Ero sivun ”Luumu” versioiden välillä

Luumupuun on ajateltu syntyneen [[kirsikkaluumu]]n (''Prunus cerasifera'') ja [[oratuomi|oratuomen]] (''Prunus spinosa'') risteymästä<ref>[http://linnaeus.nrm.se/flora/di/rosa/prunu/prundom.html Virtuella Floran]</ref>, tai sitten se olisi suoraan syntynyt kirsikkaluumusta, jonka kromosomiluku olisi kolmentunut. Kirsikkaluumua käytetään nykyisin luumun perusrunkona.<ref>Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab,1981</ref>. Ensimmäinen tunnettu viljelty luumulaji oli [[japaninluumu]] ''(Prunus salicina)'', jota kiinalaiset viljelivät yli 4000 vuotta sitten. Varsinainen luumu (''Prunus domestica'') saapui läntiseen Eurooppaan ristiretkeläisten mukana. Keskiajan luostareissa oli usein suuria luumuviljelmiä. Ranskalaiset viljelivät luumua innokkaasti 1500-luvulla, jolloin he kehittivät monia uusia [[lajike|lajikkeita]]. Suomeen luumu tuli [[1600]]-luvulla, ja Suomessakin on monia paikallisia lajikkeita, kuten "sinikka", "yleinen punaluumu" ja "yleinen keltaluumu". ''Väskynäksi'' kutsutaan tavallisesti luumun sokeripitoisia tummia lajikkeita.

Parhaita luumun kasvupaikkoja ovat lämpimät, loivasti viettävät hiekka- tai moreenipitoiset rinteet. Kasvu onnistuu paremmin kostealla kuin kuivalla maalla. Luumupuut voivat helposti paleltua kovina pakkastalvina, mutta ne pystyvät kehittymään uudelleen satokuntoisiksi muutamassa vuodessa vesomisen avulla. Kumivuoto voi aiheuttaa kumimaisen eritteen pursuamista rungosta ja oksista, joka kovettuu. Sairaat kohdat tulisi leikata pois. Tauti on yleensä merkkinä siitä, että kasvupaikka ei ole paras mahdollinen.<ref>Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab,1981</ref>.