Versio 6. toukokuuta 2017 kello 11.10 muokkaa Pxos (keskustelu \| muokkaukset) sisällönvakauttajat, palauttajat 62 891 muokkausta p fix ← Vanhempi muutos		Versio 27. elokuuta 2017 kello 14.01 muokkaa kumoa 2001:14ba:8300::2:ace7 (keskustelu) Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 1: [[Image:Da Vinci Vitruve Luc Viatour.jpg\|thumb\|right\|200px\|[[Vitruviuksen mies]], [[Leonardo da Vinci]]n kuuluisa piirros ihmisruumiista ja sen mittasuhteista.]] '''Ruumis''' tarkoittaa [[ihminen\|ihmisen]] tai [[eläin\|eläimen]] sekä elävää että kuollutta [[elimistö]]ä. '''Ruumis''' tarkoittaa [[ihminen\|ihmisen]] tai [[eläin\|eläimen]] sekä elävää että kuollutta [[elimistö]]ä. Ainoastaan elävää ruumista tarkoittavia sanoja ovat ''vartalo'' ja ''keho''. Suomenkielinen sana keho keksittiin Lääketieteen sanastolautakunnan ja [[Kielitoimisto]]n ensimmäisen hoitajan [[Hannes Teppo\|Hannes Tepon]] yhteistyön tuloksena vuonna 1945, kun lääketieteen piirissä syntyi tarve sanallisesti erotella kuollut ja elävä ruumis toisistaan. On mahdollista, että sanalle keho otettiin mallia sukulaiskielestämme virosta, jossa elävää ruumista tarkoittaa sana ''keha''; toisaalta sana ''keho'' esiintyy jo [[Elias Lönnrot]]in sanakirjassa ''kehän'' synonyyminä.<ref name = "KOTUS">{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1112 \| Nimeke = Ruumis, kalmo ja keho \| Tekijä = Taru Kolehmainen \| Ajankohta = 3.7.2001 \| Julkaisupaikka = Julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa \| Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus\| Viitattu = 12.11.2010}}</ref>▼ ==Elävä== Kuollutta ruumista kutsutaan myös ''kalmoksi''. Vanha kalmon synonyymi on myös ''hunnu'', joka on oikeastaan säilynyt vain sanonnassa "joutua hunninkoon / hunningolle", tarkoittaen "kalmistoon". Kansanrunous tuntee myös hahmon "[[Hunnun Herra]]", varhaisen lähetyssaarnaajan. Nimen selityksenä kristittyjen krusifiksit ja puheet ruumiista ja ylösnousemuksesta.<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{kirjaviite \| Tekijä= \| Nimeke=Kielitoimiston sanakirja \| Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 \| Julkaisija=Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy \| Vuosi=2004 \| Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref> ▼ ▲~~'''Ruumis'''~~Elävän ~~tarkoittaa~~ruumiin ~~[[ihminen\|ihmisen]] tai [[eläin\|eläimen]] sekä elävää että~~tutkimista ~~kuollutta~~kutsutaan [[~~elimistö~~anatomia]]äksi. Ainoastaan elävää ruumista tarkoittavia sanoja ovat ''vartalo'' ja ''keho''. Suomenkielinen sana keho keksittiin Lääketieteen sanastolautakunnan ja [[Kielitoimisto]]n ensimmäisen hoitajan [[Hannes Teppo\|Hannes Tepon]] yhteistyön tuloksena vuonna 1945, kun lääketieteen piirissä syntyi tarve sanallisesti erotella kuollut ja elävä ruumis toisistaan. On mahdollista, että sanalle keho otettiin mallia sukulaiskielestämme virosta, jossa elävää ruumista tarkoittaa sana ''keha''; toisaalta sana ''keho'' esiintyy jo [[Elias Lönnrot]]in sanakirjassa ''kehän'' synonyyminä.<ref name = "KOTUS">{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1112 \| Nimeke = Ruumis, kalmo ja keho \| Tekijä = Taru Kolehmainen \| Ajankohta = 3.7.2001 \| Julkaisupaikka = Julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa \| Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus\| Viitattu = 12.11.2010}}</ref> ==Kuollut== Kuolemaa tarkoittava sana [[kalma]] viittaa joskus vainajaan tai kuolleeseen ruumiiseen. Sekaannusten välttämiseksi sanasta kalma on johdettu jo 1940-luvulla [[uudissana]] [[kalmo]] tarkoittamaan vain kuollutta ruumista; sanan keksi kielilautakunta vuonna 1948.<ref name = "KOTUS" /> Kuolleesta tai kuolevasta ruumiista on ennen käytetty myös nimitystä [[marras]], mutta marras viittaa myös muuhun kuolevaan (esimerkiksi [[marraskuu\|luonto syksyllä]], [[marraskesi]]) aaveisiin ja kuoleman enteisiin. ▲Kuollutta ruumista kutsutaan myös ''kalmoksi''. Vanha kalmon synonyymi on myös ''hunnu'', joka on oikeastaan säilynyt vain sanonnassa "joutua hunninkoon / hunningolle", tarkoittaen "kalmistoon". Kansanrunous tuntee myös hahmon "[[Hunnun Herra]]", varhaisen lähetyssaarnaajan. Nimen selityksenä kristittyjen krusifiksit ja puheet ruumiista ja ylösnousemuksesta.<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{kirjaviite \| Tekijä= \| Nimeke=Kielitoimiston sanakirja \| Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 \| Julkaisija=Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy \| Vuosi=2004 \| Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref> Kuolemaa tarkoittava sana [[kalma]] viittaa joskus vainajaan tai kuolleeseen ruumiiseen. Sekaannusten välttämiseksi sanasta kalma on johdettu jo 1940-luvulla [[uudissana]] [[kalmo]] tarkoittamaan vain kuollutta ruumista; sanan keksi kielilautakunta vuonna 1948.<ref name = "KOTUS" /> Kuolleesta tai kuolevasta ruumiista on ennen käytetty myös nimitystä [[marras]], mutta marras viittaa myös muuhun kuolevaan (esimerkiksi [[marraskuu\|luonto syksyllä]], [[marraskesi]]) aaveisiin ja kuoleman enteisiin. Monesti kuolleesta ruumiista käytetään nimitystä ''[[vainaja]]'', kun halutaan korostaa kuolleen henkilön henkistä puolta. Kuollutta eläimen ruumista kutsutaan usein ''[[raato\|raadoksi]]'' tai ''[[haaska]]ksi'', teuraseläimillä [[ruho]]ksi. Arkeologiassa ja toisinaan muutenkin ruumista, yleensä pitkälle hajonnutta, voidaan kutsua ihmisen jäännöksiksi. Kuolleen ruumiin tutkimista kutsutaan [[patologia]]ksi.▼ ~~Ruumiin tutkimista kutsutaan [[anatomia]]ksi.~~ ▲Arkeologiassa ja toisinaan muutenkin ruumista, yleensä pitkälle hajonnutta, voidaan kutsua ihmisen jäännöksiksi. ==Katso myös==

Ero sivun ”Ruumis” versioiden välillä