Ero sivun ”James Cook” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Kolmas matka 1776–1779: lisää |
→Kolmas matka 1776–1779: lisää; järjestelyä |
||
Rivi 162:
Englantilaiset lähtivät Tahitilta viimeisen kerran syyskuun lopussa. Moorealla yhden vuohen varkaus sai Cookin poikkeuksellisen raivoihinsa ja hävittämään saarelaisten omaisuutta. Retkikunta jatkoi Seurasaarille, ja Mai asettui Huahinelle. Sieltä retkikunta jatkoi Raiatealle, missä se pysytteli kuukauden ajan odotellen pohjoisen pallonpuoliskon kesää. Pohjoisen tuntemattomia vesiä kohti lähdettiin joulukuun alussa.<ref>Whitney 1989, s. 350–358.</ref>
====Havaijin löytyminen
Jouluaattona retkikunta löysi pienen saaren, jolle Cook antoi nimeksi [[Joulusaari]]. Tammikuussa 1778 retkikunta löysi ensimmäisinä eurooppalaisina Polynesian pohjoisimmat saaret [[Havaijisaaret]], jotka Cook nimesi Sandwichsaariksi mesenaattinsa Sandwichin jaarlin mukaan. Alkuasukkaat olivat ystävällisiä ja hyvin kiinnostuneita englantilaisten laivoista. Yhdessä kahakassa englantilaiset tosin joutuivat ampumaan veneensä kaatamista yrittäneen alkuasukkaan. Cook nousi maihin [[Kauai]]n saarella, missä laiva täydensi muonavarastojaan. Rautanaulat olivat jälleen haluttua kauppatavaraa, naiset seuranhaluisia, ja varastelukin loppui ensimmäisen päivän jälkeen.<ref>Whitney 1989, s. 359–364.</ref>
====Amerikan länsirannikon kartoitus ja Luoteisväylän etsintä====
Retkikunta vietti Kauailla kaksi viikkoa. Viisi viikkoa sieltä lähdön jälkeen se saavutti Pohjois-Amerikan rannikon nykyisen [[Oregon]]in pohjoisrannikon kohdalla. Cook ankkuroi laivat [[Vancouverinsaari|Vancouverinsaarelle]] ja pääsi kauppayhteyksiin paikallisten intiaanien kanssa sillä aikaa kun ''Resolutioniin'' tehtiin korjauksia. Jatkaessaan pohjoiseen Cook jatkoi rannikon kartoittamista ja totesi käyttämänsä vanhan kartan tuskastuttavan epätarkaksi. Cookille tuli yllätyksenä se, kuinka kauas länteen Alaska ulottui. Paikalliset asukkaat olivat jo tottuneet laivoihin, sillä alueella kävi venäläisiä turkiskauppiaita. Kesäkuun lopulla retkikunta saapui saarten välistä [[Beringinmeri|Beringinmerelle]]. Se purjehti salmen läpi ja rantautui lyhyeksi aikaa Aasian puolelle, tosin epätietoisina siitä, oltiinko yhä Amerikassa vai jo Aasiassa. Retkikunta jatkoi [[Pohjoinen jäämeri|Pohjoiselle jäämerelle]], kunnes jää tukki reitin. Cook yritti löytää mutkittelemalla pohjoisemmaksi mutta kääntyi takaisin elokuun lopulla ja suunnitteli palaavansa aikaisin seuraavana keväänä takaisin. Paluumatkalla hän tapasi venäläisen tutkimusmatkailijan [[Gerasim Izmailov]]in, jolta hän sai apua karttojen korjaamisessa, ja kiitokseksi hän lahjoitti tälle arvokkaan [[Hadleyn oktantti|Hadleyn oktantin]]<ref>Lainema ja Nurminen, s. 199.</ref>. Cook päätti viettää talven Havaijilla, missä retkikunnan tiedemiehet voisivat tutkia saaria perusteellisesti.<ref>Whitney 1989, s. 363–375.</ref>
Cook nimesi Amerikan ja Aasian välisen salmen [[Beringinsalmi|Beringinsalmeksi]].<ref>Lainema ja Nurminen, s. 107 (nimeäminen)</ref> Vasta Cookin matkan jälkeen Beringinsalmen saaret ja rannikot osattiin sijoittaa tarkasti kartalle.<ref>Lainema ja Nurminen, s. 188</ref>
====Cookin terveysvaivat ja mielenterveyden horjuminen====▼
Cook oli ollut aiemmin kuuluisa hyvistä hermoistaan, mutta kolmannella matkalla hänen mielenterveytensä oli alkanut jostain syystä horjua. Hän sai usein raivokohtauksia ja käyttäytyi toisinaan epäjohdonmukaisesti ja epäreilusti miehiään kohtaan. Erään tutkijan mukaan Cook saattoi kärsiä [[Sukkulamadot|sukkulamadoista]], mikä aiheutti [[B-vitamiini]]n puutteen ja sitä kautta huonoa oloa, väsymystä, ärtyisyyttä ja masennusta. Myös kolmannella matkalla koetut epäonnistumiset ja viivytykset saattoivat pilata Cookin mielialaa.<ref>Whitney 1989, s. 378–379.</ref>▼
====Cookin kuolema====
[[Tiedosto:Deathofcookoriginal.jpg|thumb|Cookin kuolema. [[John Cleveley nuorempi|John Cleveley nuoremman]] maalaus vuodelta 1784.]]▼
Britit otettiin Havaijilla aluksi ystävällisesti vastaan, mutta havaijilaiset pyrkivät kuitenkin hiukan kiirehtimään heidän poistumistaan. Retkikunta lähti Havaijilta helmikuun ensimmäisellä viikolla, mutta myrsky vaurioitti ''Resolutionin'' mastoja, ja Cook joutui palaamaan [[Kealakekua Bay]]lle viikon kuluttua lähdöstä. Havaijilaiset eivät jostain syystä olleet hyvillään retkikunnan paluusta. Erään miehistön jäsenen kertoman mukaan tavallisia saarelaisia oli saattanut ärsyttää se, kuinka Cook oli ennen lähtöään ottanut laivalleen puuta pyhältä alueelta vaikka olikin saanut siihen päällikön luvan. Havaijilaiset heittelivät merimiehiä kivillä, ja varastelu kiihtyi.<ref>Whitney 1989, s. 384–385.</ref>
▲[[Tiedosto:Deathofcookoriginal.jpg|thumb|Cookin kuolema. [[John Cleveley nuorempi|John Cleveley nuoremman]] maalaus vuodelta 1784.]]
Aamulla 14. helmikuuta 1779 huomattiin, että alkuasukkaat olivat yöllä varastaneet yhden ''Discoveryn'' veneistä. Cook lähti maihin houkutellakseen havaijilaispäällikkö Kalaniopuun laivalleen panttivangiksi tai jos tämä oli paennut, polttaaksen taloja ja takavarikoidakseen kanootit. Kun Cook ja mukana olleet merimiehet rantautuivat, kymmenet havaijilaiset tulivat heitä vastaan kuten tavallista. Päällikkö suostui lähtemään laivalle. Väki oli kuitenkin kiihdyksissään tiedosta, että ''Discoveryn'' miehet olivat surmanneet kaksi havaijilaista lahden toisessa päässä. Eräs nainen varoitti päällikköään nousemasta laivaan. Kun yksi havaijilainen näytti aikovan heittää englantilaisia kivellä, Cook ampui häntä ja tyrmäsi hänet kiväärinperällään. Kun toinen havaijilainen uhkasi heittää keihään, Cook ampui häntä mutta surmasikin vierellä seisseen miehen. Kun Cook käänsi selkänsä ja lähti kahlaamaan veneelle, yksi havaijilainen löi häntä takaraivoon nuijalla ja iski tikarin hänen niskaansa. Sen jälkeen ryhmä miehiä hakkasi Cookin kuoliaaksi nuijilla ja kivillä. Veneet pääsivät pakenemaan, mutta Cook ja neljä merimiestä oli tapettu kahakassa. Havaijilaiset veivät ruumiit mukanaan.<ref>Whitney 1989, s. 386–388.</ref>
Cookin kuolemaan johtanut välikohtaus oli viimeinen esimerkki Cookin epävakaasta käyttäytymisestä, joka häntä vaivasi kolmannella matkalla. Cook vaati itsepintaisesti havaijilaispäällikköä nousemaan laivaan, hän ei kuunnellut miehistönsä kehotuksia paeta rannalta ajoissa, ja hän ampui raivonpuuskassa itseään uhkailevaa alkuasukasta, mikä sai havaijilaiset hyökkäämään.<ref>Whitney 1989, s. 390–391.</ref>▼
Retkikunta alkoi tavoitella Cookin ruumiin palautusta. Havaijilaiset olivat paloitelleet ruumiin samalla tavoin kuin he paloittelivat korkeiden päälliköidensä ruumiit, sillä papit pitivät Cookia [[Lono]]-jumalana. Retkikunnan onnistui lopulta väkivallan avulla suostutella havaijilaiset palauttamaan kapteenin jäänteitä. Hänet haudattiin merellä.<ref>Whitney 1989, s. 393–396.</ref>
▲====Cookin terveysvaivat ja mielenterveyden horjuminen====
▲Cook oli ollut aiemmin kuuluisa hyvistä hermoistaan, mutta kolmannella matkalla hänen mielenterveytensä oli alkanut jostain syystä horjua. Hän sai usein raivokohtauksia ja käyttäytyi toisinaan epäjohdonmukaisesti ja epäreilusti miehiään kohtaan. Erään tutkijan mukaan Cook saattoi kärsiä [[Sukkulamadot|sukkulamadoista]], mikä aiheutti [[B-vitamiini]]n puutteen ja sitä kautta huonoa oloa, väsymystä, ärtyisyyttä ja masennusta. Myös kolmannella matkalla koetut epäonnistumiset ja viivytykset saattoivat pilata Cookin mielialaa.<ref>Whitney 1989, s. 378–379.</ref>
▲Cookin kuolemaan johtanut välikohtaus oli viimeinen esimerkki Cookin epävakaasta käyttäytymisestä, joka häntä vaivasi kolmannella matkalla. Cook vaati itsepintaisesti havaijilaispäällikköä nousemaan laivaan, hän ei kuunnellut miehistönsä kehotuksia paeta rannalta ajoissa, ja hän ampui raivonpuuskassa itseään uhkailevaa alkuasukasta, mikä sai havaijilaiset hyökkäämään.<ref>Whitney 1989, s. 390–391.</ref>
====Loppumatka====
| |||