Ero sivun ”James Cook” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
johdannon laajennusta |
→Kolmas matka 1776–1779: lisää |
||
Rivi 154:
Cookin maine oli nyt jo niin suuri, että sotatilasta huolimatta ([[Yhdysvaltain vapaussota]] alkoi vuonna 1775) ranskalaiset ja amerikkalaiset viholliset lupasivat olla häiritsemättä Cookin tutkimuksia.
====Eteläinen Tyynimeri====
====Havaijin löytyminen ja Luoteisväylän etsintä====▼
[[Kuva:Resolution and Discovery.jpg|thumb|left|170px|''Resolution'' ja ''Discovery'' Tahitin vesillä. [[Samuel Adkin]]in maalaus noin vuodelta 1800.]]
Retkikunta saapui Uuteen-Seelantiin tammikuussa 1777. Koska laivat olivat aikataulusta jäljessä, Cook joutui odottelemaan pohjoisen pallonpuoliskon kesää tropiikissa ylimääräisen vuoden ajan, mikä salli hänen viipyä alueella suunniteltua kauemmin. Tongalla retkikunta sai nähdäkseen hienostuneita tanssiesityksiä, ja englantilaiset tekivät saarelaisiin vaikutuksen ilotulituksella. Saarten päälliköillä oli salainen suunnitelma murhata Cook ja kaapata laivat, mutta sisäisten erimielisyyksien vuoksi sitä ei pantu täytäntöön. Retkikunta pysytteli Tongalla sen jälkeen vielä pitkään, minä aikana päälliköt kestitsivät heitä niin ruhtinaallisesti, että tavallinen väki alkoi kärsiä ruokapulasta ja muuttui vihamieliseksi. Tämän vierailun aikana Cook alkoi ensi kertaa osoittaa itselleen poikkeuksellista väkivaltaisuutta rangaistessaan varkaita. Retkikunnan tiedemiehet tekivät jälleen tarkan tutkimuksen saariston kulttuurista ja hallintorakenteesta. Cookille kerrottiin läheisestä [[Fidži]]stä ja muista saarista, mutta Cook ei tavoistaan poiketen halunnut purjehtia niille. Cook lähti Tongalta lopulta kahden ja puolen kuukauden vierailun jälkeen ja jätti saarille kotieläimiä.<ref>Whitney 1989, s. 324–339.</ref>
Englantilaiset saapuivat Tahitille elokuussa 1777. Saarella sillä välin käyneet espanjalaiset olivat uskotelleet Englannin hävinneen sodan ja kehottaneet tahitilaisia kieltämään näitä ankkuroitumaan enää saarelle, mutta englantilaisten tultua välit saarelaisiin olivat kuten ennenkin. Main saapuminenkin huomattiin, kun hän alkoi esitellä tuomiaan rikkauksia. Cookia pyydettiin auttamaan Tahitin sodassa Mooreaa vastaan, mutta hän kieltäytyi. Englantilaisten hevoset tekivät tahitilaisiin suuren vaikutuksen, ja Cook perusti saarille viljelyksiä ja vapautti sinne kotieläimiä.<ref>Whitney 1989, s. 342–348.</ref>
Englantilaiset lähtivät Tahitilta viimeisen kerran syyskuun lopussa. Moorealla yhden vuohen varkaus sai Cookin poikkeuksellisen raivoihinsa ja hävittämään saarelaisten omaisuutta. Retkikunta jatkoi Seurasaarille, ja Mai asettui Huahinelle. Sieltä retkikunta jatkoi Raiatealle, missä se pysytteli kuukauden ajan odotellen pohjoisen pallonpuoliskon kesää. Pohjoisen tuntemattomia vesiä kohti lähdettiin joulukuun alussa.<ref>Whitney 1989, s. 350–358.</ref>
▲====Havaijin löytyminen ja Luoteisväylän etsintä====
Matkalla pohjoiseen Cook löysi tammikuussa 1778 [[Havaiji]]n saariryhmän<ref name="L&N180" /> (tosin hän nimesi sen amiraliteetin johtajan kunniaksi Sandwichsaariksi). Tämän jälkeen hän tutki [[Kanada]]n länsirannikkoa ja [[Alaska]]n etelärannikkoa, kunnes suuntasi [[Beringinsalmi|Beringinsalmeksi]] nimeämäänsä salmeen<ref>Lainema ja Nurminen, s. 107 (nimeäminen)</ref> ja sen pohjoispuolisille jäisille merialueille. Cook yritti jonkin aikaa puskea laivallaan jäiden läpi, mutta joutui lopulta luopumaan yrityksestä, kun lähestyvä talvi teki onnistumisen mahdottomaksi<ref>Lainema ja Nurminen, s. 182</ref>. Tällä matkalla hän tapasi venäläisen tutkimusmatkailijan [[Gerasim Izmailov]]in, jolta hän sai apua karttojen korjaamisessa, ja kiitokseksi hän lahjoitti tälle arvokkaan [[Hadleyn oktantti|Hadleyn oktantin]]<ref>Lainema ja Nurminen, s. 199</ref>. Vasta hänen matkansa jälkeen Beringinsalmen saaret ja rannikot osattiin sijoittaa tarkasti kartalle<ref>Lainema ja Nurminen, s. 188</ref>.
| |||