Ero sivun ”Suomen aateli” versioiden välillä

Asetuksen mukaan kuninkaan [[armeija]]an varustettu ratsumies vapautettiin korvaukseksi [[vero]]ista ja hänestä tuli ”[[rälssi]]mies”.<ref name="Factum">{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Factum: Uusi tietosanakirja. 1, A–din | Selite=Hakusana aateli | Julkaisupaikka=Espoo | Julkaisija=Weilin & Göös | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 951-35-6640-4}}</ref> Moni vauras maanomistajasuku kuului rälssiin pitkiä aikoja, koska sillä oli varaa varustaa ratsumiehiä sukupolvesta toiseen.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 1, A–Bak | Selite=Hakusana aateli | Julkaisupaikka=Helsinki: Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1976 | Tunniste=ISBN 951-0-07240-0}}</ref> Ajan mittaan rälssioikeuksia alettiin myöntää jopa ilman rälssipalveluksen suorittamista. Verovapaus ei ollut aluksi periytyvä, mutta [[Juhana III]] määräsi aatelisarvon perinnölliseksi [[1569]].<ref name="Factum"/> Käsite ”aateli” tuli käyttöön 1500-luvun kuluessa.Vuonna 1723 vahvistettiin laki ritariston ja aateliston erioikeuksista. Eräiltä osin sen säännökset kuitenkin kumosi vuonna 1789 annettu [[yhdistys- ja vakuuskirja]]. Tällöin aatelisto menetti muun muassa yksin­oikeutensa korkeimpiin virkoihin.<ref name="Ritarihuone">{{kirjaviite | Tekijä = Johanna Aminoff-Winberg | Nimeke = Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut | Sivu = 70–71 | Suomentaja = Salla Korpela, Wilhelm Brummer | Julkaisija = Minerva | Julkaisupaikka = Helsinki | Vuosi = 2013 | Tunniste = 978-952-492-781-9}}</ref><ref name="SuomHist">{{kirjaviite | Tekijä = Salme Vehvilä, Matti J. Castrén | Nimeke = Suomen historia lukioluokkia varten | Sivu = 66–67 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1975 | Tunniste = ISBN 951-0-00592-3}}</ref> Lisäksi talonpojatkin saivat tällöin oikeuden hankkia omistukseensa verovapaita [[rälssitila|rälssi­tiloja]]<ref name="SuomHist" />, ei kuitenkaan [[säteri]]tiloja.<ref name="Ritarihuone" />▼