Ero sivun ”Osuuskassa” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 64:
| 1969 || align="right" | 464 || align="right" | 297 862
|}
Osuuskassojen jäsenmäärä oli alkuvuosikymmeninä suurin piirtein sama kuin kassojen asiakkaiden määrä. Kassojen lukumäärän kasvusta huolimatta jäsenten määrä pysyi 1920-luvun alkuvuosiin asti suhteellisen pienenä. Vuonna 1920 osuuskassojen jäsenmäärä oli alle 6 % maaseudun ruokakuntien määrästä. Kassojen markkinaosuus oli noin prosentti. 1920-luvulla jäsenten määrä kääntyi nopeaan kasvuun. 1930-luvun lama katkaisi kasvun hetkeksi. Vuonna 1938 jäseniä oli jo 30 % suhteessa maaseudun ruokakuntien määrään. Osuuskassojen markkinaosuus oli tuolloin 10 %. Tässä vaiheessa osuuskassoilla alkoi olla todellista merkitystä maatalouden luottolaitoksena. Osuuskassat nousivatkin 1930-luvulla maatalouden ja maaseudun merkittävimmäksi luottolaitokseksi. Itsenäisyyden alun asutusreformeilla ([[torpparilaki]], asutuslait) oli suuri merkitys osuuskassojen kannalta, sillä itsenäistyneillä pienviljelijöillä oli suuri tarve lainata rahaa maatalouden parannustöihin. Melkein ainoana lainaajana olivat osuuskassat.<ref>Kuusterä, s. 351–352</ref>
Osuuskassoja ei aina haluttu tunnustaa "täysivaltaisiksi" rahalaitoksiksi. Mm. osuuskassasiirto jäi vielä 1950-luvun lopulla vain osuuskassojen sisäiseksi tilisiirtomuodoksi. Vielä 1960-luvun alussa osuuskassat itsekin pyrkivät korostamaan luonnettaan maanviljelijäväestön rahalaitoksina.<ref name=blomstedt/>
| |||