnin kitarasoolo yhdysvaltalaisen [[The Strokes]]-yhtyeen kappaleesta ”Tap Out” vuodelta 2013.
}}
{{Ääninäytelaatikko loppu}}
Modernissa populaarimusiikissa soitetaan yleensä yksiäänisiä kitarasooloja plektralla. Tämän nykyään itsestäänselvyytenä pidetyn tyylin pioneerina pidetään [[Lonnie Johnson]]ia,<ref name=Herzhaft>Gérard Herzhaft, Encyclopedia of the Blues, 1979</ref> joka soitti akustisella kitaralla tähän tapaan bluesia ja jazzia levytyksissään 1920-luvulta alkaen. Kitarasoolot yleistyivät länsimaisessa populaarimusiikissa [[sähkökitara]]n tultua käyttöön vuoden 1940 tienoilla. Ensimmäisenä merkittävänä sähkökitaraa käyttäneenä soolokitaristina pidetään [[Charlie Christian]] -nimistä nuorena kuollutta [[jazz]]muusikkoa. Bluesin puolella toinen sähkökitaran pioneeri, [[T-Bone Walker]], levytti ensimmäisiä sähkökitarasoolojaan samoihin aikoihin. 1940-luvun lopulla sähkökitarasta tuli hallitseva instrumentti [[blues]]musiikissa, josta kitarasoolot sittemmin periytyivät [[rock]]musiikkiin. Pisimmät kitarasoolot kuultiin edelleen jazzmusiikin piirissä, vaikka jazzissa kitara ei olekaan läheskään niin yleinen soitin kuin rockissa.
| |||