Ero sivun ”Anarkismi” versioiden välillä

Vuonna 1918 [[Saksan keisarikunta|Saksan keisarikunnan]] [[Baijeri]]ssa toimi hetken aikaa anarkistinen tasavalta, jonka kuitenkin [[München]]in ympärille syntynyt saartorengas verisesti kukisti. Historian kuluessa anarkistiset liikkeet ovat päässeet pisimmälle [[Ukraina]]ssa [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] jälkeisinä vuosina sekä [[Espanja]]n [[Katalonia]]ssa 1930-luvulla. Ukrainassa anarkistit pitivät niin sanottua [[Vapaa territorio|Vapaata territoriota]] hallussaan useamman vuoden [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodan]] aikana. Alueella toimi [[Nestor Mahno]]n johtama [[Musta armeija]], joka koostui talonpojista ja työläisistä. Se kukisti [[Venäjän valkoinen armeija|Venäjän valkoisen armeijan]], ollen välillä liittoutunut [[Bolševikit|bolševikien]] kanssa, mutta hävisi lopulta taistelun näille. Anarkistien tappio johti Vapaan territorion joutumiseen [[Neuvosto-Venäjä|neuvostovallan]] alle muun Ukrainan tavoin.

 

 

Espanjan sisällissodan aikana nähtiin myös tiettävästi ainoa kerta, kun anarkisteja on ollut minkään maan hallituksessa. Tuolloin muun muassa [[Federica Montseny]] toimi lyhyen aikaa [[Espanjan toinen tasavalta|Espanjan toisen tasavallan]] [[Espanjan kansanrintama|kansanrintamahallituksen]] sosiaali- ja terveysministerinä. Hän oli myös Espanjan historian ensimmäinen naisministeri. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen sosialismin [[Libertarismi|libertaarit]] muodot eivät kyenneet organisoitumaan merkittäviksi poliittisiksi liikkeiksi, ja niiden ajan koettiin olevan ohi. Pienet poliittiset liikkeet ovat kuitenkin pitäneet anarkismia ja muita vapaudellisen sosialismin muotoja elossa, ja on syntynyt myös aivan uusia liikkeitä kuten ekoanarkismi.

 

Anarkistisen insurrektionalismin keskeinen teoreetikko on italialainen [[Alfredo Bonanno|Alfredo M. Bonanno]].<ref>http://theanarchistlibrary.org/authors/Alfredo_M__Bonanno.html</ref> Insurrektionalismi on voimakkainta Välimeren maissa sekä Etelä-Amerikassa. 2000-luvulla insurrektionalismi on ollut anarkismin voimakkaimmin kasvavimpia suuntauksia, ja sen vaikutukset näkyvät yhä enemmän eri maiden anarkistiliikkeissä.

=== Anarkokapitalismi ===

{{Pääartikkeli|[[Anarkokapitalismi]]}}

=== Anarkokristillisyys ===

{{Pääartikkeli|[[Kristillinen anarkismi]]}}

 

== Anarkismin suhde väkivaltaan ==

{{Lähteetön}}

Anarkismi yhdistetään usein väkivaltaan tai jopa [[mellakka|mellakointiin]]. Sanalla ”anarkia” viitataan yleisessä keskustelussa usein (virheellisesti) myös pelkkään sekasortoon. Osa anarkisteista on katsonut [[väkivalta|väkivallan]] olevan oikeutettua ja jopa suositeltavaa vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen vastustamiseksi. 1800-luvun lopulla väkivaltaa käyttäneet anarkistiset liikkeet toimivat jossain määrin Euroopassa ja [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. Nämä militantit anarkistit (ja syndikalistit) tekivät tuohon aikaan joukon merkittäviä poliittisia attentaatteja ja muita iskuja valtiovallan ja kapitalismin edustajia vastaan. Näiden toimien voidaan katsoa liittyneen ns. teon propagandan ajatukseen (eng. propaganda of the deed), jonka mukaan jokin teko itsessään sisältää viestin ("propagandaa"). Teon propaganda ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan väkivaltaan. Tämän aikakauden tapahtumat ovat osaltaan vaikuttaneet yleiseen mielikuvaan anarkismista. Kaikki teot tai taktiikat eivät kuitenkaan nauttineet yksiselitteistä tukea ja hyväksyntää aina anarkistiliikkeen sisälläkään.

 

Anarkistien suhteesta terrorismiin suomalainen tutkija Pasi Korkeamäki toteaa, että vain pieni osa heistä kannatti sitä ja vielä pienempi osa toteutti sitä, mutta 1800-luvun lopun terrorikampanjat rajoittivat työväenliikkeen toimintavapautta, sillä hallitukset olivat usein kyvyttömiä ja haluttomia erottelemaan anarkisteja muista sosialisteista, jotka suhtautuivat tuomitsevasti terrorismiin.

 

 

 

Monien ns. [[anarkokapitalismi|anarkokapitalistien]] moraaliseen filosofiaan taas kuuluu yhtenä peruspilarina [[laillisuusperiaate]] eli vallankäytön perustuminen lakiin, vaikkei kaikkia lakeja [[moraali]]sesti kunnioitettaisikaan.

Anarkismi ei ole noussut kovin suosituksi aatteelliseksi suuntaukseksi Suomessa, mutta sen kannattajia on ollut maassa jo [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] ajoista lähtien. Anarkistisilla ajatuksilla oli vähäistä kannatusta 1900-luvun alun suomalaisessa työväenliikkeessä ja maassa oleskeli runsaasti venäläisiä vallankumouksellisia ja sotilaita, joista osa oli anarkisteja. Myös tuon ajan [[Leo Tolstoi|tolstoilaista]] liikettä voidaan pitää ainakin osin anarkistisena. Vaikutteita virtasi Suomeen Venäjän lisäksi Pohjois-Amerikasta palanneiden siirtolaisten mukana. Syndikalistisen [[IWW]]-ammattiliiton jäseniä olivat esimerkiksi [[Merimiesunioni]]n pitkäaikainen puheenjohtaja [[Niilo Wälläri]] ja muusikko [[Hiski Salomaa]]. Yhdysvalloissa toimi myös amerikansuomalaisten radikaalien opinahjo [[Työväen Opisto]].

 

[[Tiedosto:Hiskisalomaa.jpg|thumb|200px|left|Laulaja [[Hiski Salomaa]].]]

Anarkistisen toiminnan huippukautena Suomessa pidetään vuosia 1906–1909. [[Vuoden 1905 suurlakko|Vuoden 1905 suurlakon]] yhteydessä perustettujen ensimmäisten [[punakaarti]]en lakkauttamisen jälkeen Suomen suuriruhtinaskunnassa alkoi useiden maanalaisten ryhmien aseellinen toiminta tsaarinvaltaa vastaan. Osa ryhmistä oli anarkistisia ja ne osallistuivat erilaisiin terroritekoihin yhdessä muiden [[Työläisaktivismi|työläisaktivistien]] ja porvarillisen [[Suomen aktiivinen vastustuspuolue|Aktiivisen vastustuspuolueen]] kanssa osana [[Aktivismi (sortokaudet)|aktivistiliikettä]]. Syksyyn 1909 mennessä ryhmien toiminta hiipui, kun useita niiden jäseniä oli surmattu ja vangittu tai he olivat lähteneet maanpakoon.<ref>[http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135512-anarkismi-ennen-kriisia Antti Rautiainen: "Anarkismi ennen kriisiä"] Uusi Suomi 17.3.2013. Viitattu 7.12.2013.</ref> 1910-luvun merkittävimmäksi anarkistiksi nousi kuopiolaissyntyinen asianajaja [[Jean Boldt]], joka aikaisemmin oli tunnettu [[Teosofia|teosofina]]. Kesäkuussa 1917 anarkistit valtasivat Helsingin [[Nikolainkirkko|Nikolainkirkon]], jonka portailla Boldt oli jo keväästä lähtien pitänyt puheita.<ref>[http://www.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/vko25.htm Järjestyshäiriöitä ja elintarvikepulaa] Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksen Suomi 80 -sivusto. Viitattu 7.12.2013.</ref> Valtaus päättyi Boldtin pidätykseen ja sitä seuranneisiin mellakoihin, joissa loukkaantui kolme miliisiä. Anarkistien kokoukset jatkuivat kuitenkin [[Senaatintori]]lla vielä koko kesän ajan, vaikka viranomaiset olivat sulkeneet Boldtin [[Niuvanniemen sairaala|Niuvanniemen mielisairaalaan]].<ref>[https://helda.helsinki.fi/handle/10138/40334 Samu Nyström : Poikkeusajan kaupunkielämäkerta : Helsinki ja helsinkiläiset maailmansodassa 1914–1918, väitöskirja. Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos 2013. (s. 136-137)]</ref> Helsingissä majailleet venäläiset sotilaat puolestaan perustivat kesällä 1917 nykyisen [[Postitalo (Helsinki)|Postitalon]] paikalla sijainneeseen tehtaaseen niin sanotun "Anarkistiklubin". Loppuvuodesta venäläisten anarkistien hallussa oli hetken aikaa myös [[Katajanokan Kasino]], ennen kuin [[Punakaarti|punaiset]] valtasivat sen tammikuussa 1918. [[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] aikana saman vuoden maaliskuussa kuoli anarkistien ja punakaartilaisen miliisin välisessä välikohtauksessa yksi venäläinen ja yksi suomalainen anarkisti. Eräiden arvioiden mukaan Suomessa majailleen venäläisen sotaväen joukossa oli jopa enemmän anarkisteja kuin [[Bolševikit|bolševikkejä]]. Jotkut venäläiset anarkistit osallistuivat myös sisällissotaan punaisten puolella. Helmikuussa 250 [[Tsentrobalt]]in anarkistimatruusia oli mukana [[Ruoveden taistelu]]ssa.<ref>[http://www.anarkismi.net/kapis/02venaja.htm Ari Vakkilainen: "Venäläiset anarkistit Suomessa 1917–1918"] Kapinatyöläinen 2/1989. Viitattu 7.12.2013.</ref>

Vuonna 1933 takavarikoitiin ja poltettiin oikeuden päätöksellä yksitoista vuotta aikaisemmin kuolleen anarkistin [[Kaarlo Uskela]]n runoteos ''[[Pillastunut runohepo]]''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://jurintekstit.blogspot.fi/search?q=kaarlo+uskela | Nimeke = Kaarlo Uskela: Vainovuosilta | Ajankohta = 24.9.2009 | Julkaisija = Jurin tekstit | Viitattu = 3.3.2015}}</ref> Sitä pidettiin osittain ateistisena ja kirkonvastaisena.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sananvapausjasensuuriverkkoaikana.com/kielletytkirjat/kielletyt3_2.html | Nimeke = Kielletty kotimainen kirjallisuus ja käännöskirjallisuus | Tekijä = Ekholm, Kai | Julkaisu = Kielletyt kirjat | Julkaisija = Sananvapaus ja sensuuri verkkoaikana | Viitattu = 5.3.2015}}</ref>

 

 

 

=== 2000-luku ===

Poliisin mukaan vasemmistoanarkistit ja uusnatsit järjestävät Suomessakin keskinäisiä tappeluita jopa ennalta sovitusti. Vasemmistoanarkistit ovat myös soluttautuneet HJK:n fanikunnan liepeille ja järjestäneet tappeluita sen ympäriltä.<ref>{{verkkoviite|osoite=http://www.hs.fi/kaupunki/a1475373266755|nimeke=Stadin derbyistä tuli äärioikeiston ja anarkistien taistelutanner – Poliisille tutut lietsojat ”näkevät tilaisuuden tapella ja yrittävät olla kasvottomia siellä seassa”|ajankohta=2.10.2016|tekijä=Katja Kuokkanen|julkaisu=HELSINGIN SANOMAT}}</ref>

 

 

== Symbolit ==