Ero sivun ”Pakina” versioiden välillä

Myötäelävässä pakinassa pakinoitsija on ikään kuin lukijan ystävä. Pakinassa nauretaan elämän kommelluksille ja vastoinkäymisille. Anarkistisessa pakinassa tapahtumat voivat olla täysin irrationaalisia. Pakinoitsija usein imitoi tai parodioi kielellisiä kankeuksia ja erilaisia ajattelutapoja. Anarkistinen pakinoitsija on sivullinen ja vaikuttaa lukijan mielipiteisiin lähinnä epäsuorasti.

 

[[Image:Sainte-Beuve.jpg|thumb|[[Charles Augustin Sainte-Beuve]], pakinan isä.]]

Pakinan piirteitä oli jo [[antiikki|antiikin]] kirjailijoiden teoksissa. Kevyiden ja satiiristen [[essee|esseiden]] lajityyppi alkoi kehittyä [[1600-luku|1600-luvulla]], ja omaksi lajityypikseen pakinan eriytti ensimmäisenä [[Charles Augustin Sainte-Beuve]] teoksellaan ''Les Causeries du lundi'' (1851–1862).<ref name="OSE" /> Pakinan kehittymiseen vaikuttivat vahvasti [[Richard Steele]]n ja [[Joseph Addison]]in [[1700-luku|1700-luvulla]] perustamat aikakauslehdet ''[[The Tatler]]'' ja ''[[The Spectator (1711)|The Spectator]]''. [[ranskan kieli|Ranskassa]] alettiin [[1800-luku|1800-luvulla]] käyttää pakinasta nimitystä ''causerie'' ’lörpöttely’. Sana lainattiin muun muassa [[englannin kieli|englannin]] ja [[ruotsin kieli|ruotsin kieleen]].