Ero sivun ”Sointiväri” versioiden välillä

'''Sointiväri''' (sointi, äänenväri, äänensävy) on se ominaisuus, jonka perusteella kaksi [[sävelkorkeus|korkeudeltaan]], [[äänenvoimakkuus|voimakkuudeltaan]] sekä kestoltaan samankaltaista [[ääni|ääntä]] kuulostaa erilaiselta. Esimerkiksi d1-[[sävel]] soitettuna [[kitara]]lla ja [[piano]]lla kuulostavat erilaiselta. Sointivärien perusteella erotamme äänilähteet toisistaan ja voimme tunnistaa äänilähteen. Sointiväreistä puhutaan [[metafora|metaforisesti]]; sointivärit eivät ole nähtävien [[väri]]en tavoin ”objektiivisia” kvaliteetteja. Sointiväriä ei yleensä kuvailla väritermeillä esimerkiksi sininen, vaan muun muassa kirkas, kuulas, tumma, pehmeä, lämmin. Sointivärin fysikaaliset osatekijät voidaan jakaa harmonisen spektrin avulla tarkasteltaviin yläsävelsarjan ominaisuuksiin, sekä verhokäyrän avulla tarkasteltaviin ajan suhteen muuttuviin ominaisuuksiin.

Sävelen sointiväri syntyy pääosin ns.niin sanottujen osavärähtelyjen aiheuttamien osaäänesten lukumäärän ja voimakkuuden perusteella. Luonnolliset äänet sisältävät aina useamman kuin yhden värähtelytaajuuden. Kaikissa sävelissä on mukana välittömästi kuultavan perussävelen lisäksi vaihteleva määrä tätäsitä korkeampia [[äänes|osaääneksiä]],: [[yläsävel]]iä, jotka noudattavat tiettyä intervallirakennetta ([[Yläsävelsarjayläsävelsarja]]). Äänessä soivat ja korostuvat erilaiset ylä-äänet vaikuttavat sointiväriin. Ylä-äänten voimakkuussuhteita kuvataan harmonisen spektrin avulla.

Sointivärin havaitsemiseen liittyvät myös [[Peittoilmiö|kriittiset kaistat]]. Jos vähintään kaksi tai useampi voimakasta ylä-ääntä osuu samalle kriittiselle kaistalle, [[Puheanalyysi|auditorinen]] systeemi käsittelee näitä yhtenä äänenä. Mitä enemmänuseampia tällaisia saman kaistan jakavia ylä-ääniä on, ja mitä voimakkaampia ne ovat, sitä "karkeampana"”karkeampana” äänenväri koetaan.<ref name=SJ71/>

[[Puheanalyysi|Verhokäyrä]] eli vaippakäyrä kuvaa äänen [[amplitudi]]n muutoksia aikatasossa. Transientti eli äänen aluke määrittelee pitkälti sen, millaisena ihminen äänen koemmekokee.

Sointiväritutkimuksessa pyritään muun muassa löytämään akustisia ominaisuuksia, jotka korreloivat havaitun sointivärin kanssa. Sointivärien luokittelussa käytetään hyväksi annotointia, jossa koehenkilöt kuvailevat ääninäytteiden sointiväriominaisuuksia. Annotointiin kuuluvat esimerkiksi tunnistustehtävät (nimeä sointiväri), luokittelutehtävät (yhdistä samalta kuulostavat sointivärit), erittelytehtävät (ovatko kaksi sointiväriä samanlaisia vai erilaisia?), sekä samanlaisuuden arviointi (arvioi, kuinka samanlaiselta kaksi eri sointiväriä kuulostaakuulostavat).