Ero sivun ”Ivan Šubašić” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh |
Päivitystä - sota-aika ja sodan jälkeinen aika |
||
Rivi 31:
== Kroatian ban ==
[[Jugoslavian kuningaskunta|Jugoslavian kuningaskunnassa]] vallitsi vahvat jännitteet pääkansallisuuksien eli valtaa pitävien [[serbi]]en ja itsensä alistetuiksi kokeneiden kroaattien välillä. [[Aleksanteri I (Jugoslavia)|Kuningas Aleksanterin]] salamurhan jälkeen valtaan nousi [[Paul (Jugoslavian sijaishallitsija)|sijaishallitsija, prinssi Paul]], Aleksanterin serkku, jonka asenne oli suvaitsevaisempi kuin edeltäjänsä. Prinssi Paul pelkäsi Kroatian tilaisuuden tullen eroavan Jugoslaviasta, jonka vuoksi hän antoi pääministeri [[Dragiša Cvetković]]in neuvotella kroaattien kanssa uuden, liittovaltion luoneen perustuslain, jossa Kroatian provinssi sai autonomisen aseman eli muodostettiin [[Kroatian Banovina]]. Tämä ns. [[Cvetković–Maček -sopimus|Cvetković–Maček -sopimuksen]] pohjalta syntynyt perustuslaki astui voimaan elokuussa 1939. Ivan Šubašić nimitettiin Kroatian Banovinan baniksi eli päämieheksi, joka vastasi alueen hallinnosta.
Vaikka Jugoslavia oli julistautunut puolueettomaksi toisen maailmansodan syttyessä syyskuussa 1939, sota kohtasi Jugoslavian huhtikuussa 1941. Kroatian Banovinan kuten Jugoslavian kuningaskunnan aika päättyi huhtikuussa 1941 [[Akselivallat|akselivaltojen]] hyökkäykseen Jugoslaviaan. Kahdessa viikossa Saksa, [[Bulgaria]], [[Unkari]] ja [[Italia]] [[Jugoslavian valtaus|valtasivat maan]], ja se antautui 17. huhtikuuta. Jugoslavia jaettiin hyökkääjien kesken, ja osasta muodostettiin Saksan ja Italian tukema [[Itsenäinen Kroatian valtio|Kroatian kuningaskunta]]. Šubašić liittyi tässä vaiheessa [[Dušan
Kroatian Banovinan johtajana vapauttanut vankeudessa olleita kroaattikommunisteja. Näin kroaattikommunistit jäivät maan vallanneiden ja tilalle perustetun [[Ustaša]]-johtoisen [[Itsenäinen Kroatian valtio|Kroatian kuningaskunnan]] vankeuteen ja joutuen myöhemmin teloitetuiksi.
== Sodanaikainen pakolaisuus ja sodanjälkeinen aika==
[[File:PedroIIDeYugoslaviaEIvanSubasic21061944.jpg|thumb|250px|left|Kesällä 1944 Kuningas Peter II ja partisaanijohtaja [[Josip Broz Tito]] neuvottelivat Italian [[Bari]]ssa. Kuvassa [[Pietari II (Jugoslavia)|kuningas Peterin]] (vasemmalla) kanssa hänen nimittämänsä kuninkaallisen pakolaishallituksen pääministeri Ivan Šubašić (oikealla).]]
Šubašić toimi pakolaisuudessa Jugoslavian kuningaskunnan edustajana [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. Jugoslaviassa oli saksalais-italialaisen miehityksen aikana muodostunut partisaaniliikkeitä. [[Josip Broz Tito]] johti kommunistista partisaaniliikettä, ja kuninkaallisen armeijan kenraali [[Draža Mihailović]] serbijohtoisia [[Četnikit|četnikkejä]]. Brittien sodanaikainen pääministeri [[Winston Churchill]] toimi jugoslaavien valtaryhmien eli kuningasmielisten ja kommunistipartsaanien välittäjänä tukien lopulta niin Mihailovićin četnikkejä kuin Tito kommunistipartisaaneja.<ref name=kuosa>Kuosa: 182-190.</ref>, <ref name=salis1>J.R. von Salis 1966: 247.</ref>
Ivan Šubašićsta tuli kesäkuun alussa 1944 [[Egypti]]n [[Kairo]]ssa kuninkaallisen pakolaishallituksen pääministeri. Samanaikaisesti partisaanijohtaja Tito johti joulukuussa 1943 muodostamaansa kilpailevaa Jugoslavian väliaikaista hallitusta.<ref name=salis1/> Tito ja Šubašićs 16. kesäkuuta 1944 solmivat [[Dalmatia]]n rannikon [[Vis (saari)|Visin saarella]] ns. [[Tito–Šubašić-sopimus|Tito–Šubašić-sopimuksen]], jonka pohjalta osapuolet lähtivät muodostamaan sodanjälkeistä kuninkaallisen pakolaishallituksen ja kommunistipartisaanien yhteistä Jugoslavian hallitusta. Liittoutuneet eli Britannia ja [[Neuvostoliitto]] toimivat välittäjinä syksyllä 1944.<ref>J.R. von Salis 1966: 406.</ref> Kommunistipartisaanien ja Neuvostoliiton ottaessa vallan Jugoslaviassa Tito muodosti 7. maaliskuuta 1945 kokoomushallituksen, jossa Šubašić toimi ulkoministerinä. Hallitus myötäili vahvasti ulkopolitiikassaan Neuvostoliiton politiikkaa ja solmi mm. huhtikuussa 1945 Neuvostoliiton kanssa 20-vuotisen ystävyyssopimuksen. Šubašić oli hallituksessa lokakuuhun 1945, jolloin ristiriidat Titon johtamien kommunistien kanssa kävivät hänelle mahdottomiksi ratkaista.<ref name=kuosa/>
Loppuelämänsä vuoteen 1955 Ivan Šubašićs eli poissa julkisuudesta kommunistivallanpitäjien valvonnan alla. Šubašićsin 22. huhtikuuta 1955 tapahtuneen kuoleman jälkeen järjestetyistä hautajaisista tuli suurtapahtuma tuhansien kroaattien osallistuessa niihin.
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Tauno Kuosa| Nimeke = Oman aikamme mailmantapahtumat - osa I: 1945-1953 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1965}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = J. R. von Salis| Nimeke = Uudemman ajan maailmanhistoria osa 6 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1966}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Joseph Rothschild | Nimeke = East Central Europe Between the Two World Wars | Vuosi = 1990 | Julkaisija = University of Washington Press | Tunniste = ISBN 978-0295-595-357-1 | Kieli = {{en}}}}
| |||